Miesten tasa-arvo ry:n kannanotto raiskauksen määrittelyn muuttamisesta suostumuksen ympärille perustuvaksi

  •   
  •   
  •   

JOHDANTO

Miesten tasa-arvo ry:n kannanotto meneillään olevaan lakialoitteeseen sekä julkiseen keskusteluun raiskauksen määrittelyn muuttamisesta kaavaillulla tavalla suostumuksen ympärille perustuvaksi.

KANNANOTTO

Miesten tasa-arvo ry vastustaa nimenomaisen suostumuksen puutteeseen perustuvaa määritelmää raiskaukselle. Huomattava osa molempien osapuolten vapaasta tahdosta tapahtuvista sukupuoliyhteyksistä on sellaisia, joissa suotumusta ei suoraan erikseen kysytä, eikä anneta. Sen vuoksi raiskauksen määrittely nimenomaisen suostumuksen kautta olisi suuressa ristiriidassa huomattavassa osassa vapaehtoisuuteen perustuvia tilanteita. Tällaisen vakavan rikoksen ollessa kyseessä (jonka tuomion suorat ja epäsuorat seuraukset tuomitun tulevaisuudelle voivat olla poikkeuksellisen mittavia) olisi täysin epäoikeudenmukaista syytettyä kohtaan vaatia oikeussalissa näyttöä etukäteisestä nimenomaisesta suostumuksesta, kun samaan aikaan yleisesti tiedetään, että huomattava osa normaaleista seksuaalisista kanssakäymisistä ei sellaista täysin yksiselitteistä, etukäteistä suostumuksen antamistilannetta sisällä.

Julkisessa keskustelussa useasti esiin nostettuun sanattomaan, eleisiin, ilmeisiin ja toisen aktiivisuuden tasoon perustuvassa suostumuksessa on myös monia ongelmia, kun sitä mietitään tuomion perustana. Seksuaalisia tilanteita on hyvin erilaisia ja joskus osapuolten halut ovat eriäviä esimerkiksi yhdyntään ryhtymisen osalta. Ihmisten herkkyys tulkita toisen eleitä ja ilmeitä vaihtelee niin osallisten ihmisten, kuin tilanteidenkin mukaan.

Osa suostumuksen lakiin viennin puolesta puhuvista on kommentoinut, että ”kysyäkin voi”. Sitä ei varsinkaan parisuhteissa kuitenkaan tehdä joka kerta tilanteiden mielekkyyden takia, eikä sen takia, että sellainen viestisi epäluottamuksesta sekä itseä, että toista kohtaan.

Seksuaalinen tilanne kehittyy sukupuoliyhteydeksi usein asteittaisen, tunnustelevan toiminnan kautta, jolla haetaan toisen osapuolen suostuvaisuutta toiminnan jatkamiselle ja syventämiselle. Suostuvaisuus on kuitenkin eri asia, kuin etukäteinen nimenomainen suostumus, jolla käsitteenä viitataan kiistattoman suostumuksen etukäteiseen antamiseen ja saamiseen.

Julkisessa keskustelussa on myös puhuttu suostumuksen yhteydessä ”seksin haluamisesta tai haluamattomuudesta”, ikään kuin nämä asiat olisivat samaa asiaa. Haluaminen tai oikeastaan haluamisen taso on mielestämme vakavan rikoksen ollessa kyseessä liian subjektiivinen käsite. Haluamisen voimakkuuskin vaihtelee esim. parisuhteissa sinänsä vapaaehtoisesti tapahtuvissa sukupuoliyhteyden omaavissa tilanteissa. Monessa parisuhteessa halut seksiin eroavat määrällisesti, sisällöllisesti tai laadullisesti. Toinen voi olla suostuvaiseen seksiin, vaikka ei sitä juuri sillä kertaa erityisesti haluaisi. Monen parisuhteen seksielämässä on vaikeuksia eikä molemmat nauti aina seksistä, vaikka siihen olisi molempien osalta ryhdytty ilman minkäänlaista pakottamista. Kommunikointi voi olla puutteellista molempien osapuolten taholta. Kaikki vapaaehtoinen seksi ei ole elokuvista tuttua selkeää molemminpuolista kiihkoa. Huonon seksin ei pitäisi olla lähelläkään vakavaa seksuaalirikosta.

Nimenomaiseen suostumuksen saamiseen perustuva lainsäädäntö tarkoittaisi käytännössä sitä, että varsinkin naisen ja miehen välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä miehelle painottuisi ankara vastuu. Silloin seksuaalisuuden toteuttaminen tarkoittaa naiselle ja miehelle ihan eri asioita. Saman asian aiheuttaa lainsäädännön rakentaminen myös sanattoman, mutta kiistattoman suostumuksen antamiseen ja saamiseen pohjautuvaksi. Lainsäädäntö ei saa olla sellainen, että huomattava osa normaaleista, molempien vapaasta tahdosta tapahtuvista seksuaalisista tilanteista olisi ”epäselvällä alueella”, mikäli toinen syystä tai toisesta päättäisi kuitenkin viedä tilanteen oikeuden arvioitavaksi.

Erityisen ongelmallisena pidämme raiskauksen määrittelemisessä suostumuksen ympärille sitä, mikä luokiteltaisiin raiskauksen yritykseksi. Esimerkiksi olisiko jo se yritys, että muun koskettelun ja osittaisen molemminpuolisen riisuutumisen jälkeen mies on työntymässä sormin naisen sisään, mutta nainen kuitenkin estää? Tässä mies olisi ilmeisesti ymmärtänyt sanattoman suostumuksen olemassaolon väärin ja yrittänyt sukupuoliyhteydeksi laskettavaa tekoa ilman naisen etukäteistä suostumusta. Tulisiko suostumukseen perustuvaan lakiin ns. inhimillisyyspykälä – eli perustellun väärinkäsityksen mahdollisuus tilanteissa, joissa muutoin ollaan jo oltu jonkinlaisessa seksuaalisessa kanssakäymisessä?

Miesten tasa-arvo ry on äärimmäisen huolestunut kannanotoista, joissa nähdään ongelmaksi se, että syytettyä vastaan pitäisi esittää näyttöä tuomion aikaansaamiseksi. Todella vakavia ovat myös vihjailut syyttömyysolettamasta luopumisesta raiskausrikosten kohdalla – jolloin syytetty olisi syyllinen, mikäli hän ei pystyisi kiistattomasti todistamaan syyttömyyttään. Raiskaussyyte voi koskea monia vuosia vanhoja väitettyjä tapahtumia yhtälailla kuin läheisiä tapahtumia. Miten voisi olla kohtuullista, että syytetyn pitäisi pystyä todistamaan, ettei ollut vuosia takaperin väitettynä tekohetkenä väitetyssä tekopaikassa, varsinkin jos osapuolet ovat tuttuja ja asuvat samassa kaupungissa? Miten suostumuksen puutteen ollessa raiskauksen tunnusmerkkinä syytetty voisi pitävästi todistaa suostumuksen olemassaolon, varsinkin jos suostumus on annettu sanattomasti – tai vaikka ihan sanallisesti?

Raiskaus on kansalaisten keskuudessa vastenmielinen rikos, eikä siitä pidä voida tuomita pelkän väitteen perusteella. Syyttömälle annettu raiskaustuomio vie miehen kunnian, vaurioittaa siihen asti rakennettua elämää aina tärkeistä ihmissuhteista taloudelliseen asemaan, sekä vaikeuttaa mielekkään elämän rakentamista myös tuomion kärsimisen jälkeen. Lisäksi syyttömälle annettu raiskaustuomio voi aiheuttaa vakavia mielenterveydellisiä sekä henkilön omaan seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia. Raiskauksen määrittely suostumuksen ympärille toisi oikeuteen vielä näyttöön perustuvaan ”syyllinen vai syytön” pohdinnan lisäksi abstraktin määrittelyn siitä, mitkä eleet, sanat tai toimet voidaan katsoa suostumukseksi ja mitkä ei.

Miesten tasa-arvo ry:n mielestä sekä nykyistä määritelmää, että suostumukseen perustuvaa määritelmää, tasapainoisempaa olisi määritellä raiskaus sen kautta, että toinen on osoittanut kieltäytymisensä, mutta tekijä on siitä huolimatta suorittanut sukupuoliyhteyden. Tästä voitaisiin poislukea tiedottomuudet, kuten sammuminen, perustellut näkyvät pelkotilat, teon kohteen alaikäisyys ja muut vastaavat tilanteet – joista olisi muutoinkin selkeästi ymmärrettävissä, ettei toinen ole pystyvä ilmaisemaan kielteistä tahtoaan.

Miesten tasa-arvo ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *