Suomen ihmisoikeustilanne (lähetetty ulkoministeriölle)

  •   
  •   
  •   

 

 

Suomen ihmisoikeustilanne on maailmanlaajuisesti vertailtuna varsin hyvä. Meiltä löytyy kuitenkin joukko ongelmia, jotka olisi syytä korjata, jotta Suomi voisi todella kehittyä ihmisoikeuksien ja tasa-arvon mallimaaksi. Näiden ongelmien olemassaolo on osittain seurausta siitä, ettei meillä ole tasa-arvopoliittisessa päätöksenteossa ja keskustelussa otettu huomioon miesten oikeuksia riittävässä määrin.

 

Jotta jatkossa vältyttäisiin tämän kaltaisten ongelmien muodostumiselta, olisi olennaista luoda uudenlainen tasa-arvopoliittinen linja, jossa miesten asema ja siihen liittyvät haasteet olisivat ihan yhtä tärkeässä asemassa kuin naisten oikeudet. Tämän vuoksi on välttämätöntä vahvistaa miesasiaosaamista julkisessa hallinnossa.

 

 

Perustuslaki

 

Suomen perustuslaissa säädetään, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslain mukaan ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolen, vakaumuksen tai muun vastaavan syyn perusteella ilman hyväksyttävää perustetta.

 

Epäselväksi jää, mikä voisi muodostaa sellaisen hyväksyttävän perusteen, johon vetoamalla eriarvoiseen asettaminen esimerkiksi sukupuolen perusteella voisi olla hyväksyttävää. Selvää kuitenkin on, ettei eriarvoiseen asemaan asettamista voida oikeuttaa kevyillä perusteilla, vaan hyväksyttävän perusteen on oltava painava ja perusteltu.

 

Kansainvälisen oikeuskirjallisuuden perusteella voidaan todeta, ettei valtion rahapula käy hyväksyttävästä perusteesta ihmisten eriarvoiselle kohtelulle. Vaikka ihmisten yhdenvertainen kohtelu aiheuttaakin kustannuksia valtiolle, viranomaiset eivät voi tästä syystä lähteä tinkimään ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä.

 

Ihmisoikeuksien edistämisen kannalta olisi parempi, että perustuslain yhdenvertaisuus pykälää tiukennettaisiin ja selvennettäisiin nykyisestä. Syrjinnän kiellon suhteen YK:n ihmisoikeussopimus on nyt selvästi Suomen perustuslakia ehdottomampi.

 

 

Asevelvollisuus

 

Asevelvollisuuslaki asettaa, perustuslain säännöksistä huolimatta, ihmiset eriarvoiseen asemaan vakaumuksen, asuinpaikan ja ennen muuta sukupuolen perusteella. Jehovan todistajat, ahvenanmaalaiset ja naiset ovat vapautettuja asevelvollisuudesta heidän henkilöönsä liittyvien syiden perusteella.

 

Asevelvollisuuslaki asettaa miehet monin tavoin naisia huonompaan asemaan: asevelvollisuutta suorittavien opinnot ja työuran aloittaminen viivästyvät, asevelvollisuutta suorittava menettää oikeutensa opiskelija-asuntoonsa, armeija aiheuttaa asevelvollisille terveydellisiä riskejä, asevelvollisuusajalta ei kerry eläkettä jne. Keskeisin epäkohta on kuitenkin se, että asevelvollisuudessa on pohjimmiltaan kyse pakkotyöstä. Jos mies ei suostu suorittamaan asevelvollisuuttaan varusmies- tai siviilipalveluksena, hänet tuomitaan vankilaan. Pakkotyön teettäminen on kansainvälisin sopimuksin kiellettyä.

 

Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä johtaa siis merkittäviin tasa-arvo- ja ihmisoikeusongelmiin. Ensimmäinen askel kohti näiden ongelmien ratkaisua olisi niiden olemassaolon tunnustaminen. Suomessa olisi teetettävä selvitys siitä, kuinka uskottava ja kustannustehokas maanpuolustus voitaisiin järjestää ilman että järjestelmä olisi epätasa-arvoinen ja ihmisoikeuksia polkeva. Joka tapauksessa on huolehdittava siitä, että asevelvollisuutta muodossa tai toisessa suorittavat henkilöt saavat työstään kohtuullisen korvauksen.

 

 

Isien ja lasten oikeudet

 

YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa taataan lasten oikeus vanhempiinsa. Tämä oikeus jää Suomessa usein toteutumatta, etenkin erotilanteissa. Pääsääntöisesti tästä kärsivät lasten isät. Suomen isyyslakia, jonka uudistustyö on juuri meneillään, on muutettava siten, että DNA-tutkimusten avulla voidaan varmistaa lapsen oikeus isäänsä ja isän oikeuslapseensa, myös niissä tilanteissa, joissa lapsen äiti sitä vastustaa.

 

Erotilanteissa olisi ensisijaisesti tähdättävä siihen, että vanhemmuus jaetaan tasan. Nykytilanne, jossa yhteishuoltajuudesta huolimatta isä päätyy usein etävanhemman asemaan, ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Erottelusta etä- ja lähivanhempiin pitäisi päästä eroon kokonaan.

 

Sitä odotellessa on etävanhempien asemaan liittyvät epäkohdat korjattava. Etävanhempaa ei saa syrjäyttää lapsen kasvatusta koskevasta päätöksenteosta, häntä on kohdeltava viranomaisten toimista lapsiperheen vanhempana mm. kuntien asuntojonoissa ja hänelle määrättävien elatusmaksujen tulee olla kohtuullisia etenkin suhteutettuna siihen aikaan, minkä lapsi viettää hänen luonaan.
Isien aseman vahvistaminen on listattava tasa-arvopolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi, viranomaisille on suunnattava lisää tasa-arvokoulutusta ja vanhempien kohtelun tasapuolisuutta niin sosiaalivianomaisten toiminnassa kuin tuomioistuinten ratkaisuissa on valvottava tarkasti.

 

 

Ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset

 

Suomessa hyväksytään poikavauvoille ei-lääketieteellisistä syistä tehtävät ympärileikkaukset, mutta samaan aikaan tyttövauvojen ympärileikkaukset tuomitaan syvästi. Tämä linjaus asettaa tyttö- ja poikalapset eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella. Tyttöjen ympärileikkauksia on monentyyppisiä ja niiden lievimmät muodot ovat huomattavasti vaarattomampia ja vähemmän haitallisia, kuin pojille kulttuurista syistä tehtävä ympärileikkaus on.

 

Kulttuurisista syistä tehtäviä ympärileikkauksia ei voi perustella uskonnonvapaudella, sillä ensinnäkään operaatiossa ei huomioida sen kohteen uskonnonvapautta, vaan ainoastaan hänen vanhempiensa vakaumus. Niitä ei voida myöskään perustella perinteillä, sillä lasten oikeuksia rikkovat perinteet, kuten lasten ruumiillinen kurittaminen, ovat Suomessa muutoin kiellettyjä.

 

Koska kyse on lääketieteellisesti perusteettomasta, potentiaalisesti hengenvaarallisesta operaatiosta, joka aiheuttaa pysyvän ruumiinvamman, vaikeuttaa ihmisen myöhempää seksielämää ja loukkaa hänen ruumiillista koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan, on Suomessa ryhdyttävä viipymättä toimiin ei-lääketieteellisistä syistä alaikäisille tehtävien ympärileikkausten kriminalisoimiseksi. Yhteiskunnan velvollisuutena on huolehtia siitä, että kaikkien heikoimmassa asemassa olevat, puolustuskyvyttömät vauvat nauttivat vähintään yhtä laajaa ruumiillisen koskemattomuuden suojaa kuin muutkin ihmiset, riippumatta vauvojen sukupuolesta tai heidän vanhempiensa uskonnollisesta vakaumuksesta.

 

 

Miehiin kohdistuva väkivalta

 

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään Suomessa vakavana yhteiskunnallisena ongelmana ja ihmisoikeuskysymyksenä. Miehiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään ikävänä, mutta aivan normaalina osana suomalaista elämänmenoa. Miesten odotetaan sopeutuvan siihen, että väkivalta, tai ainakin sen uhka, on osa heidän elämäänsä. Siitä huolimatta, että ylivoimainen valtaosa väkivallan uhreista on miehiä, valtiovalta kampanjoi aktiivisesti ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Jos viranomaiset haluaisivat todella torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, heidän tulisi toimia aktiivisesti myös miehiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi, sillä useimmat väkivallantekijät ovat itse joutuneet jossain elämänsä vaiheessa väkivallan uhreiksi. Jos väkivallan noidankehä halutaan murtaa, on siihen tartuttava kokonaisuutena, ei vain osittain.

 

Vaikka puolet lähisuhdeväkivallasta on naisten aiheuttamaa, Suomen tasa-arvopolitiikassa pidetään yhä kiinni myytistä, jonka mukaan perhe- ja parisuhdeväkivallassa olisi kysymys nimenomaan miesten väkivaltaisuudesta naisia kohtaan. Miehiin ja lapsiin perheissä ja parisuhteissa kohdistuva väkivalta lakaistaan piiloon. Ei siis ole ihme, että kokemastaan lähisuhdeväkivallasta viranomaisille kertovia miehiä ei tahdota uskoa, vaan heitä vähätellään ja jopa pilkataan.

 

Miehiin kohdistuva väkivalta tulisi Suomessa tunnustaa ihan yhtä vakavaksi ihmisoikeusongelmaksi kuin mitä naisiin kohdistuva väkivalta on. Viranomaisten tulisi ryhtyä aktiivisiin toimiin myös miehiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi, väkivaltaan tulisi suhtautua yhtä tuomitsevasti tekijän tai uhrin sukupuolesta riippumatta ja väkivallasta kärsineille miehille tulisi kohdistaa heidän tarpeisiinsa vastaavaa apua.

 

 

Miesparien Asema

 

Hedelmöityshoitolailla mahdollistettiin omien biologisten jälkeläisten hankkiminen myös naispareille. Samaisella lailla kuitenkin kiellettiin sijaissynnytykset, mikä johti siihen, ettei miespareilla ole vastaavankaltaista mahdollisuutta omien biologisten jälkeläisten hankkimiseen. Tämän epäkohdan poistamiseksi tulisi vakavasti harkita sijaissynnytysten sallimista.
Miesparien mahdollisuudet adoptioon eivät liioin ole käytännössä yhtä hyvät kuin muiden parien. Myös tässä suhteessa miespareille tulisi taata samat mahdollisuudet kuin muillekin.

 

 

Sananvapaus

 

Sananvapautta Suomessa on viime vuosina pyritty rajoittamaan monin tavoin. Monet poliitikot haluaisivat kieltää ns. vihapuheen kokonaan. Kuitenkin, kun miehiin on kohdistettu vihapuhetta, valheellista, seksististä solvausta ja jopa väkivallalla uhkailua, ei sitä ole pidetty ongelmana, vaan se on joskus jopa toivotettu tervetulleeksi ilmiöksi. Jos naisista tai vaikkapa etnisistä vähemmistöistä esitettäisiin samanlaisia lausuntoja, mitä miehistä esitetään tämän tästä, niin siihen aivan epäilemättä reagoitaisiin kovin ottein. Toisin sanoen, sanavapauden rajat eivät ole kaikissa tilanteissa samat, vaan kaikki riippuu siitä, kuka sanoo ja kenestä sanoo.

 

Sääntöjen pitäisi kuitenkin olla samat kaikille. Kun kyse on niin tärkeästä ihmisoikeudesta kuin sananvapaus, on parempi olla liian suvaitsevainen, kuin liian tiukka. Todellisiin ylilyönteihin voidaan puuttua jälkikäteen, jos tarvis vaatii.

One Comment

  1. Vielä tuosta ojesusiutukta. Ihmiset eivät tiedä eivätkä tajua, mitä ovat oikeudet, mikä on laki, mitä eroa on lailla ja legaalisella järjestelmällä, mikä on ”henkilö”, mitä eroa on ”henkilöllä” ja elävällä ihmisellä, mistä auktoriteetti tulee, mitä he aiheuttavat allekirjoituksillaan, jne. Niinpä tällaista soopaa voidaan latoa silmät ja suut täyteen, ilman että kukaan edes tajuaa, mitä on tapahtunut. Seksuaalisuus on ihmisen ominaisuus, ei oikeus. ”Oikeus seksuaalisuuteen” on taas eri juttu, mutta jos katsomme asiaa siitä näkökulmasta, etät oikeus perustuu AINA omistukseen, voimme tajuta, miten asia menee.Ihmisellä on oikeus tehdä omalle keholleen mitä huvittaa, koska jokainen omistaa kehonsa. Näin ollen kukaan ei voi estää ihmistä tatuoimasta tai lävistämästä kehoaan (tietenkin kunhan holhoamisikä on ohi – lapsi ei voi vielä päättää monista asioista, koska hänen tietoisuutensa ja ymmärryksensä ei siihen riitä – olisi vaarallista antaa lapselle ladattu ase, mutta aikuinen voi käsitellä sitä turvallisesti). Kukaan ei voi myöskään laillisesti estää ketään vaikkapa nyt runkkaamasta kehoaan niin paljon kuin huvittaa. Mutta oikeus seksiin on hieman erilainen juttu. Minulla on oikeus päättää, harrastanko kehoani käyttäen seksiä jonkun kanssa vai ei – mutta vain siltä osin, kuin kyseessä on oman kehoni seksi. Minulla ei ole oikeutta tehdä päätöstä jonkun toisen kehon suhteen, että harrastaako se toinen keho seksiä vai ei, koska sen omistaa joku muu. Vain jos kaksi kehonomistajaa päättää yhteisesti harjoittaa seksiä toistensa kehojen kanssa (ja samalla päästää nuo vieraat kehot harrastamaan seksiä omistamiensa kehojen kanssa), toimitaan lainmukaisella tavalla – kehojen omistajat ovat päättäneet suorittaa tietyn toimenpiteen, eikä kenelläkään ole siihen nokan koputtamista, koska kenelläkään muulla ei ole oikeutta tehdä näitä kehojen käyttöpäätöksiä.(Onpas tätä vaikeata laittaa sanoiksi)Kehon omistaja voi siis harjoittaa seksiä kaikkien sellaisten kehojen kanssa, joiden omistajat antavat hänen niin tehdä. Seksiin (jos masturbaatiota ei katsota seksiksi) tarvitaan siis aina vähintään kahden kehonomistajan suostumus, jotta toimitus on laillinen. Tältä osin oikeus seksiin kuulostaa hieman oudolta, koska ei kenelläkään ole oikeutta kenenkään toisen kehoon, ellei tuo toisen kehon omistaja sellaista oikeutta erikseen myönnä. Tästä johtuen seksi ei ole varsinaisesti oikeus, eikä ’ihmisoikeus’. Ja ’seksuaalisuus’ – miten se voisi olla oikeus? On sama kuin kysyisi, onko kehareilla oikeus ruskeatukkaisuuteen tai vihreäsilmäisyyteen. Seksuaalisuus on kehojen ominaisuus, ja sellaisenaan oikeuksien kannalta kehon omistajan täydellisessä hallinnassa. Jokaisella on toki oikeus ’seksuaalisuuteen’, samalla tavalla, kuin jokaisella on oikeus vaikkapa ”silmäripsisyyteen” tai ”vatsaisuuteen”. Siksi ei ole mielekästä edes käyttää noita termejä samassa yhteydessä, koska kyse on itsestäänselvyydestä.Eli puhuttiinpa oikeudesta seksiin tai seksuaalisuuteen, kyseessä on erittäin kummallinen termistö ja ajattelutapa, jonka takana on selvästi jokin agenda, koska rehellisesti ja lain kannalta katsottuna, asiasta ei ole mitään järkeä puhua tuolla tavalla. – Vortac

    Ylläpito on korjannut kommenttia luettavampaan muotoon. Alkuperäisestä puuttui jokainen ä- ja ö-kirjain, joka johtunee merkistökoodausten yhteensopimattomuudesta.

Comments are closed