Vieraannuttamisen vastustaminen vaikeuksissa

  •   
  •   
  •   

 

 

Vieraannuttamista vastustavat Pauli Kiurun (kok) ja Juho Eerolan (ps) lakialoitteet ovat tuoreiden tietojen mukaan joutuneet kovaan vastatuuleen Eduskunnassa.[1] Tämä on erittäin valitettavaa, mutta ikävän yllätyksetöntä.

 

 

Kenkä puristaa tutusta paikasta: vieraannuttamisen uhreiksi joutuvat ovat valtaosin isiä ja vieraannuttamiseen syyllistyvät enimmäkseen äidit. Niinpä vieraannuttamiseen puuttuminen parantaisi miesten asemaa, mutta rajoittaisi naisten vallankäyttöä erotilanteissa. Suomalaisille viranomaisille tasa-arvon edistäminen tällä tavoin on täysin vieras ajatus, sillä se poikkeaa tyystin perinteisestä ja vakiintuneesta tasa-arvopoliittisesta linjasta.

 

 

Perinteinen linjahan on ollut se, että naisten ”oikeudet” ja äidin tahto on mennyt perheeseen liittyvissä asioissa kaiken muun edelle ja ohitse. Lapsen oikeudet ovat tulleet kaukana perässä, mikäli niitä on muistettu huomioida lainkaan. Toistuvasti on nimittäin sorruttu kuvittelemaan, että lapsen etu olisi täysin yhteneväinen äidin edun kanssa, mikä on iso virhe. Miesten oikeudesta isyyteen ei sitten ole pahemmin edes puhuttu, vaan päähuomio on ollut isien velvollisuuksissa ja pyrkimyksissä niiden lisäämiseksi entisestään.

 

 

Luonnollisesti viranomaiset pyrkivät verhoamaan tasa-arvon ja lapsen oikeuksien vastaiset näkemyksensä poliittisesti korrektimpien selitysten taa, mutta kovin vakuuttavasti siinä ei ole onnistuttu. Ainuttakaan rationaalista perustetta sille, miksi vieraannuttamiseen ei pitäisi viranomaisten toimesta puuttua, ei tunnu löytyvän. Lapsiasiainvaltuutettu Maria-Kaisa Aulan pitäisi esimerkiksi tietää, että vieraannuttamiseen syyllistyvä vanhempi käyttää lasta vallankäyttönsä välineenä. Ongelma ei korjaannu neuvottelemalla, vaan tekemällä vieraannuttajan toimista loppu. Tasa-arvoviranomaisten vaikeneminen vieraannuttamisongelman edessä on hyvin kuvaavaa.

 

 

Suomalaisen demokratian tilasta kertoo hyvin karua kieltä se, ettei edes kansanedustajien enemmistön tahto näytä riittävän kalkkeutuneen, naiskeskeisen ja misandrisen ajattelutavan murtamiseen ja maan lainsäädännön uudistamiseen lapsen oikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavaan suuntaan. Jos tämä on todella tilanne, ei päättäjien kannata liiemmin surkutella äänestysprosenttien alhaisuutta. Miksi äänestää, kun kansan tahdolla ei ole lopulta mitään väliä?

 

 



[1] http://www.hs.fi/kotimaa/Avioerolapsen+tapaamisoikeus+j%C3%A4m%C3%A4hti+eduskuntaan/a1367721943452

3 Comments

  1. Pitäisikö meidän etävanhemmuuteen tuomittujen ja vieraannuttajavanhemman terrorista kärsivien koota tarinat yhteen ja alkaa tekemään joukkokannetta EU-tuomioistuimeen, Suomen virkamiehien virkamiesmenettelystä näissä lasten etuja rikkovissa tapauksissa. Minä olen joutunut kärsimään aivan selkeistä laittomuuksista virkamiesten (tuomari,lastenvalvojat, sossut yms.) tasolta, ilman toivoa siitä, että kukaan missään kuuntelisi tai voisi mitenkään auttaa, ainakaan suomessa.

  2. Sinänsä moinen kanne olisi paikallaan, mutta lainsäädäntö ei ymmärtääkseni mahdollista joukkokannetta tällaisessa asiassa.

  3. Niin samalla kyllä pitää miettiä laajemmin ”yhteishuoltajuus” ja sen toimivuus etävanhempana.

    Etävanhempana et saa lasten kouluasioista mitään tietoa, kuin ruinaamalla, lähettämällä s-postia. Wilmassa ei ole kuin neg uutiset lapsen käyttäytymisestä, ei edes koe numeroita. Lähivanhenmalle tulee kokeet yms muut paperiset tiedotteet lapsen repun mukana.
    Palautus mahd pian huoltajan allekirjoitettuna (siis lähivanhempi), Etävanhempana on mahdollisuus nähdä joka toinen vkl, jos repussa on enään mitään kokeita yms. Tue sitten siinä lasten oppimista ja kehittymistä.

    Kelan asumistuki ei tunne etävanhenmuutta ja elatusmaksuja. Kela ei ymmärrä, että itsellä ei ole sitä (leijonan osaa=elatusmaksut) palkasta mikä näkyy tilinauhassa.
    Sama koskee myös toimeentulotukea.

    Lainsäädäntö ilm tuomioistuin(myös lastenvalvoja) tulkitsee asioita vain lapsen ja lähivanhenman silmin, jotta siellä asiat ja norm arki pyörii. Sen mukaisesti määräävät elastusmaksut. Aina puhutaan elatuslaskurista.

    Mutta etävanhempana vyötä vain kireämmelle, kun neljä teiniä on tulossa joka toinen vkl isänsä(yksin asuva) luokse.

    Asioita pitää katsoa siten että molemmissa kodeissa asiat, arki pyörii suht samanlaisesti(talous, asunnon koko yms), jotta lapset viihtyvät.
    Yhdellä työllä pitää pärjätä. Laaja-alaisesti ja yhdenvertaisesti.

    Muutoksen hakeminen asioihin..”vie tuomioistuimeen, kun lähivanhempi ei halua muutosta” kenellä on varaa viedä etävanhempana oikeuteen?
    Valtava taloudellinen riski.
    Lähivanhempi voi viedä ilman mitään taloudellista riskiä, koska ”lapset ovat kantajana”

    Tuntuu että eletää 70 lukua.

Comments are closed