Tasa-arvoa kaikille – myös pojille

Opetusministeri Anders Adlercreutz kertoi (HS 29.5), että hallitus tuo kouluihin kehitysohjelman, jonka tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Ohjelman taustalla on joiltain opettajilta saatu viesti siitä, että oppilaiden asenteet vähemmistöjä ja naisia kohtaan olisivat jyrkentyneet. Asiasta ei kuitenkaan ole varsinaista tutkimustietoa, vaan kyse on opettajien kokemuksiin perustuvasta havainnosta, joka on katsottu riittäväksi perusteeksi käynnistää valtakunnallinen ohjelma.

Samaan aikaan meillä on pitkään ollut tutkittua ja todennettua tietoa siitä, että pojat menestyvät peruskoulussa tyttöjä selkeästi heikommin. Itse asiassa Suomessa on OECD-maiden suurimmat sukupuolten väliset oppimiserot poikien tappioksi. Tämä näkyy jatko-opinnoissa: lukioissa ja yliopistoissa on selvästi enemmän tyttöjä kuin poikia. Syrjäytyneiden joukossa pojat ovat puolestaan selkeästi yliedustettuja.

Tähän vakavaan ja pitkään jatkuneeseen tasa-arvo-ongelmaan hallitus ei ole puuttunut millään tavalla. On aiheellista kysyä, miksi ei?

Voi vain kuvitella, miten poliittinen ja julkinen keskustelu olisi kiihtynyt, jos asetelma olisi päinvastainen ja tyttöjen oppimistulokset olisivat poikia huonommat. Tällöin hallitusohjelmaan olisi todennäköisesti jo kirjattu konkreettisia toimenpiteitä ja tasa-arvotoimijat olisivat vaatineet nopeita toimenpiteitä.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tulee koskea kaikkia – myös poikia. Sukupuolten tasa-arvo ei saa tarkoittaa vain tyttöjen ja naisten aseman parantamista, vaan se edellyttää ongelmien tunnistamista ja korjaamista siellä, missä ne tosiasiassa ilmenevät.