Tasa-arvobarometrista 2012

Kyselytutkimuksista yleensä

Kyselytutkimukset ovat nopeita ja halpoja toteuttaa. Niillä voidaan tutkia etenkin asenteita, ennakkoluuloja ja mielipiteitä, sanoi proffani Lars Törnqvist 1960-luvulla. Ne soveltuvat näiden muutosten seurantaan aikasarjana paremmin kuin johtopäätösten esittämiseen yhdestä tutkimuksesta.

Mutta hän opasti myös, etteivät ne sovellu hyvin faktatietojen keruuseen. Jos kerätään faktatietoja, on parasta olla täydentäviä kysymyksiä kuten esimerkiksi:

– kysytään paljonko harrastatte liikuntaa viikossa? – joskus haastattelun myöhäisemmässä vaiheessa kysytään: mitä liikuntaa ja kuinka paljon harrastitte eilen?

 Näitä kahta vertailemalla koko aineiston tasolla saadaan selville, onko tuloksissa aiheetonta eroa.

Otannan suuruudesta on nyrkkisääntö: yli neliöjuuri populaatiosta. Jos Suomen aikuisväestö on noin neljä miljoonaa, otannan pitäisi olla vähintään 2 000. Esimerkiksi puolueiden kannatusmittauksissa otannan koko on tavallisesti lähellä tuhatta. Niinpä pienpuolueiden osalta esimerkiksi kahden prosentin kannatus tarkoittaa otannassa vain kahtakymmentä henkeä. Vaatii todella taitavasti tehdyn otannan, jotta pienpuolueiden osuus tulee oikein ennustetuksi. Jos neljän suurimman puolueen kannatus vaihtelee välillä 18-21 % ja virhemarginaali on plus/miinus kaksi, mikä tahansa puolueista voikin olla suurin ja mikä tahansa pienin.

Paljon riippuu myös kysymyksen asetannasta? YLE ja MTV3 kysyvät mittauksissaan puolueiden kannatusta hieman eri sanamuodoin ja tulokset eroavat pari prosenttiyksikköä toisistaan. Niinpä kahta kyselytutkimusta samasta asiasta on vaikea verrata keskenään, kun niissä ei kysytä täsmälleen samoja asioita.

Virhelähteet kyselytutkimuksissa (Hulkko 2004):

– vastauskato. Ovatko vastaamatta jättäneiden vastaukset keskiarvo vastanneiden vastauksista? – käsitteiden moninaisuus. Ymmärtävätkö vastaajat kysymyksen samalla tavalla? – korvaavien vastaajien käyttö. Otantaan osuu usein henkilöitä, jotka eivät kykene vastaamaan.

 Käytetäänkö sijaisvastaajia? (omaishoitajat, hoitajat jne, jotka toimivat tulkkina) (Niemi, 1993):  Sosiaalisen hyväksynnän haku

Kysyttäessä asioista, joihin on vastaajan mielestä sosiaalisen hyväksyttävyyden rajat, vastaaja ei kerro omia mielipiteitään. Esimerkkejä on paljon, esimerkiksi kyselytutkimusten mukaan alkoholin keskikulutus Suomessa on alle 5 litraa/hlö, vaikka Alkon, kaupan, ravintoloiden ja lauttaliikenteen luvut kertovat tuplamäärästä. Seksikumppaneiden määrä on miehillä 7 ja naisilla 4. Miten se on mahdollista? Liikuntatutkimukset osoittavat, että miljoonat suomalaiset harrastavat liikuntaa monta kertaa viikossa. Oma liikkuminen lenkkipoluilla ja hiihtoladuilla ei vahvista näitä tuloksia. Uimahalleissakaan ei käy niin paljon kuntouimareita kuin tutkimus osoittaa.

HS-kuukausiliite 2/2013, Seija Sartti

Elämme galluptodellisuudessa, jossa osa ihmisistä huijaa joko itseään tai kyselijää. Tämä vastaajatyyppi lukee lehdistä pääkirjoitukset, katsoo televisiosta dokumentit, juo vain lasillisen viiniä illallisella eikä harrasta irtokikkeleitä. Osa vastaajista kaunistelee elintapansa ja mielipiteensä soveliaiksi, eikä kehtaa sanoa sitäkään, jos aikoo äänestää äärioikeistoa. Näistä valevastauksista muodostetaan matemaattisella tarkkuudella ”faktoja”.

Numeroista nimenomaan kuvitellaan, että ne ovat faktoja.

Jos kyselyissä tarjotaan useita vaihtoehtoja, isoin osa vastaajista ottaa vaihtoehdon keskeltä ja karttaa äärimielipiteitä. Keskimääräisillä vastauksilla vastaaja ei erotu joukosta ja usein ajatteleekin: no joo, ehkä asia on vähän niin tai noin. Työilmapiirikyselyissä äärivastauksia antavat ne, jotka tuntevat itsensä väärinkohdelluiksi tai eivät ole saaneet tarpeeksi huomiota. Jos esimies on tomppeli, hän saa ääriarvioita: ne kertovat, ettei hän tule toimeen ihmisten kanssa, vaikka olisi ihan ammattitaitoinen.

Lukuja saadaan siis kyselyillä, mutta sitä saa, mitä kysyy: tutkija saa minkä tahansa vastauksen, kunhan kysyy oikein.

Kyselytutkimusten paha ongelma on kuitenkin vastaajien valikoituminen, sanoo kehittämispäällikkö Jussi Melkas Tilastokeskuksesta. ”Kyselyistä putoaa pois juuri se jengi, joka on vähän erilaista. Se kieltäytyy tai on epäluuloista eikä vastaa. Se voi olla kielitaidotonta tai syrjäytynyttä. Tai sitä ei tavoiteta, kun sille ei löydy numeroa, se on aina baanalla tai ulkomailla. Kato on kaikkein suurin nuorissa aikuisissa. Ei tiedetä enää, keistä puhutaan, kun sanotaan, että suomalaiset ovat sitä tai tätä.”

Melkas myöntää, että kenttätyö on hyvin opettavaista. Niinpä hän muistuttaakin: ”On tervettä kritiikkiä, jos ei luota tilastoihin. Virheetöntä tietoa ei ole, ja joissakin tilastoissa voi olla hirveän mittaluokan virheitä.”

Edellä esitetyn perusteella katselin tasa-arvobarometrin 2012 tuloksia:

On huomattava, että minulla ei ole käytössäni kuvausta, miten tutkimus on tehty, mikä on ollut otoskoko, mikä vastausprosentti jne. Barometrissa vastaukset ovat prosentteina, vastaajien lukumääristä ei ole tietoa siellä lopussa olevassa kysymys-vastaus-liitteessä. Barometri löytyy pdf-muotoisena internetosoitteesta: http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1845890

1. Barometria on tehty 1998, 2001, 2004, 2008 ja 2012. Se on jo niin pitkä aikasarja, että ympäröivä maailmakin on jo muuttunut, eivät pelkästään ihmiset. On vaikea arvioida, miten esimerkiksi maahanmuuttajien osuuden kasvu tänä aikana heijastuu vastauksissa. Pitäisikö vastaukset jaotella etnisen taustan perusteella?

2. Mitä vaikuttavat vastauksiin perhepolitiikassa ja työelämässä tapahtuneet muutokset tuona ajanjaksona? Perhelainsäädäntöä on muutettu. Työtunnit ovat pudonneet, miesten enemmän kuin naisten. Miesten työttömyys on kasvanut naisia enemmän. Nuoria miehiä syrjäytyy enemmän kuin nuoria naisia.

3. Osa kysymyksistä on minun mielipiteeni mukaan johdattelevia ja siten kelvottomia. Esimerkiksi kysymys YL3-K: ”Työnantajien tulisi toimia nykyistä aktiivisemmin naisten ja miesten perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi?” Kysymys sisältää jo suositeltavan vastauksen. Sana ”perusteeton” on väärä. Jo tasa-arvolain mukaan työnantaja ei voi pitää perusteetonta palkkaeroa.

4. Epätarkasta kysymyksestä olkoon mallina SE2: ”Seksuaalisella häirinnällä ja ahdistelulla tarkoitetaan tässä sellaista seksuaalista käyttäytymistä, joka on ei-toivottua, yksipuolista ja saattaa sisältää painostusta”. Vastaukset tämän tyyppisiin kysymyksiin sisältävät tahatonta käyttäytymistä. (Joidenkin sosiologien tulkintojen mukaan tahatonkin käyttäytyminen voi olla ”piilorikollisuutta”.)

Vaihtoehdoissa on yhtenä kysymyksenä kaksimielisistä vitseistä puhuminen. Kun niitä kertovat naiset, miehet eivät koe niitä seksuaalisena häirintänä. Kyllä-vastaukset: N 25 %, M 6 %.

Tuosta sanasta ei-toivottua minulle tulee mieleen korkeassa asemassa olevan maahanmuuttajan lausunto siitä, mikä on ”rotusortoa”. Se on hänen mielestään kaikki, minkä maahanmuuttaja kokee ei-toivotuksi käyttäytymiseksi.

5. Lopuksi vastaus siihen kysymykseen, mistä minulta varsinaisesti pyydettiin lausunto: Kuinka luotettavia ovat tilastollisesti kuvion 26, sivulla 41, vastaukset: ”Niiden päätoimisten opiskelijoiden osuus iän ja sukupuolen mukaan, jotka ovat kokeneet haittaa opiskelussa seuraavista asioista”.

Raportin sivulta 40 käy ilmi, että opiskelijoita osui tähän otantaan 96 alle 20-vuotiasta ja 104 yli 24-vuotiasta. Sukupuolijako ei käy ilmi, mutta luultavasti miehet ovat aliedustettuina, onhan yksi miesten ikäluokka asevelvollisuutta suorittamassa ja naiset ovat muutenkin enemmistönä oppilaitoksissa. Arvataan, että alle 20-vuotiaista vastaajina on noin 51 naista ja noin 45 miestä. Kun taulukon kysymyksiin vastaukset ovat pääosin linjan 20 % alapuolella, tarkoittaa se kyllä – vastauksissa alle kymmentä opiskelijaa.

Päätoimisia 16-64-vuotiaita koululaisia ja opiskelijoita lienee lähes 500 000. Kahdensadan oppilaan osaotos on aivan liian pieni merkittävien johtopäätösten tekoon. Jos alkuperäinen otanta jaetaan osiin, kasvaa virhemarginaali merkittävästi. Tasa-arvobarometrissa tähän seikkaan ei ole kiinnitetty huomiota. Esimerkki: Hyvinkääläisiä on noin 120:s osa suomalaisista, joten hyvinkääläisiä opiskelijoita pitäisi aineisto-otannassa olla 1-2 henkeä. Ei voida väittää, että heidän mielipiteensä edustaa kaikkien Hyvinkään opiskelijoiden mielipidettä.

Pauli Sumanen

Lähteitä:

Helsingin Sanomat, kuukausiliite 2/2013, Seija Sartti: ”Tämä on erittäin hyvä kirjoitus” Niemi, Iiris: ’Systematic Error in Behavioural Measurement: Comparing Results from Interview and Time Budget Studies’. Magazine: Social Indicators Research, number 30, November 1993, Editor Alex C. Michalos, 1993 Kluwer Academic Publishers. Printed in the Netherlands Tilastokeskus, Selvitys työaikojen tilastoinnista Suomessa ja kansainvälisesti, Laura Hulkko: Työaikakäsitteitä, ISBN-952-467-327-4, Edita Prima Oy, Helsinki 2004

#kannanotto #Tasaarvobarometri #tilastot