Katleena Kortesuo

​​

Mikä merkitys journalismilla on sukupuolten välisen tasa-arvon ymmärtämisessä?

Toimittajan ammatissa on vahva integriteetti, jolloin journalisti voi pitkälti valita itse juttunsa näkökulman. Jos näkökulmana on esimerkiksi "Naisten kokema häirintä urheilussa", silloin juttu keskittyy tietenkin vain tähän teemaan. Tällöin on päätoimittajan tai uutispäällikön velvollisuus huolehtia siitä, että mediatalo esittelee eri näkökulmia kattavasti.

Jos kaikki toimittajat innostuvat kirjoittamaan naisten kokemista epäkohdista, silloin miesten kokemat epäkohdat jäävät varjoon. Pahimmillaan yleisö alkaa luulla, että naisten elämä on jotenkin vaikeampaa kuin miesten. (Huomautan, että miesten kokemia epäkohtia on runsaasti: suurin osa itsemurhista on miesten tekemiä, miesten elinikä on lyhyempi, suurin osa asunnottomista on miehiä, miehet kuolevat herkemmin tapaturmiin ja suurin osa alkoholisteista on miehiä.)

​

Näkökulman valinta on ilman muuta täysin OK, kunhan sitä ei tehdä yksipuolisesti. Lukijoille pitää antaa tasapainoinen kuva, ei painottunutta. Tosiasia nimittäin on, että sukupuolet kokevat omanlaisiaan ongelmia. Se ei tee miesten elämästä yhtään helpompaa, jos he joutuvat naisia harvemmin seksuaalisen väkivallan uhriksi mutta naisia useammin tapon uhriksi.

​

Omien havaintojesi perusteella, kuinka yleistä on yksittäisten journalistien omien asenteiden vaikutus tuotettujen uutisten sisältöön?

Meillä jokaisella oma asenne vaikuttaa työhön merkittävästi. Oleellista toimittajan ammatissa on tiedostaa se, että kun asenne valuu omaan työhön, se voi vaikuttaa myös suuren yleisön ajatteluun. Joskus tämä vaikutus tapahtuu toimittajan haluamaan suuntaan – ja joskus vastareaktiona päinvastaiseen suuntaan. Siksi toimittajan pitää olla erityisen varovainen sen suhteen, kuinka hän antaa asenteensa valua työhön. Jos esimerkiksi kirjoittaa aina yhdestä sukupuolesta kriittisiä tekstejä ja toisesta kehuvia, oma asenne on päässyt liikaa lipsumaan uutissisältöihin.

Oletko huomannut esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana median ”kehityskaarta” sukupuoliin liitettävissä mielikuvissa tai puhetavoissa?

​

Meille on tullut kokonaan uutta sanastoa, josta osa on tarpeen ja osa on valitettavasti hyödyttömiä. On erinomaista, että transsukupuolisuudelle on oma terminsä, ja halutessaan ihminen voi identifioitua esimerkiksi transmieheksi tai transnaiseksi.

Sen sijaan välillä esiintyvät termit "miesoletettu" tai "naisoletettu" ovat näin lingvistin näkökulmasta varsin omituisia. Näillä sanoillahan pyritään kuvaamaan tilannetta, jossa ihminen näkee vaikkapa kadulla tuntemattoman henkilön, ja koska hän ei saisi olettaa tämän sukupuolta, hän käyttää varan vuoksi termiä "naisoletettu" ja "miesoletettu".

Tässä varovaisuudessa on unohtunut se, että kaikki ulkopuolisena tekemämme arviot, ovat aina oletuksia. Siinä ei ole mitään pahaa, vaan se nopeuttaa kielenkäyttöä. Olisi mahdotonta esittää jokaisen sanan kyljessä, että kyseessä on oletus. Enhän myöskään kutsu kaupassa näkemääni myyjää "myyjäoletetuksi", vaikka en tiedäkään hänen työsopimuksensa tehtävänimikettä. On täysin OK sanoa, että "näin myyjän joka jutteli naiselle ja tämän lapselle", eikä kenenkään tarvitse sanoa nähneensä "myyjäoletetun, joka jutteli naisoletetulle ja tämän lapsioletetulle”.