- Miesten tasa-arvo ry
- 1 päivä sitten
- 1 min käytetty lukemiseen
Miesten tasa-arvo ry (MTA) toteaa, että asevelvollisuus kohdistuu Suomessa vain miehiin, minkä johdosta heidän sosiaaliturvansa on selvästi muita ryhmiä heikompi.
Varusmiespalvelus tai siviilipalvelus eivät kerrytä lainkaan työeläkettä, mikä aiheuttaa keskimäärin 8,5 kuukauden aukon eläkekertymään jokaiselle palveluksen suorittavalle. Tämä asettaa asevelvolliset eriarvoiseen asemaan esimerkiksi opiskelijoihin nähden, joiden opiskeluaika kartuttaa eläkettä, jos he suorittavat tutkinnon.
Tilannetta pahentaa se, että helmikuussa tehty 0,05 euron päivärahan korotus on niin vähäinen, että Varusmiesliitto pitää sitä riittämättömänä aikana, jolloin moni varusmies turvautuu säästöihin, vanhempien apuun tai jopa velkaan. Suomessa jopa avolaitoksessa oleva vanki voi ansaita enemmän kuin varusmies. Varusmiesten päivärahat ovat myös selvästi matalampia kuin muissa Pohjoismaissa.
Lisäksi on huomattava, että asevelvollisuuden suorittaminen voi edelleen vaikeuttaa ja viivästyttää opiskeluihin pääsemistä, työelämään siirtymistä sekä hankaloittaa merkittävästi oman yritystoiminnan pyörittämistä tai yksinhuoltajana toimimista. Jos opintojensa aloitusta lykkää asevelvollisuuden suorittamisen takia, voi pahimmassa tapauksessa menettää KELA:n opintolainahyvityksen, vaikka opinnot olisivat valmistuneet tavoiteaikataulussa.
MTA katsoo, että nykyisessä turvallisuustilanteessa Suomi tarvitsee toimivaa asevelvollisuusjärjestelmää, mutta se ei voi perustua siihen, että nuoret miehet kantavat kohtuuttoman taloudellisen taakan. Eläkekertymän puute ja liian matalat päivärahat ovat tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuusongelmia, jotka heikentävät maanpuolustustahtoa.
MTA vaatii seuraavia muutoksia:
– eläkekertymää palvelusajalta
– päivärahojen merkittävää tasokorotusta
– asevelvollisuuden muuttamista sukupuolineutraaliksi
Asevelvollisuus hyödyttää koko Suomea – sen kustannuksia ei tule sälyttää yksin nuorille miehille.
- Miesten tasa-arvo ry
- 3 päivää sitten
- 4 min käytetty lukemiseen
Espoossa on perustettu uusi kuljetuspalvelu Club Wowo Oy, joka on ilmoittanut ottavansa asiakkaikseen ja työntekijöikseen vain naisia[i]. Tasa-arvovaltuutettu on varsin selvästi asettunut tukemaan tätä sukupuolisyrjintää harjoittavaa yritystä. Miesten tasa-arvo ry (MTA) pitää hyvin erikoisena sitä, että tasa-arvovaltuutettu ei katso sukupuolisyrjinnän torjumisen ja sen uhrien puolustamisen kuuluvan enää työtehtäviinsä. Onko todella tasa-arvovaltuutetun tehtävänä toimia miehiä ja poikia syrjimään pyrkivän elinkeinonharjoittajan asiamiehenä ja pyrkiä aktiivisesti etsimään lainsäädännöstä porsaanreikiä (tässä tapauksessa klubimuotoisuuden varjolla, vaikka kyse on tosiasiassa elinkeinonharjoittamisesta ja yrityksen asiakkaiden hankkimisesta sekä työntekijöiden rekrytoimisesta), joiden nojalla tätä syrjintää voitaisiin katsoa läpi sormien?
MTA:lle on vuosien mittaan tullut erittäin selväksi se, että tasa-arvovaltuutettu tulkitsee tasa-arvolakia siten, että käytännössä vain naisilla voi Suomessa olla koskaan oikeus "positiiviseen erityiskohteluun". Tasa-arvovaltuutettu on vastustanut täysin ehdottomasti sitä, että miehet ja pojat voisivat päästä hyötymään "positiivisesta erityiskohtelusta" missään asiassa, vaikka yhtä lailla sille olisi löydettävissä perusteita esimerkiksi korkeakoulutuksessa, jossa miehet ovat monella sektorilla todella pahasti aliedustettuja. Tasa-arvolaki ja tasa-arvovaltuutettu palvelevat vain naisia, miehet ovat täysin lainsuojattomia.
Yrityksen harjoittamaa sukupuolisyrjintää on puolusteltu sillä, että viime vuosina naismatkustajiin on Suomessa kohdistunut taksikuljetusten aikana lisääntyvässä määrin seksuaalista väkivaltaa. MTA pitää erittäin tärkeänä sitä, että Suomessa jokaisella, sukupuolestaan riippumatta, on oikeus luottaa siihen, että taksimatkat ovat turvallisia. Tosiasia on, että vuosikymmenten ajan taksit olivat Suomessa todella luotettavia ja erittäin turvallisia liikennevälineitä. Tilanne on muuttunut huonompaan vasta aivan viime vuosien aikana, pitkälti suuren taksiuudistuksen jälkeen.
Fakta on, että ulkomaalaistaustaiset taksikuljettajat ovat vastuussa valtaosasta naisasiakkaisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta[ii]. Olisiko siis mahdollista perustaa Suomessa taksiyritys, joka ei palkkaisi kuljettajikseen tai ottaisi matkustajikseen maahanmuuttajia? Jos turvallisuusargumentti viranomaisten mukaan oikeuttaa syrjinnän (positiivisen erityiskohtelun), tämänhän pitäisi olla täysin laillista ja mahdollista. Millä perusteella etninen syrjintä on ehdottoman kiellettyä, mutta sukupuolisyrjintä, kunhan se vain kohdistuu miehiin ja poikiin, on sallittua? Tietenkään suurin osa ulkomaalaistaustaisista kuljettajista ei syyllisty mihinkään rikoksiin työssään, kuten ei ylivoimainen valtaosa mieskuljettajistakaan. Mutta jostain käsittämättömästä syystä vain tietynlaisen henkilöön liittyvään seikan (miessukupuolen) perusteella tapahtuvaa syrjintää, kollektiivista syyllistämistä ja leimaamista ollaan Suomessa valmiita viranomaisten taholta lisäämään ja tukemaan. Siinä missä rasistisille ennakkoluuloille on nollatoleranssi, löytyy miesvihamielisille ja seksistisille ennakkoluuloille täysi tuki. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo koskevat Suomessa kaikkia muita ihmisryhmiä paitsi miehiä ja poikia. Ei siis ole ihme, että moni nuori mies ja poika on vuosi vuodelta yhä tyytymättömämpi Suomessa harjoitettuun tasa-arvopolitiikkaan.
MTA katsoo, että taksien turvallisuusongelma on ratkaistavissa ketään syrjimättä, jos niin vain halutaan. Se toki edellyttää viranomaisilta jämäkkää ja määrätietoista puuttumista taksialan turvallisuustilanteeseen. On ehdottomasti varmistettava, että alalle voi päästä töihin vain luotettavia toimijoita. Kaikkeen rikolliseen toimintaan on oltava ehdoton nollatoleranssi, väkivaltarikoksiin syyllistyneet on tuomittava teoistaan tuntuviin rangaistuksiin ja ulkomaalaiset rikolliset on karkotettava maasta. Kun taksikuljettajien luottavuus ja taksikuljetusten turvallisuus on ollut ketään syrjimättä mahdollista vuosikymmenten ajan, on se mahdollista edelleen, jos niin vain oikeasti halutaan. Syrjintää harjoittavan taksiyrityksen salliminen ei korjaa varsinaista taksien turvallisuusongelmaa, vaan on pelkkää raukkamaista vastuunväistelyä. Käsien nostamista pystyyn varsinaisen ongelman ytimen edessä. Poliittisten päättäjien ja viranomaisten on vihdoin kannettava vastuunsa siitä, että he ovat antaneet taksialan turvallisuustilanteen ajautua tällaiseen kriisiin, eikä rangaista syyttömiä ihmisiä heitä syrjimällä.
MTA toteaa, että turvallisuusargumentti ei kestä päivänvaloa lainkaan taksien asiakkaista puhuttaessa, sillä taksien turvallisuusongelma ei liity millään tavalla mies- tai poika-asiakkaiden käytökseen. Länsimaisessa oikeusvaltiossa lähtökohta on se, että jokainen yksilö vastaa vain omista teoistaan, eikä mitään kollektiivista vastuuta ole. Tasa-arvovaltuutettu on hylännyt tämän lähtökohdan ja on ottanut linjakseen miesten ja poikien kollektiiviseen rankaisemisen. Se, että syyttömiä miehiä ja poikia rangaistaan syrjimällä heitä, on pohjimmiltaan puhdasta miesvihaa. Vihan ja sukupuolten välisen vastakkainasettelun lietsonta ei koskaan edistä mitään hyvää yhteiskunnassa. Se tulee väistämättä herättämään vastareaktion ja yhä syventämään yhteiskunnallisia jakolinjoja sekä lisäämään epäluottamusta.
MTA ihmettelee, kuinka valmiita monet tahot ovat nyt siihen, että Suomessa ei puolustetakaan tositilanteessa suomalaisia perusarvoja, kuten sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Päinvastoin meillä lähdetään lisäämään sukupuolisegregaatiota, eli otetaan suoraan mallia Saudi-Arabian, Afganistanin ja Iranin kaltaisista tasa-arvon ”mallimaista”. Sitäkö meillä todella halutaan? Meillä on jo naisten kuntosaleja, naisten uimahallivuoroja, valtava määrä vain naisille avoimia järjestöjä ja nyt sitten naistaksi. Mitä seuraavaksi? Halutaanko meille naisten junat, bussit ja hotellit? Onko jokainen tila jaettava naisten ja miesten (jonne naisilla on toki aina halutessaan pääsy) alueisiin?
Huomiota herättää, että samaan aikaan meillä on varsinkin mediassa hyvin kovaäänisesti tuomittu se, että meillä on vielä muutamia vain miehille avoimia yhdistyksiä[iii], vaikka lainsäädäntö selvästi sallii sen, että yhdistykset voivat päättää itse, hyväksyvätkö ne jäsenikseen miehiä, naisia vai molempia. Miksi tällaista räikeää kaksinaismoralismia ja älyllistä epärehellisyyttä siedetään? Erikoista on myös se, että sukupuolten moninaisuus, jota etenkin tasa-arvovaltuutettu on yleensä ollut niin kovin mielellään korostamassa, on tässä asiassa yhtäkkiä jätetty täysin huomiotta. Nyt sukupuolia onkin vain kaksi. On naisia, jotka ovat aina oikeutettuja sukupuoliperusteiseen erityiskohteluun, ja on miehiä, joita saa aina sukupuolen perusteella syrjiä. Mustavalkoinen ja synkkä on tasa-arvovaltuutetun maailmankuva.
MTA kannustaa kaikkia miehiä, jotka tulevat sukupuolensa perusteella syrjityiksi palveluissa ja työhönotossa, tekemään rikosilmoituksen syrjinnästä tai työsyrjinnästä[iv]. Ehkä Suomesta löytyy vielä joitain viranomaisia, jotka ottavat yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vakavasti ja kohtelevat kaikkia ihmisiä, miehiäkin, samanarvoisina ihmisinä.
[i] https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000011804271.html, https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/80964545-bb34-486e-95cf-9203b3c3d3d9
[ii] https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008429261.html, https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/taksiuudistuksen-jalkeen-kuskien-epaillyt-seksuaalirikokset-moninkertaistuneet-tekijat-ulkomaalaistaustaisia/9010200
- Miesten tasa-arvo ry
- 8.2.
- 2 min käytetty lukemiseen
Onko teillä lausuttavaa esityksen 22 pykälään koskien oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointia?
Miesten tasa-arvo ry pitää erittäin tärkeänä sitä, että oppilaiden oppimista, osaamista, työskentelyä sekä käyttäytymistä on arvioitava yhdenvertaisesti.
Kuten hallituksen esityksessä todetaan, useat tutkimukset ovat osoittaneet, että tytöt saavat samalla osaamistasolla parempia päättöarvosanoja kuin pojat. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että työt hyötyvät poikia enemmän siitä, jos heidän temperamenttinsa on koulun odotusten suuntainen. Erittäin naisvaltainen opettajakunta tuntuu suhtautuvan helposti usein tyttöihin positiivisemmin ja kannustavammin kuin poikiin.
MTA pitää erittäin tärkeänä sitä, että lainsäädännössä velvoitetaan oppilaan arvioinnissa yhdenvertaisuuteen. Ottaen huomioon nykyisin poikiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän kouluarvostelussa, MTA pitää perusteltuna sitä, että lakitekstissä ja lain perusteluissa aivan erityisesti korostettaisiin sitä, että oppilaita on sukupuolesta riippumatta arvioitava oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Opettajan henkilökohtaiset preferenssit tai tunteet eivät saa vaikuttaa kouluarvosteluun. Jotta tämä oli mahdollista, on arvioinnin kriteeristön oltava lisäksi yhdenmukainen ja arviointikriteeristön käyttöön annettavan ohjeistuksen yhteismitallinen.
Onko teillä lausuttavaa esityksen 22 a pykälään koskien oppilaan arvioinnista ja opinnoissa etenemisestä päättämistä?
MTA pitää tärkeänä sitä, että Suomessa puututaan määrätietoisesti perusopetuksen vaatimustason laskemiseen. Tiedossa on, että joka kahdeksas yli 15-vuotias poika ei osaa lukea tasolla, joka mahdollistaisi jatko-opinnot tai työelämässä pärjäämisen. Tämä ei ole ainoastaan massiivinen tasa-arvo-ongelma, vaan se on ongelma myös Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Puhumattakaan siitä inhimillisen kärsimyksen määrästä, joka syrjäytymiskierteeseen joutuminen monelle pojalle ja nuorelle miehelle sekä heidän läheisilleen aiheuttaa.
Näin ollen MTA pitää perusteltuna ja kannatettavana sitä, että tilanteeseen puututaan mahdollisimman ajoissa ja määrätietoisesti. On parempi, että oppilas, joka ei ole saavuttanut vuosiluokkansa oppimistavoitteita, jää luokalleen, kuin että hänet siirretään luokka-asteelta toiselle, vaikka hän ei ole oppinut tarvittavia asioita edetäkseen opinnoissa pidemmälle.
Onko teillä lausuttavaa esityksen 22 b pykälään koskien todistuksia?
MTA pitää tärkeänä sitä, että perusopetuksessa annettavat todistukset ovat yhteismitallisia, vertailukelpoisia ja ymmärrettäviä. Tästä syystä numeroarvostelu, jota voidaan toki mielellään täydentää sanallisella arvioinnilla, on oppilaan ja hänen vanhempiensa oikeuksien kannalta tarpeellinen. Tällöin oppilas selvästi näkee, millä tasolla hänen suorituksensa ovat suhteessa muihin oppilaisiin ja mitä hänen on tehtävä paremmin, jotta hän voisi saavuttaa päättötodistuksessaan sellaiset arvosanat, jotka mahdollistaisivat hänen pääsynsä sellaiseen jatko-opiskelupaikkaan, jonne hän itse haluaa.
