Miesten tasa-arvo ry:n lausunto EU:n sukupuolten tasa-arvon toimintasuunnitelmaan (GAP IV, 2028 - 2034)

Miesten tasa-arvo ry kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksensä Euroopan unionin tulevasta sukupuolten tasa-arvon toimintasuunnitelmasta (GAP IV). Pidämme sukupuolten tasa-arvoa keskeisenä ihmisoikeuskysymyksenä ja kannatamme määrätietoisia toimia eriarvoisuuden vähentämiseksi maailmanlaajuisesti.

Samalla katsomme, että esitetty aloite jää merkittävästi puutteelliseksi kokonaisvaltaisen tasa-arvon näkökulmasta. Suunnitelma keskittyy lähes yksinomaan naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen, eikä siinä riittävästi tunnisteta miesten ja poikien kohtaamia tasa-arvo-ongelmia tai heidän rooliaan tasa-arvon edistämisessä.

Keskeiset huomiot

1. Epätasapainoinen lähestymistapa tasa-arvoon

Aloite tarkastelee sukupuolten tasa-arvoa pääasiassa naisten ja tyttöjen oikeuksien kautta. Vaikka tämä voi olla joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa väliaikaisesti perusteltua, yksipuolinen näkökulma ei vastaa tasa-arvon periaatetta, jonka tulee kattaa molemmat sukupuolet.

2. Miesten ja poikien ongelmien puutteellinen tunnistaminen

Suunnitelmassa ei juurikaan huomioida miesten ja poikien erityisiä tasa-arvo-ongelmia ja haasteita, kuten esimerkiksi:

- miehiä ja poikia sukupuolen perusteella syrjivä lainsäädäntö, kuten esimerkiksi asevelvollisuutta koskeva lainsäädäntö useassa EU-maassa

- korkeampi kuolleisuus ja lyhyempi elinajanodote

- mielenterveysongelmat ja korkea itsemurhakuolleisuus

- koulupudokkuus ja poikien oppimistulosten sekä koulumenestyksen heikkeneminen monilla alueilla

- miehiin kohdistuva väkivalta, erityisesti konflikti- ja kriisitilanteissa, mutta myös perheissä ja parisuhteissa

- isien heikompi asema erotilanteissa

3. Sukupuolinormien kapea käsittely

Aloite tunnistaa haitallisia sukupuolinormeja, mutta käsittelee niitä vain naisten näkökulmasta. Haitalliset, miehiin ja poikiin kohdistuvat, sukupuolistereotypiat ja niiden vaikutukset miehiin ja yhteiskuntaan jäävät huomiotta.

4. Miesten rooli tasa-arvon edistäjinä

Miehiä ja poikia ei tarkastella riittävästi aktiivisina toimijoina tasa-arvon edistämisessä. Kestävä muutos edellyttää molempien sukupuolten osallistumista.

Suositukset

Miesten tasa-arvo ry esittää, että GAP IV -toimintasuunnitelmaa täydennetään seuraavasti:

- Laajennetaan tasa-arvon käsitettä kattamaan systemaattisesti myös miesten ja poikien oikeudet ja hyvinvointi.

- Sisällytetään analyysiin miesten ja poikien haasteet eri politiikkasektoreilla (ja myös lainsäädännössä), kuten esimerkiksi koulutuksessa, terveydessä ja turvallisuudessa.

- Kehitetään kohdennettuja toimenpiteitä miesten ja poikien tukemiseksi erityisesti haavoittuvissa tilanteissa.

- Puretaan haitallisia sukupuolinormeja kokonaisvaltaisesti, mukaan lukien miehiin ja poikiin kohdistuvat odotukset.

- Vahvistetaan sukupuolten välistä yhteistyötä, jotta tasa-arvopolitiikka ei näyttäydy vastakkainasetteluna vaan yhteisenä tavoitteena.

- Parannetaan tiedonkeruuta ja seurantaa siten, että molemmat sukupuolet huomioidaan tasapuolisesti indikaattoreissa ja arvioinnissa

Miesten tasa-arvo ry:n kevätkokous: miesten kasvava työttömyys vaatii välittömiä toimia

Suomessa miesten työttömyys on kehittynyt huolestuttavaan suuntaan, eikä ilmiötä voida enää sivuuttaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tammikuussa 2025 miesten työttömyysaste oli EU-maiden korkein, 9,4 prosenttia, kun EU:n keskiarvo oli 5,5 prosenttia. Kyse ei ole yksittäisestä tilastopiikistä, vaan laajemmasta ja rakenteellisesta ongelmasta.

Erityisen huolestuttavaa on nuorten miesten tilanne. Alle 25-vuotiaiden työttömyys on Suomessa Euroopan kärkitasoa, ja nuorten miesten asema on selvästi heikompi kuin samanikäisten naisten. Lisäksi joka viides 25–34-vuotias mies on työelämän ulkopuolella. Tämä kertoo syvenevästä syrjäytymisriskistä, jolla on kauaskantoiset vaikutukset niin yksilöihin kuin koko yhteiskuntaan.

Vaikka työllisten miesten kokonaismäärä ei ole merkittävästi laskenut, työttömyysasteen nousu paljastaa vakavia rakenteellisia ongelmia työmarkkinoilla. Erityisesti miesvaltaiset alat ovat kohdanneet muutoksia, joihin ei ole kyetty reagoimaan riittävän nopeasti koulutuksen, työllisyyspolitiikan tai uudelleenkoulutuksen keinoin.

On myös syytä tarkastella kriittisesti julkista keskustelua. Median ja politiikan huomio kohdistuu usein ensisijaisesti naisten kohtaamiin haasteisiin, vaikka useilla keskeisillä mittareilla miesten tilanne on tällä hetkellä heikompi. Tasa-arvon tulee tarkoittaa tasapuolista huomiota ja toimenpiteitä – myös silloin, kun ongelmat koskevat miehiä.

Miesten kasvava työttömyys ei ole vain yksilöllinen ongelma, vaan yhteiskunnallinen kysymys, joka vaikuttaa talouteen, hyvinvointiin ja sosiaaliseen vakauteen. Tarvitsemme kohdennettuja toimia nuorten miesten työllistymisen tukemiseksi, koulutuspolkujen vahvistamista sekä rehellistä ja tasapainoista keskustelua sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

Tilanne vaatii tunnustamista – ja ennen kaikkea tekoja.

Miesten tasa-arvo ry: koulutuksen sukupuolittuneisuutta ei käsitellä miesnäkökulmasta lainkaan

Keskustelu luonnontieteiden ja tekniikan alojen sukupuolijakaumasta Suomessa keskittyy usein siihen, miksi naisia on näillä aloilla liian vähän ja mitä pitäisi tehdä tilanteen muuttamiseksi (https://www.hs.fi/maailma/art-2000011824432.html). Miesten tasa-arvo ry (MTA) katsoo, että keskustelusta puuttuu kuitenkin keskeisiä asioita: miesten aliedustus korkeakoulutuksessa ylipäätään – sekä se, että miesvaltaisten alojen sijaan harvoin puhutaan siitä, miksi miehiä ei hakeudu naisvaltaisille aloille.

MTA muistuttaa, että vaikka sukupuolierot koulutusvalinnoissa ovat todellisia, ne eivät automaattisesti tarkoita syrjintää. Suomessa naiset menestyvät koulussa keskimäärin erinomaisesti, ja heitä on korkeakouluissa enemmän kuin miehiä. Tämä kertoo siitä, että koulutusjärjestelmä ei todellakaan ole miehiä suosiva. Samalla on muistettava, että monilla niin sanotuilla “naisten aloilla” miehiä on vielä vähemmän kuin naisia tekniikan aloilla.

Toiseksi keskustelussa korostuu usein ajatus, että naisten vähäisempi osuus tekniikassa johtuu kulttuurisista esteistä. On mahdollista, että joissakin tilanteissa näin on ollut. Mutta on MTA:n mielestä myös rehellistä kysyä, kuinka paljon kyse on kiinnostuksista, uravalinnoista ja mahdollisuudesta valita vapaasti.

Suomessa naisia on korkeakouluissa jo merkittävästi paljon enemmän kuin miehiä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että miehet ovat nykyään monella mittarilla koulutuksessa aliedustettu ryhmä. Silti julkinen keskustelu ja monet hankkeet keskittyvät lähes yksinomaan siihen, miten naisia saataisiin lisää tietyille aloille, kuten tekniikkaan. Samalla jää vähemmälle huomiolle se, että miehiä on erittäin vähän esimerkiksi monilla naisvaltaisilla aloilla, kuten oikeus-, lääke- tai eläinlääketieteellisessä koulutuksessa-

MTA toteaa, että jos tasa-arvo on tavoitteena, olisi loogista tarkastella molempia suuntia. Nyt tilanne näyttää siltä, että naisille suunnataan projekteja, kampanjoita ja ohjelmia, joiden tarkoitus on madaltaa kynnystä hakeutua tekniikan ja luonnontieteiden pariin. Sen sijaan miehille suunnattuja vastaavia laajoja ohjelmia, joilla heitä houkuteltaisiin naisvaltaisille aloille tai ylipäätään korkeakoulutukseen ei ole lainkaan, eikä niiden aloittamista edes esitetä julkisessa keskustelussa tai politiikassa.

MTA korostaa, että miesten näkökulmasta olisi tärkeää laajentaa keskustelua. Yksi keskeinen kysymys on, miksi osa pojista ja nuorista miehistä putoaa koulutuspolulta jo varhaisessa vaiheessa. Tämä näkyy myöhemmin siinä, että korkeakouluihin hakeutuu ja pääsee suhteellisesti enemmän naisia. Jos tätä ilmiötä ei käsitellä, keskitymme vain yhteen osaan tasa-arvosta.

MTA muistuttaa, että lisäksi on syytä pohtia, millaisen viestin yhteiskunta antaa nuorille miehille. Kun keskustelu painottuu jatkuvasti siihen, että ongelma on “miehiä suosiva kulttuuri”, monelle voi syntyä kokemus, ettei miesten haasteita koulutuksessa tunnisteta lainkaan. Aidossa tasa-arvokeskustelussa pitäisi pystyä tarkastelemaan samanaikaisesti sekä naisten että miesten tilanteita – ilman että kumpaakaan sivuutetaan.

MTA vaatii, että kaikkien sukupuolten aliedustus missä tahansa koulutuksessa tai ammatissa nähdään kehittämiskohteena. On pohdittava viipymättä ja vakavasti, miten miehiä saataisiin enemmän korkeakouluihin ja naisvaltaisille aloille – ja miksi tästä keskustelusta puuttuvat konkreettiset ohjelmat ja hankkeet.