- Miesten tasa-arvo ry
Lakiesityksen tavoitteesta Mikä on lakiesityksen tavoite? Lähtökohtana pitäisi olla Lapsen oikeuksien sopimuksen kunnioittaminen. Sopimuksen seitsemännen artiklan mukaan lapsella on syntymästään lähtien oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Sopimuksen yhdeksännen artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti. Sopimuksessa on kyse nimenomaan lapsen oikeudesta omiin biologisiin vanhempiinsa, lapsen äitiin ja isään.
Käytännössä suomalaiset viranomaiset, tuomioistuimet mukaan lukien, eivät ole näitä ihmisoikeuksia juuri kunnioittaneet etenkään eroriidoissa ja huoltajuuskiistoissa. Lainsäätäjä käveli lapsen oikeuksien yli kylmästi, kun hedelmöityshoitolaki säädettiin. Silloin suomalaisessa lainsäädännössä asetettiin etusijalle jokaisen naisen (myös naisparien ja yksinäisten naisten) oikeus hankkia omia biologisia lapsia. Yksinäisille miehille tai miespareille ei vastaavaa oikeutta suotu, sillä hedelmöityshoitolain myötä sijaissynnytysjärjestelyt kiellettiin.
Näyttää siltä, että vanhemmuuslaissa on myös kyse siitä, että naisen (äidin) oikeudet on asetettu kaiken muun edelle. Luonnoksessa pyritään esittämään, että äidin ja lapsen etu olisivat yksi ja sama asia, mutta se ei ole totta. Lapsen etu on lähtökohtaisesti se, että hänen oikeutensa vanhempiinsa toteutuu, vaikka se ei välttämättä olisikaan äidin intresseissä. Lakiluonnoksen päätavoitteena pitäisi olla se, että lapsen oikeus vanhempiinsa toteutuu ja että sen toteutuminen menee kaiken muun edelle. Lapsen etu ei ole se, että joku mies huijataan maksamaan hänen elatuksestaan. Sehän vie lapselta oikeuden isäänsä. Lapsen etu ei ole liioin naisparien aseman helpottaminen, sillä sekin vie häneltä oikeuden isään.
Kun isyyslakia viimeksi uudistettiin, vietiin äidiltä oikeus estää isyyden selvittäminen. Olennaista tämän lakiesityksen suhteen on se, että kaikki pyrkimykset palauttaa äidille jonkinlainen veto-oikeus estää isyyden selvittäminen, on ehdottomasti estettävä. Lapsi ei ole äidin omaisuutta.
Isyyshuijaukset Arviot isyyshuijausten määrästä vaihtelevat suuresti, alle prosentista jopa yli 30 prosenttiin. Asiasta on, ymmärrettävistä syistä, olemassa vain vähän tutkittua tietoa. Joka tapauksessa jokainen tapaus on liikaa. Suomessa on kiinnitetty paljon huomiota tapaukseen, jossa eräs mies on pakotettu maksamaan lapsen elatusta, vaikka isyystutkimus on osoittanut, ettei lapsi ole hänen. Tätä on pidetty yleisesti oikeusmurhana ja lainsäädäntöön on vaadittu muutosta tällaisten tapausten estämiseksi. Lainsäädännön pitäisi olla sellainen, ettei yksikään mies joudu vasten tahtoaan maksamaan elatusta lapselle, joka ei ole hänen omansa. Esitetty laki luonnos ei kuitenkaan tuo tähän ongelmaan mitään korjausta. Jos jotain, niin se ainoastaan helpottaa isyyshuijausten tekemistä entisestään.
Hallituksen esityksessä pidetään kiinni perinteisestä isyysolettamasta, eli kun avioliitossa oleva nainen synnyttää, hänen miehestään tulee automaattisesti lapsen isä. Jo nykyistä isyyslakia laadittaessa isyysolettamaa pidettiin jäänteenä menneestä maailmasta. Jos lapsen isä ei olekaan äidin aviomies, lapsen oikeus isäänsä ja isän oikeus lapseensa eivät välttämättä toteudu, ainakaan kovin helposti. Samalla aviomies joutuu automaattisesti vastuuseen vieraasta lapsesta. Isyysolettamasta on aika luopua.
Lakiesityksen sisältämä toinen vaihtoehto on se, että mies tunnustaa isyyden. Jo nykyisen isyyslain puitteissa tunnustuksen voi tehdä jo ennen lapsen syntymää. Esityksen muutos on se, ettei tunnustusta voisi enää perua lapsen syntymän jälkeen. Mutta isyyshuijauksen uhri tietenkin havahtuu tilanteeseensa vasta lapsen synnyttyä, jos silloinkaan. Sitä ennen hän kuvittelee olevansa isä. On sekä miehen, että lapsen etu, että mahdollisuus perua tunnustus säilytetään. Hallitus taas katsoo, että lapsen etu olisi se, että vanhemmuus vahvistetaan mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Perustelematta jää se, miksi kiirehtiminen olisi lapsen edun mukaista. Tärkeämpäähän on se, että lapsi saa oikeat vanhemmat.
Esityksessä todetaan myös, että lapsen syntymän jälkeen vanhemmilla on oikeus yhdessä päättää siitä, että lapsen isyyden varmistamiseksi ryhdytään tutkimuksiin. Mutta vain yhdessä. Tätä koskee kuuden kuukauden aikaraja syntymästä, mikä on todella tiukka. Isyyshuijaukseen syyllistynyt äiti ei tietenkään sellaiseen selvitykseen suostu, eikä isyyshuijauksen uhri välttämättä kuudessa kuukaudessa tajua tulleensa huijatuksi. Niinpä huijatun miehen ainoaksi mahdollisuudeksi jää kanteen nostaminen isyytensä kumoamiseksi. Eli miehen on pakko ryhtyä kalliiseen, raskaaseen ja epävarmaan juridiseen prosessiin vapauttaakseen itsensä taakasta, jota hänellä ei pitäisi edes olla. Tuomioistuimet, jotka ovat jo ennestään ruuhkaisia, saavat taas lisää työtä. Kanteen aikaraja on myös hyvin tiukka, vain vuosi siitä, kun syy kanteen nostamiselle on ilmaantunut. Esimerkiksi Norjassa aikarajaa ei ole.
Kaikki voisi helposti olla aivan toisin. Tieteellinen ja teknologinen kehitys mahdollistaa isyyden selvittämisen helposti, luotettavasti ja nopeasti dna-testillä. Isyyshuijaukset loppuisivat täysin, jos jokaiselle syntyvälle lapselle tehtäisiin automaattisesti dna-testi. Kun testejä tehtäisiin näin suuria määriä, niiden kustannukset eivät muodostuisi rasitteeksi. Isyysolettamaa tai tunnustuksia ei enää tarvittaisi. Isyys vahvistettaisiin vain isyystestin tuloksen perusteella. Lapsen oikeus isäänsä toteutuisi. Petoksista ja hyväksikäytöstä tulisi historiaa. Lainsäädäntö varmistaisi lapsen oikeuksien, yhdenvertaisemman vanhemmuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen.
Vaikka isyystestauksesta ei tehtäisikään automaatiota, on laissa miehellä oltava aina mahdollisuus vaatia sitä yksinkin, vaikka äiti olisi sitä vastaan. Jos isyystesti osoittaa, ettei isäksi väitetty mies olekaan lapsen isä, on isyys voitava kumota hallinnollisella päätöksellä ilman mitään oikeudenkäyntiä tai kanteen nostamista. Aikarajoille ei ole tarvetta.
Aikarajojen poistamista on esitetty myös lakialoitteessa (LA 13/2020 vp), jota Miesten tasa-arvo ry tukee.
Lisäksi Miesten tasa-arvo ry esittää, että isyyshuijaukset, eli se että joku riistää lapselta oikeuden biologiseen isäänsä ja huijaa jonkun toisen miehen tunnustamaan isyyden ja ottamaan vastuun lapsen elatuksesta, olisi selkeästi kriminalisoitava rikoslaissa.
- Miesten tasa-arvo ry
Valtiovarainministeriön laatimassa valtion talousarvioesityksessä kohdassa 23.20.50 puoluetoiminnan tukeminen todetaan: ”Määrärahasta 35 456 825 euroa on tarkoitettu käytettäväksi puolueiden poliittisen toiminnan tukemiseen sekä puolueiden tiedotustoiminnan ja viestinnän tukemiseen. Tästä 5 prosenttia on tarkoitettu puolueille naisten poliittiseen toimintaan (ei muutoksia kolmeen vuoteen, nimellissumma sama)”[i].
Miesten tasa-arvo ry (MTA) pyytää Eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, rikkooko valtiovarainministeri taikka valtiovarainministeriö esityksessään perustuslain yhdenvertaisuusvaatimusta (Perustuslaki 6 §) osoittaessaan osan rahoituksesta sukupuolen mukaan vain naisten, muttei miesten poliittiseen toimintaan tilanteessa, jossa yhdeksän eduskuntapuolueen puheenjohtajista seitsemän on naisia ja kaksi miehiä ja jossa myös valtioneuvostossa on naisenemmistö.
[i] https://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2022&lang=fi&maindoc=/2022/tae/valtiovarainministerionKanta/valtiovarainministerionKanta.xml&opennode=0:1:239:295:315:
- Jämställdhet för män rf
Internationella pojkdagen firas varje år den 16 maj. Syftet med dagen är att se till att vi alla uppmärksammar pojkar och deras välbefinnande minst en gång om året. Jämställdhet för män rf (MTA) ser det som mycket viktigt att uppmärksamma pojkarnas dag, eftersom attityden i Finland till pojkar och deras välbefinnande är beklagligt negativ och likgiltig. Den rådande atmosfären av attityder kan i vissa avseenden vara rent fientlig mot pojkar och män.
Exempel på dessa problematiska attityder är inte svåra att hitta. Även om skillnaden mellan könen i resultat i lärande och skolframgång är utomordentligt stor i Finland, till nackdel för pojkar, har vi inte vidtagit några specifika åtgärder för att förbättra pojkarnas resultat. Den rådande könsdiskrimineringen av pojkar gällande skolbedömning, som det även forskats om, får således fortsätta från år till år. Till och med de mänskliga och grundläggande rättigheterna för pojkbabyer är inte tryggade: medan lagstiftningen mot könsstympning av flickor skärps ytterligare, finns det inget slut i sikte på stympningen av pojkar. Bristen på empati för pojkar och män återspeglas också väl i hur exempelvis våld, hemlöshet, arbetslöshet, marginalisering eller missbruksproblem får nyhetsvärde i media först när det är flickor eller kvinnor som drabbas av dem. Effekten av bristen på empati återspeglas i hur välfärdssamhällets stödnätverk är uppbygda: pojkar och män blir med större sannolikhet utan den hjälp de behöver.
Jämställdhet för män rf (MTA) ser det som mycket beklagligt att pojkar i Finland måste växa upp i en miljö där kollektiv skuldbeläggning och stigmatiseringen av män, samt förakt och förlöjligande av manlighet, är vanligt och allmänt accepterat beteende. Dessa sexistiska förolämpningar behöver inte sökas i anonyma diskussionsforum på Internet, utan de påträffas i tal från politiker, i uttalanden från myndigheter och i mediatäckningen. Dubbelmoralen syns tydligt i hur liknande tal riktat mot någon annan folkgrupp utan tvekan skulle fördömas som hatretorik, och utövaren skulle anklagas för hets mot folkgrupp. I en sådan giftig uppväxtmiljö är det verkligen svårt för pojkar att trivas, blomstra och lyckas. Pojkar och män ses som hot, inte som möjligheter. Med en negativ inställning uppnås i slutändan bara negativa resultat.
MTA finner att vackra ord om att bryta könsroller i praktiken verkar gälla bara för flickor och kvinnor. När det gäller män och pojkar, å andra sidan, anser sig utomstående ha rätt att diktera hur män och pojkar ska vara för att duga. Samtidigt som det betonas att flickor och kvinnor är bra precis som de är, oavsett om det gäller utseende eller familj- och karriärplaner, är vi inte beredda att ge pojkar och män samma frihet och uppskattning. I den finska jämställdhetsdebatten erbjuds pojkar och män ansvar och skyldigheter, men inte likvärdiga rättigheter och möjligheter.
Jämställdhet för män (MTA) ser det som mycket viktigt, att både attitydklimatet och den jämställdhetspolitik som bedrivs, målmedvetet ändras i en riktning som är mer pojkvänlig. Det bör betonas i all verksamhet att pojkar och män är lika värdefulla som flickor och kvinnor. Pojkar måste få växa och utvecklas i en positiv och uppmuntrande miljö, där också deras egen röst hörs och respekteras. Pojkar måste få vara värda sådana som de är, vad det än är. Det förtar ingen något.