- Miesten tasa-arvo ry
Miesten tasa-arvo ry (MTA):n syyskokous toteaa, että työelämän sukupuolittuneisuudesta, eli työelämän jakaantumisesta miesten ja naisten aloihin, kannetaan Suomessa hyvin valikoivasti ja vinoutuneesti huolta. Tasa-arvopolitiikassa ja tasa-arvopoliittisessa keskustelussa on käytännössä oltu huolissaan vain naisten osuudesta hyvin palkatuilla, arvostetuilla ja vaikutusvaltaisilla miesvaltaisilla aloilla, kuten teknologiateollisuudessa tai IT-alalla, sekä tietysti pörssiyhtiöiden hallituksissa. Näille aloille on vaadittu enemmän naisia niin poliitikkojen, viranomaisten kuin mediankin toimesta yhä kiihtyvällä tahdilla. On väitetty, että alojen miesvaltaisuus olisi tasa-arvo-ongelma ja että naisten määrän lisäämisestä olisi monin eri tavoin hyötyä näille aloille. On esimerkiksi esitetty, etteivät miesvaltaisten alojen työntekijät osaisi, tai kykenisi, ottaa huomioon naisten tarpeita asiakkaina. Nämä väitteet jäävät useimmiten heikosti perustelluiksi. Naisia on näiden vaatimusten myötä houkuteltu miesvaltaisten alojen tehtäviin mainoksin, kampanjoin ja muuttamalla alojen koulutusta, opiskelijavalintoja ja toimintatapoja naisille sopivampaan suuntaan. Näiden, jossain määrin pehmeämpien keinojen, lisäksi naishakijoiden suosiminen (ns. positiivinen erityiskohtelu) ja naiskiintiöt ovat olleet keinovalikoimassa mukana.
MTA:n syyskokous toteaa, että mikäli työelämän sukupuolittuneisuutta pidetään sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta todellisena ongelmana, ei sitä voida millään muotoa ratkaista näin kapeakatseisella toiminnalla. Muutosta on yhtä lailla vaadittava naisvaltaisilla aloilla, joihin lukeutuu tätä nykyä suuri osa korkeakoulutusta vaativista ammateista. Jos, kuten meille toistuvasti väitetään, koneinsinöörin, koodaajan tai pörssiyhtiön hallituksen jäsenen sukupuolella on väliä, niin yhtä lailla, ellei enemmänkin, väliä on myös opettajan, lääkärin tai STM:n tasa-arvoyksikön työntekijän sukupuolella. Jos miesvaltaisuus on tasa-arvo-ongelma, sitä on myös naisvaltaisuus. MTA:n syyskokous on kuitenkin havainnut, etteivät poliitikot, viranomaiset tai media ole huolissaan miesten aliedustuksesta naisvaltaisilla aloilla. Poliitikot, viranomaiset ja media päinvastoin katsovat, ettei alojen naisvaltaisuutta sovi kyseenalaistaa, sillä sen väitetään olevan hyökkäys niiden työntekijöiden ammattitaitoa ja osaamista kohtaan. Naisvaltaisten alojen työntekijät osaavat väitetysti ottaa huomioon myös miesasiakkaiden tarpeet. Niinpä naisvaltaisilla aloilla ei kampanjoida tai muuteta toimintatapoja, jotta useampia miehiä saataisiin hakeutumaan niille, järeämpien keinojen käyttämisestä nyt puhumattakaan.
MTA:n syyskokous on myös havainnut, ettei vaarallisten, raskaiden ja mahdollisesti vähemmän hohdokkaiden alojen miesvaltaisuutta pidetä tasa-arvopoliittisessa keskustelussa minään tasa-arvo-ongelmana. Roskakuskien, rakennusmiesten tai viemärisukeltajien miesvaltaisen sukupuolijakauman korjaamiseksi ei ole vaadittu naiskiintiöitä, tai muitakaan toimia. Työelämän sukupuolittuneisuudesta huolestuneet eivät selvästikään ole huolissaan työtapaturmien sukupuolittuneisuudesta. Yli 60 % työtapaturmista tapahtuu miehille ja käytännössä vuodesta toiseen kaikki työtapaturmissa kuolleet ovat miehiä, mutta siinä ei tasa-arvo-ongelmaa haluta nähdä.
MTA:n syyskokous katsoo, että Suomessa ihmisillä pitää jatkossakin olla oikeus valita itse, mille alalle he hakeutuvat. Vaikka alavalinta olisi kuinka ”perinteinen” tahansa, yksilön valinnanvapautta on aina kunnioitettava. Yhtä lailla yksilön valintaa on tietenkin tuettava ja kunnioitettava, jos se poikkeaa perinteisestä. Se, että ylhäältä ohjaamalla, kenties jopa painostamalla, ja naiskiintiöiden ja positiivisen erityiskohtelun avulla pyritään murtamaan tiettyjen alojen miesvaltaisuutta, ei ole hyväksyttävää, eikä edistä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvopolitiikassa on pyrittävä johdonmukaisuuteen; jos työelämän sukupuolittuneisuutta oikeasti halutaan vähentää nykyisestä, on aivan välttämätöntä tarttua määrätietoisesti toimeen myös nykyistä useampien miesten houkuttelemiseksi ja kouluttamiseksi naisvaltaisille aloille. On arvioitava kriittisesti naisvaltaisten alojen toimintatapoja, koulutusta ja opiskelijavalintoja. On hyvin todennäköistä, että niitä täytyy olla valmiita muuttamaan merkittävästikin, jotta aloille saataisiin enemmän miehiä.
MTA:n syyskokous pitää suomalaisen tasa-arvokeskustelun kannalta erittäin valitettavana sitä, ettei tasa-arvopoliittisilta päättäjiltä vaadita toiminnassaan ja puheissaan minkäänlaista johdonmukaisuutta. Välillä väitetään, ettei työntekijän sukupuolella ole mitään väliä, mutta vain hetkeä myöhemmin se onkin kaikki kaikessa. Median, jonka pitäisi toimia vallan vahtikoirana, edustajien on tietysti mahdotonta esittää päättäjille tätä aihepiiriä koskien vaikeita kysymyksiä, sillä he ovat itse ihan yhtä syvällä samassa suossa. Ryhdistäytymistä tarvitaan kipeästi.
- Miesten tasa-arvo ry
Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE) julkaisi vuotuisen tasa-arvolistauksen. Suomi yltää sijalle neljä. Miesten tasa-arvo ry on tiedustellut, millä tavalla EIGE ottaa huomioon miehille pakollisen asevelvollisuuden. EIGE:n vastaus on ytimekäs: ei mitenkään. On kyseenalaista voisiko Suomi olla tasa-arvon kärkimaa, jos veroluonteinen, miehille pakollinen asevelvollisuus otettaisiin huomioon.
Voimmeko kuvitella, että Suomi määräisi naisille pakollisen emäntäkoulun ja olisi silti tasa-arvomittausten kärkipaikoilla? Nuoret miehet lähtevät opiskelemaan, naiset lähtevät pakkolaitokseen. Vaatteet ovat kaikilla samat, kuten myös hiustyyli. Yksityisyyttä ei juurikaan ole eikä liioin vapautta. Silloin tällöin joku kuolee. Mielenterveys järkkyy useilla eivätkä jotkut palaa kunnolla raiteilleen. Loukkaantumiset ovat yleisiä. Järjestelmä olisi mitä ilmeisimmin perustuslain vastainen. Voisiko Suomi silti keikkua tasa-arvossa sijalla 4?
Asevelvollisuuden seuraukset ovat kauaskantoiset. Opiskelut viivästyvät ja pääsykokeisiin luku hankaloituu. Koulutustaso jää useilla miehillä alemmaksi, koska opiskelupaikkaa ei jakseta hakea vuosi toisensa perään. Ansionmenetys matalamman koulutustason ja lyhyemmän työuran vuoksi on arvioitu välille 50 000 € – 150 000 € koko työuran ajalta. EIGE ei huomioi tätä millään tavalla.
Mittaustavalla on merkitystä
EIGE:n tasa-arvomittari sisältää muitakin suuria ongelmia. Mittari on rakennettu siten, että se häivyttää tasa-arvon eroja korkean elintason maissa. Se painottaa yleistä hyvinvointia eli mm. korkeaa koulutuksen ja terveydenhoidon tasoa. Tästä syystä maa, jossa sukupuolet ovat eriarvoisia, mutta elintaso on korkea, näyttää EIGE:n mittarilla tasa-arvoiselta. Suomi on yksi näistä maista.
Jos sukupuolten väillä repeävät vaikkapa terveyserot, mutta yleinen taso on korkea, EIGE:n mittari ei näe ongelmaa. Sama pätee koulutukseen. Suomi on kaikista OECD-maista epätasa-arvoisin koulumenestyksen suhteen, poikien tappioksi. EIGE:n mittaustapa on liian sokea tällaiselle epätasa-arvolle. Erään toisen instituution mittari (BIGI) perustuu kolmelle asialle: terveet elinvuodet, pääsy koulutukseen sekä tyytyväisyys elämään. Tällä mittapuulla Suomi tippuu monta kymmentä sijaa. Miesten hyvinvointi laahaa jäljessä.
Mitä merkitystä harhaanjohtavalla tuloksella on?
EIGE:n tasa-arvoranking saa valtavaa julkisuutta ja sille annetaan suuri painoarvo. Suomen sijoitusta käytetään ohjenuorana tasa-arvopolitiikkaa muotoiltaessa. Vääristynyt tulos vie huomion pois todellisista ongelmista ja antaa perusteettoman tunteen asioiden hyvästä tilasta. Poikien ja miesten ongelmat ohitetaan, koska tällainen julkisuus ei niitä tunnista.
Miesten tasa-arvo ry peräänkuuluttaa faktoihin pohjautuvaa tasa-arvotutkimusta ja -keskustelua. Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE ei valintojensa tai kotisivujensa perusteella tunnu kompetentilta tasa-arvotoimijalta vaan naisasialiikkeeltä. Maiden ja sukupuolien vertailussa on ehdottomasti huomioitava suomalaisten miesten ilmaiseksi tekemä maanpuolustustyö.
- Miesten tasa-arvo ry
Miesten tasa-arvo ry (MTA) toteaa, ettei Suomen aborttilainsäädännön uudistamisessa ole huomioitu miesnäkökulmaa ja uudistuksen vaikutusta sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tämä on ongelmallista, sillä yhdenvertainen vanhemmuus on todella mahdollista vain, jos lainsääntö on tasa-arvoa edistävää, ei sitä vähentävää.
Uudistuksen keskeinen sisältö, eli aborttioikeuden mahdollistaminen naisille aina 12:een raskausviikkoon saakka ilman mitään perusteluja, ei itse asiassa ole kovin radikaali, sillä käytännössä abortin on Suomessa tähänkin saakka saanut aina halutessaan. Lainmuutos vain virallistaa olemassa olevan tilanteen. Muutos kuvastaa hyvin myös Suomessa vallitsevaa asennoitumista vanhemmuuteen: naisten osalta kyse on oikeudesta saada omia biologisia jälkeläisiä kaikin käytettävissä olevin keinoin (hedelmöityshoitolaki) ja oikeudesta olla tulematta äidiksi vasten tahtoaan (aborttilaki). Miehillä ei sitä vastoin ole kumpaakaan oikeutta, vaikka lainsäädännöllisesti miehille olisi mahdollista molemmat oikeudet antaa. Sijaissynnytysjärjestelyt on Suomessa kielletty. Mies voi myös joutua isäksi vasten tahtoaan. Hän voi jopa joutua vastuuseen sellaisen lapsen elatuksesta, jonka isä hän ei edes ole (vanhemmuuslaki). Kuten suomalaisessa valtiofeminismissä on ollut tapana, vain naisilla on oikeuksia, ja miehillä on vain velvollisuuksia.
MTA vaatii tämän epäsuhdan korjaamista lainsäädäntöä muuttamalla. Suomessa on sallittava sijaissynnytysjärjestelyt, myös miespareille ja yksinäisille miehille. Miehellä on oltava oikeus päättää itsenäisesti siitä, haluaako hän isäksi vai ei. Tämän mahdollistamiseksi miehellä on oltava aina 12:sta raskausviikkoon saakka oikeus irtisanoutua isyydestä (juridinen aborttioikeus). Nainen voi tietenkin tehdä omat ratkaisunsa edelleen yhtä itsenäisesti kuin tähänkin asti. Jos miestä ei ole todistettavasti informoitu raskaudesta ja tulevasta isyydestä ennen edellä mainittua aika rajaa, miehellä on oltava oikeus irtisanoutua isyydestä myös tämän aikarajan jälkeen. On lapsen etu, että hän oikeasti syntyy toivottuna. Miesten itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen isyyden suhteen on välttämätöntä yhdenvertaisen vanhemmuuden toteuttamiseksi. Lasten hankkiminen on päätös, joka parisuhteen molempien osapuolten on tehtävä yhdessä, toisen osapuolen näkemyksiä kunnioittaen ja kuunnellen.
Tuore vanhemmuuslaki on MTA:n mielestä täysin epäonnistunut. Isyyshuijaukset ovat edelleen mahdollisia. Lainsäätäjä suojelee huijareita ja hyväksikäyttäjiä lapsen oikeuksien kustannuksella. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus tuntea omat vanhempansa. Tämän oikeuden toteutumisen varmistamiseksi kaikki aikarajat isyyden kumoamiskanteille on poistettava. Kaikille lapsille on teetettävä heti syntymän jälkeen dna-testi sen varmistamiseksi, että isäksi väitetty mies voi varmistua isyydestään.
MTA katsoo, että epäsuhta miesten ja naisten vanhemmuuteen liittyvissä oikeuksissa ja velvollisuuksissa on viipymättä korjattava. Tilanne, jossa miesten itsemääräämisoikeus ei ole yhtä suuri kuin naisten on epätasa-arvoinen. Se ei ole mikään väistämätön seuraus sukupuolten välisistä biologisista eroista, vaan se johtuu miehiä syrjivästä lainsäädännöstä.
Suomessa tehtiin vuonna 2021 noin 7 600 raskaudenkeskeytystä eli aborttia. MTA toteaa, että poliittisena tavoitteena pitäisi olla aborttien määrän selvä vähentäminen nykyisestä. Aborttien tekeminen kuormittaa terveydenhuoltoa, eikä niiden pitäisi olla mikään jälkikäteinen ehkäisykeino. Suurelta osin niiden tekeminen olisi voitu välttää, jos vain ehkäisystä olisi huolehdittu kunnolla. Kun seksuaalivalitusta on tarjolla yllin kyllin ja kun ehkäisy on monin paikoin Suomessa suorastaan maksutonta nuorille, alkavat selitykset sille, miksi aborttiin on ylipäätään päädytty, käydä vähiin.
