- Miesten tasa-arvo ry
Verorahoitteisen YLE:n 2020 julkaistussa strategiassa[i] kirjoitetaan:
”Yle ei asetu journalismissaan osapuoleksi.”
Verorahoitteisen YLE:n ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisessä ohjeessa[ii] todetaan:
”Yle turvaa journalismissaan riippumattomuuden, puolueettomuuden ja luotettavuuden monipuolisella ja ennakkoluulottomalla tiedonhankinnalla. Otamme huomioon oleelliset tosiseikat sekä eri näkökulmat ja annamme arvostelluille mahdollisuuden samanaikaiseen kuulemiseen. Uskallamme kysyä ja kyseenalaistaa.”
ja
”Edistämme moniarvoista yhteiskunnallista keskustelua ja vuorovaikutusta. Ohjelmiemme tulee monipuolisesti kuvastaa eri näkemyksiä.
Asetamme tasapuolisuuden tavoitteeksi ohjelma- ja sisältötuotannossamme kokonaisuudessaan sekä myös yksittäisissä ohjelmissa, mutta jos se ei ole mahdollista yksittäisen ohjelman kohdalla, huolehdimme siitä, että tasapuolisuus tulee toteutetuksi samankaltaisissa ohjelmissa kohtuullisen ajan kuluessa.”
Kuitenkin YLE Uutisten 19.4.2024 julkaistussa jutussa ”Kiistanalainen miesjärjestö sai ministeriöltä yli puolen miljoonan avustuksen – perusteluissa kyseenalainen väite[iii]”, YLE asettuu jo otsikon sananvalinnoilla osapuoleksi asiassa. Miesten tasa-arvo ry:n (MTA) kutsuminen kiistanalaiseksi miesjärjestöksi (olemme itse asiassa miesasiajärjestö) on leimaamista, jolla pyritään antamaan yhdistyksestä mahdollisimman negatiivinen kuva uutisen lukijoille. Se ei ole tasapuolista ja puolueetonta journalismia, jolla pyrittäisiin edistämään moniarvoista ja moniäänistä yhteiskunnallista keskustelua.
Kenen mielestä MTA on kiistanalainen? Lähinnä heidän, jotka vastustavat sitä, että suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa huomioitaisiin myös miesten ja poikien oikeudet yhdenvertaisesti. Jos ”kiistanalaiseksi” leimaamiseen riittää se, että toimijaa kohtaan on esitetty arvostelua, pitäisi YLE Uutisten kutsua myös naisjärjestöjä, tasa-arvoviranomaisia ja YLE:ä kiistanalaisiksi. Niin ei kuitenkaan tehdä.
Ehkä YLE:n kannattaisi päivittää strategiansa ja eettiset ohjeensa vastaamaan todellisuutta?
- Miesten tasa-arvo ry
Miesten tasa-arvo ry (MTA) pitää erittäin huolestuttavana tietoja, että suomalaisissa päiväkodeissa ei haluta hyväksyä sitä, että pojat leikkisivät toisten poikien kanssa perinteisesti poikien leluiksi katsotuilla leikkivälineillä, kuten vaikkapa autoilla. On esitetty, että päiväkodeissa ryhdyttäisiin arpomaan, kuka saa leikkiä kenenkin kanssa ja millä leluilla kukin lapsia saa leikkiä.[i] Tällä tavalla pyritään puristamaan pojat ja tytöt samaan, ylhäältä annettuun muottiin. Se, että poikaa kielletään leikkimästä autoilla toisten poikien kanssa, on ihan yhtä turmiollista kuin että poikaa kiellettäisiin leikkimästä nukeilla tyttöjen kanssa. Mutta vain ensiksi mainittua pyritään edistämään suomalaisissa päiväkodeissa Opetushallituksen tuella.
MTA:n mielestä tällaista pakottamista voi hyvin pitää jopa henkisenä väkivaltana lapsia kohtaan. Juuri leikin pitäisi olla lapsista itsestään lähtevää ja antaa vapaata tilaa heidän mielikuvitukselleen. On tutkittu tosiasia, että poikien ja tyttöjen kiinnostuksen kohteissa on keskimäärin eroja, jotka johtuvat sukupuolten välisistä biologisista eroista. Sukupuolisensitiivinen kasvatus ei tarkoita sitä, että biologisten sukupuolten olemassaolo kielletään ja niiden ilmaiseminen tukahdutetaan, vaan sitä, että sukupuolierot hyväksytään ja että ne otetaan positiivisella tavalla huomioon.
On hyväksyttävä se, että pojat ovat poikia, mitä kaikkea se sitten tarkoittaakaan. On hyväksyttävä, että poikien kiinnostuksen kohteet, puhuttiinpa sitten leikeistä, harrastuksista tai oppiainevalinnoista, saavat olla täysin ns. perinteisten sukupuolistereotypioiden mukaisia (tai niistä poikkeavia, jos poika vain itse niin haluaa). Poikia on kaikissa tilanteissa tuettava ja kannustettava eteenpäin ihan siinä missä tyttöjäkin.
MTA:n mielestä suomalaisia päiväkoteja, kouluja tai korkeakouluja ei tällä hetkellä voi kutsua ainakaan poika- tai miesystävällisiksi paikoiksi. Kouluissa on havaittu, että (nais)opettajat rankaisevat poikia heidän käytöksestään ja temperamentistaan antamalla heille huonompia arvosanoja, kuin mihin poikien osaamistaso heidät oikeuttaisi. Kolmannen asteen oppilaitosten opiskelijavalinnoissa on käytössä erilaisia järjestelyjä, joilla suositaan miesvaltaisille aloille pyrkiviä naisia, mutta vaikka korkeakoulumaailma on vuosi vuodelta yhä naisvaltaisempi, ei sinne pyrkiä miehiä suosivia valintamenettelyjä ole käytössä millään alalla. Kun järjestelmä on tällainen, ei todellakaan ole mikään ihme, että pojat ja miehet pärjäävät huonommin koulutuksessa ja myös viihtyvät siellä huonommin.
MTA katsoo, että viimeisten vuosikymmenten aikana suomalaista koulutusjärjestelmää on kehitetty tasa-arvon kannalta ihan väärään suuntaan. Surkea tasa-arvotilanne on suoraa seurasta tehdyistä valinnoista. Koulutusjärjestelmämme ei edistä sukupuolten välistä tasa-arvoa, se vähentää sitä. Jotta suunta saataisiin muutettua, on koulutusjärjestelmän kehittämisestä kitkettävä intersektionaalinen ideologia, biologian kieltäminen ja naiskeskeisyys.
Miesten tasa-arvo ry (MTA) katsoo, että niin Suomen kansallisen kuin eurooppalaisenkin edun nimissä kaikkiin tehtäviin tulee jatkossakin voida valita parhaat, pätevimmät ja motivoituneimmat henkilöt niin yksityisissä yrityksissä kuin julkisella sektorillakin. Sukupuoli ei ole valintaperuste, jolla mainittu tavoite saavutetaan eikä alakohtainen sukupuolten osuuksien tasoittaminen edusta todellista sukupuolten tasa-arvoa. Sukupuolten tasa-arvo työelämässä toteutuu, kun kansalaiset voivat hakea kaikkia tehtäviä sukupuolen sitä estämättä. Pakottamalla tasa-arvoon ei pidä pyrkiä.
Naisten urakehityksen eteen ollaan Suomessa ja euroopassa halukkaita ponnistelemaan. Sukupuolten tasa-arvopyrkimyksillä perustellaan varsin keveästikin naisten aseman parantamista. Hallituksen esitys ja vastaava direktiivi ovat tästä hyviä esimerkkejä: naisia suosivien, sukupuolimoninaisten hallituskokoonpanojen väitetään tuovan menestystä yrityksille, mutta mitään tutkimustuloksia ei esitetä. Käsityksemme mukaan tutkimustulokset ovat ristiriitaisia; esimerkiksi Adamsin ja Ferreiran (2009) mukaan yrityksen johtoryhmän sukupuolimoninaisuus vaikuttaa negatiivisesti yrityksen menestykseen. Myöskään sitä ei ole analysoitu, miksi yksityiset yritykset laajasti eivät vieläkään, väitetyistä tutkimustuloksista huolimatta, ole ymmärtäneet nostaa johtoryhmiensä naisten osuutta 40 %:iin .
Naisten vertailu vain parhaiten menestyneisiin johtajamiehiin vääristää tasa-arvon ymmärtämistä ja jättää miesten tasa-arvohaasteet huomiotta. Esimerkiksi Suomessa korkea-asteen opiskelijoissa naisten osuus on jo pitkään ollut nousussa ollen nyt noin 60 %. Tällaisessa tilanteessa johtopaikkojen kiintiöintiä naisille voidaan pitää ideologisena kiirehtimisenä.
MTA huomauttaa myös, että juridinen sukupuoli ei suomalaisessa eikä yleisemmin eurooppalaisessakaan lainsäädännössä välttämättä vastaa biologista sukupuolta. Hallituksen esityksestä ei käy ilmi, halutaanko sillä helpottaa biologisten naisten vai juridisten naisten haasteita johtotehtäviin pääsemiseksi. Juridiikan kyseessä ollen oletamme esityksessä tarkoitettavan juridista sukupuolta.
Mm. Suomessa kansalainen voi ”korjata” juridisen sukupuolensa olemaan biologisesta sukupuolesta poikkeava. Korjaamista ei ole rajoitettu yhteen kertaan, joten tosiasiallisesti kenenkään juridisen sukupuolen pysyvyyttä ei voida tietää. Näinollen kiintiösääntöjen perusteella rekrytoitujen henkilöiden omat ratkaisut voivat aiheuttaa yrityksistä riippumattomia kiintiörikkomuksia.
Myös paine, tai ainakin keskustelu kolmannen, ns. muun sukupuolen virallistamisesta on lisääntynyt. EU:ssa Saksassa se on jo lainsäädännössä ja kansalainen voi ilmoittaa siihen kuuluvansa. Näinollen katsomme ehdotuksessa käytetyn termin ”aliedustettu sukupuoli” olevan ongelmallinen, koska se näyttäisi vaativan 40 %:n edustusta aliedustetulle sukupuolelle huolimatta tuon sukupuolen edustajien osuudesta väestössä.
On ristiriitaista, että yhteiskunta katsoo voivansa säännellä yksityisten osakeyhtiöiden johtajien sukupuolijakaumaa, mutta hyväksyy omassa toiminnassaan hyvinkin suurta sukupuolittuneisuutta ja suoranaista seksismiä. Lisäksi on merkillepantavaa, että suomalainen yhteiskunta on kieltänyt sukupuolijakauman korjaamisen kiintiöillä - ainakin silloin, kun kiintiöt auttaisivat miehiä. Esimerkiksi liikuntatieteellisen opettajakoulutuksen mieskiintiöt kiellettiin vain muutama vuosi sitteni), vaikka miesopettajien osuus kaikista opettajista on vain noin 20 % ja vaikka miesopettajien määrän on tutkittu korreloivan oppilaiden koulumenestymisen kanssaii).
Vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta ei ole pidetty tasa-arvo-ongelmana eikä sukupuolikiintiöitä naisten määrän ja tasa-arvon lisäämiseksi varusmiespalveluksessa ole edes harkittu . Kuitenkin naisten tasa-arvo-ongelmana on pidetty sitä, että varusmiespalveluksen suorittaneiden naisten mikroskooppisen pienestä osuudesta johtuen naisia ei hakeudu rajavartiolaitokseen ”tarpeellista määrää” – mitä se sitten tarkoittaakaan. Näinollen naisille annetaan rajakouluun pyrittäessä yksi piste pelkästään sukupuolen takiaiii) ja lisäksi naishakijoita suositaan pääsykokeissa muutenkiniv).
MTA on erittäin huolissaan tästä yhteiskunnan toispuoleisesta ja epätasa-arvoisesta tasa-arvotoiminnasta. Vaikka Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan mukaisesti ”naisten ja miesten tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla ja tasa-arvon periaate ei voi estää pitämästä voimassa tai toteuttamasta toimenpiteitä, jotka tarjoavat erityisetuja aliedustettuna olevalle sukupuolelle”, tasa-arvotoimet kohdistetaan hyödyttämään vain naisia ja tyttöjä.
Ilman laajempaa, kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin vietyä sukupuolten kiintiöimistä hallituksen esitys heikentää jo valmiiksi huonoa miesten asemaa ja sukupuolten tasa-arvoa entisestään. MTA vaatiikin, että jos hallituksen kiintiöesitys viedään lainsäädäntöön, on samanaikaisesti käynnistettävä toimenpiteet vastaavanlaisten kiintiöiden aikaansaamiseksi muunmuassa ja aivan erityisesti asevelvollisuudessa ja korkea-asteen opintopaikoissa.
Lähteet
