Kokoomusnuorten puheenjohtaja Binga Tupamäki

​

”Miesten hyvinvointia tukevan keskustelun turvaamiseksi meidän on huolehdittava siitä, että emme kannata enempää identiteettiin perustuvaa etuoikeusajattelua.”

 

Intersektionaalisen feminismin mukaan miehet ovat lähtökohtaisesti naisia etuoikeutetumpia. Tilastojen mukaan kuitenkin Suomessa miehillä kategoriana on enemmän ongelmia kuin naisilla. Esimerkiksi pojat menestyvät tyttöjä huonommin koulussa, miehillä on korkea syrjäytymisriski ja korkeakoulujen käyneistä alle puolet on miehiä. Mitä mieltä olet tästä? Miksi vain naisten ja vähemmistöjen ongelmat nähdään yhteiskunnallisina sisäänrakennettuina ongelmina?

 

Intersektionaalinen feminismi pohjaa arvionsa keskiarvoihin ja tilastollisiin tosiasioihin. Siitä on oltava samaa mieltä, että miehet ovat keskiarvollisesti enemmän valta-asemassa kuin naiset. Tästä syystä intersektionaalisuus arvioi miesten aseman paremmaksi kuin naisen.

 

Ongelmaksi tämä tulee silloin, kun poliittisia päätöksiä tehdään ihmisryhmän oletuksiin perustuen. Yksilön tilanne on aina ainutlaatuinen ja keskiarvon yleistäminen yksilöön on haitallista. Sen sijaan, että pyrkisimme kumoamaan valta-asemat antamalla lisäoikeuksia, meidän tulisi kohdella jokaista yhdenvertaisesti sukupuolesta tai muusta ominaisuudesta riippumatta.

 

Naisten asemasta puhutaan enemmän, koska historiallisessa kontekstissa naisten juridiset oikeudet ovat tuore asia. Nainen on ollut alisteisessa asemassa mieheen nähden. Kuitenkin olemme edistyneet tässä paljon. Enää ei voi aukottomasti todistaa, että keskivertonaisella menisi huonommin tai hänellä olisi vähemmän oikeuksia kuin keskivertomiehellä.

 

Tasa-arvokeskustelussa olisi hyvä painottaa, että on olemassa naiskeskeisiä ja mieskeskeisiä ongelmia. Tämä ei kuitenkaan todista sitä, että joku olisi etuoikeutetumpi. Se todistaa vain sen, että numeerisesti miehet ja naiset ovat edustettuina erilaisissa ongelmissa. Sitten on aivan eri keskustelu todistaa, että kyse olisi yhteiskunnallisesti sisäänrakennetusta epätasa-arvosta. Yleensä ne johtuvat siitä, että naiset ja miehet tekevät keskimäärin erilaisia valintoja.

 

Voisitko arvioida miksi intersektionaalisen feminismin ideologia on saanut niin paljon jalansijaa Suomessa?

 

Niin kuin kaikessa popularisoituneessa kulttuurissa, mallinamme on Yhdysvallat. Suomi muun maailman tavoin tiivisti seuraan amerikkalaista kulttuuria ja poimii sieltä tänne suurimman kehityskulut. Yhdysvaltalainen ajatus siitä, että erilaiset identiteetit määräävät meidän asemamme yhteiskunnassa myytiin yhdenvertaisuutta edistävänä juttuna. Eikä kukaan halua vastustaa tasa-arvoa! Intersektionaalinen ajattelu pohjautuu ihmisen luontaiseen ajatteluun olla heikomman puolella. Siksi se on näin helposti ottanut jalansijaa sekä Suomessa että laajemmin muissakin maissa. Virhearvio tehtiin tosin siinä, että ajetaan lopputulosten eikä mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tämä sopii myös hyvin vasemmistopainoitteiseen suomalaiseen keskustelukulttuuriin.

 

Intersektionaalisen feminismin ilmiön ymmärtämisen kontekstissa: miksi nykyään on sallittua sanoa miesvihamielisiä asioita?

 

En itse näe, että nykyään olisi varsinaisesti sallitumpaa sanoa miesvihamielisiä asioita. Ihmisiä on kritisoitu kovasanaisesti ajan mittaan kaikenlaisista asioista.

 

Epäsuhta tulee sitten siinä, että ilkeiden asioiden sanominen tietyistä rymistä on tullut enemmän tuomittavaksi kuin toisista. Naisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä ihmiset pitävät intuitiivisesti vakavampana, koska naiset ovat olleet historian saatossa alisteisessa asemassa mieheen nähden.

 

Miesten katsotaan perinteisesti nauttineen enemmän vallasta ja vaikutusvallasta sekä yhteiskunnallisesti että taloudellisesti. Tämän vuoksi miesvihamieliset kommentit saatetaan nähdä "vähemmän haitallisina", koska oletetaan, ettei niillä ole samanlaista syrjivää valtaa kuin naisvihamielisyydellä.

 

Tällaisessa ajattelussa monesti unohdetaan se, että miesten rakenteellinen ylivoima tässä yhteiskunnassa on jo pyyhkiytynyt pois. Suomalaisessa yhteiskunnassa nainen ei ole enää yksiselitteisen alisteisessa asemassa mieheen nähden. Molemmilla sukupuolilla on omat keskeiset haasteensa: tilastojen mukaan miehet ovat heikommassa asemassa muun muassa koulutuksen, terveyden ja rikollisuuden osalta. Nykyään on yhä huonommin perusteltua syyttää miehiä automaattisista etuoikeuksista ja sen turvin laukoa miesvihamielisiä kommentteja.                                                                                                                        

Tänä vuonna STEA:n avustuksia myönnettiin mukavasti mieserityisiä palveluja järjestäville tahoille, kuten Poikien talolle ja myös Miesten tasa-arvo ry:lle. Millaiseksi arvioisit poikien ja miesten hyvinvointia ja toimeentuloa edistävän politiikan ja varojen jakautumisen tulevaisuudessa?

 

Tulevaisuudelta voi odottaa, että keskustelu myös miesten hyvinvoinnin tukemisesta kasvaa ja monipuolistuu. Sen turvaamiseksi meidän on pidettävä huolta siitä, että emme kannata enempää identiteettiin perustuvaa etuoikeusajattelua. Etuoikeusajattelu vahingoittaa miesten pääsyä avun piiriin, koska heidän ajatellaan jo nauttivan ekstraoikeuksista. On myös hyvä muistaa, että jokainen meistä on lähtökohtaisesti yksilö ja avun sukupuolittamista tulisi tehdä vain erityisissä ja tarkoituksenmukaisissa tapauksissa.

​