Usein kysytyt kysymykset
Usein kysytyt kysymykset
Vuoden teemat
Vuoden teemat
Seksuaalivähemmistö ja miesten tasa-arvo
Miesten tasa-arvo ry - Yhdistyksen säännöt
MIESTEN TASA-ARVO RY
KOHTI MIESTEN JA NAISTEN TODELLISTA TASA-ARVOA
Haastattelussa MTA:n palkitsemat vuoden 2023 ”Tasa-arvon kartanpiirtäjät”
Kokoomusnuorten puheenjohtaja Binga Tupamäki
”Miesten hyvinvointia tukevan keskustelun turvaamiseksi meidän on huolehdittava siitä, että emme kannata enempää identiteettiin perustuvaa etuoikeusajattelua.”
Intersektionaalisen feminismin mukaan miehet ovat lähtökohtaisesti naisia etuoikeutetumpia. Tilastojen mukaan kuitenkin Suomessa miehillä kategoriana on enemmän ongelmia kuin naisilla. Esimerkiksi pojat menestyvät tyttöjä huonommin koulussa, miehillä on korkea syrjäytymisriski ja korkeakoulujen käyneistä alle puolet on miehiä. Mitä mieltä olet tästä? Miksi vain naisten ja vähemmistöjen ongelmat nähdään yhteiskunnallisina sisäänrakennettuina ongelmina?
Intersektionaalinen feminismi pohjaa arvionsa keskiarvoihin ja tilastollisiin tosiasioihin. Siitä on oltava samaa mieltä, että miehet ovat keskiarvollisesti enemmän valta-asemassa kuin naiset. Tästä syystä intersektionaalisuus arvioi miesten aseman paremmaksi kuin naisen.
Ongelmaksi tämä tulee silloin, kun poliittisia päätöksiä tehdään ihmisryhmän oletuksiin perustuen. Yksilön tilanne on aina ainutlaatuinen ja keskiarvon yleistäminen yksilöön on haitallista. Sen sijaan, että pyrkisimme kumoamaan valta-asemat antamalla lisäoikeuksia, meidän tulisi kohdella jokaista yhdenvertaisesti sukupuolesta tai muusta ominaisuudesta riippumatta.
Naisten asemasta puhutaan enemmän, koska historiallisessa kontekstissa naisten juridiset oikeudet ovat tuore asia. Nainen on ollut alisteisessa asemassa mieheen nähden. Kuitenkin olemme edistyneet tässä paljon. Enää ei voi aukottomasti todistaa, että keskivertonaisella menisi huonommin tai hänellä olisi vähemmän oikeuksia kuin keskivertomiehellä.
Tasa-arvokeskustelussa olisi hyvä painottaa, että on olemassa naiskeskeisiä ja mieskeskeisiä ongelmia. Tämä ei kuitenkaan todista sitä, että joku olisi etuoikeutetumpi. Se todistaa vain sen, että numeerisesti miehet ja naiset ovat edustettuina erilaisissa ongelmissa. Sitten on aivan eri keskustelu todistaa, että kyse olisi yhteiskunnallisesti sisäänrakennetusta epätasa-arvosta. Yleensä ne johtuvat siitä, että naiset ja miehet tekevät keskimäärin erilaisia valintoja.
Voisitko arvioida miksi intersektionaalisen feminismin ideologia on saanut niin paljon jalansijaa Suomessa?
Niin kuin kaikessa popularisoituneessa kulttuurissa, mallinamme on Yhdysvallat. Suomi muun maailman tavoin tiivisti seuraan amerikkalaista kulttuuria ja poimii sieltä tänne suurimman kehityskulut. Yhdysvaltalainen ajatus siitä, että erilaiset identiteetit määräävät meidän asemamme yhteiskunnassa myytiin yhdenvertaisuutta edistävänä juttuna. Eikä kukaan halua vastustaa tasa-arvoa! Intersektionaalinen ajattelu pohjautuu ihmisen luontaiseen ajatteluun olla heikomman puolella. Siksi se on näin helposti ottanut jalansijaa sekä Suomessa että laajemmin muissakin maissa. Virhearvio tehtiin tosin siinä, että ajetaan lopputulosten eikä mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tämä sopii myös hyvin vasemmistopainoitteiseen suomalaiseen keskustelukulttuuriin.
Intersektionaalisen feminismin ilmiön ymmärtämisen kontekstissa: miksi nykyään on sallittua sanoa miesvihamielisiä asioita?
En itse näe, että nykyään olisi varsinaisesti sallitumpaa sanoa miesvihamielisiä asioita. Ihmisiä on kritisoitu kovasanaisesti ajan mittaan kaikenlaisista asioista.
Epäsuhta tulee sitten siinä, että ilkeiden asioiden sanominen tietyistä rymistä on tullut enemmän tuomittavaksi kuin toisista. Naisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä ihmiset pitävät intuitiivisesti vakavampana, koska naiset ovat olleet historian saatossa alisteisessa asemassa mieheen nähden.
Miesten katsotaan perinteisesti nauttineen enemmän vallasta ja vaikutusvallasta sekä yhteiskunnallisesti että taloudellisesti. Tämän vuoksi miesvihamieliset kommentit saatetaan nähdä "vähemmän haitallisina", koska oletetaan, ettei niillä ole samanlaista syrjivää valtaa kuin naisvihamielisyydellä.
Tällaisessa ajattelussa monesti unohdetaan se, että miesten rakenteellinen ylivoima tässä yhteiskunnassa on jo pyyhkiytynyt pois. Suomalaisessa yhteiskunnassa nainen ei ole enää yksiselitteisen alisteisessa asemassa mieheen nähden. Molemmilla sukupuolilla on omat keskeiset haasteensa: tilastojen mukaan miehet ovat heikommassa asemassa muun muassa koulutuksen, terveyden ja rikollisuuden osalta. Nykyään on yhä huonommin perusteltua syyttää miehiä automaattisista etuoikeuksista ja sen turvin laukoa miesvihamielisiä kommentteja.
Tänä vuonna STEA:n avustuksia myönnettiin mukavasti mieserityisiä palveluja järjestäville tahoille, kuten Poikien talolle ja myös Miesten tasa-arvo ry:lle. Millaiseksi arvioisit poikien ja miesten hyvinvointia ja toimeentuloa edistävän politiikan ja varojen jakautumisen tulevaisuudessa?
Tulevaisuudelta voi odottaa, että keskustelu myös miesten hyvinvoinnin tukemisesta kasvaa ja monipuolistuu. Sen turvaamiseksi meidän on pidettävä huolta siitä, että emme kannata enempää identiteettiin perustuvaa etuoikeusajattelua. Etuoikeusajattelu vahingoittaa miesten pääsyä avun piiriin, koska heidän ajatellaan jo nauttivan ekstraoikeuksista. On myös hyvä muistaa, että jokainen meistä on lähtökohtaisesti yksilö ja avun sukupuolittamista tulisi tehdä vain erityisissä ja tarkoituksenmukaisissa tapauksissa.
Iltalehden erityistoimittaja Emil Kastehelmi
”Tällä hetkellä on luonnollisesti itsestäänselvää, että eri velvollisuuksien asettaminen sukupuolen perusteella on syrjintää.”
Tasa-arvolain sekä perustuslain mukaan vain miehiä koskeva asevelvollisuus ei ole sukupuolista syrjintää. Miksi mielestäsi lait ovat näin säädetty?
Laki on säädetty erilaisessa maailmantilanteessa ja arvomaailmassa. Tällä hetkellä on luonnollisesti itsestäänselvää, että eri velvollisuuksien asettaminen sukupuolen perusteella on syrjintää.
Mitkä seikat voivat vaikuttaa siihen, että asevelvollisuutta ei ole ulotettu myös naisiin? Voiko taustalla olla esimerkiksi taloudelliset syyt?
Asepalveluksen muutos sukupuolineutraaliksi olisi tietysti isohko kuluerä ja vaatisi paljon muokkauksia nykyiseen järjestelmään. Merkittävin tekijä löytynee kuitenkin asenteista - sukupuolineutraali asepalvelus ei ole monellekaan päättäjälle prioriteetti, osa vastustaa sitä, ja ymmärtääkseni myöskään Puolustusvoimissa muutosta ei ajeta erityisen vahvasti.
Miten asevelvollisuutta mielestäsi kannattaisi toteuttaa Suomessa?
Koko ikäluokan kaikkien sukupuolten edustajia ei ole mahdollista vetää aseellisen tai siviilipalvelusjärjestelmän läpi. Se ei palvelisi mitään oleellista tarkoitusta suhteessa siitä aiheutuviin kuluihin. Mikäli palvelusvelvollisuus ulotetaan myös naisiin, järjestelmä siirtynee entistä valikoivammaksi. Tämä tarkoittaisi, että sukupuolesta riippumatta henkisesti, fyysisesti tai muutoin taidoiltaan parhaat otettaisiin palvelukseen. Tämä ei toki poistaisi sitä, että joidenkin olisi suostuttava valtion sanelemaan pakkoon ja toisten ei. Toisaalta kenties tällainen järjestelmä olisi hyväksyttävämpi, sillä sukupuolisyrjintään pohjaava elementti poistuisi. Puhtaan vapaaehtoisuuden varaan Suomen puolustusta ei voi mielestäni rakentaa geopoliittisten realiteettien vuoksi.
Millaiseksi arvioit Suomen tasa-arvoisen asevelvollisuuden tulevaisuuden?
Suomalaisen asepalveluksen on tulevaisuudessa kehityttävä tasa-arvoisempaan suuntaan ikäluokkien pienentyessä. Puolustusvoimilla on tietyt joukkotuotantotavoitteet, joiden on toteuduttava kaikkina aikoina. On vaikea hahmottaa, mikä tarkalleen ottaen on se realistinen tulevaisuus, johon nykyjärjestelmällä pyritään. Pienentyvää miesikäluokkaa pyritään paikkaamaan kasvattamalla vapaaehtoisten naisten osuutta, mutta myös naisikäluokat pienenevät. Pienemmästä määrästä naisia pitäisi siis saada yhä enemmän vapaaehtoisia.
Reserviin on yksinkertaisesti saatava riittävä määrä väkeä, eikä tämä puolustuksemme perusta voi pohjata kasvavissa määrin vapaaehtoisuuteen. Lisäksi tasa-arvo on jo itsessään asia, jota kohti kannattaa myös pyrkiä.