Huoli työelämän sukupuolittuneisuudesta on Suomessa hyvin valikoivaa ja vinoutunutta

Miesten tasa-arvo ry (MTA):n syyskokous toteaa, että työelämän sukupuolittuneisuudesta, eli työelämän jakaantumisesta miesten ja naisten aloihin, kannetaan Suomessa hyvin valikoivasti ja vinoutuneesti huolta. Tasa-arvopolitiikassa ja tasa-arvopoliittisessa keskustelussa on käytännössä oltu huolissaan vain naisten osuudesta hyvin palkatuilla, arvostetuilla ja vaikutusvaltaisilla miesvaltaisilla aloilla, kuten teknologiateollisuudessa tai IT-alalla, sekä tietysti pörssiyhtiöiden hallituksissa. Näille aloille on vaadittu enemmän naisia niin poliitikkojen, viranomaisten kuin mediankin toimesta yhä kiihtyvällä tahdilla. On väitetty, että alojen miesvaltaisuus olisi tasa-arvo-ongelma ja että naisten määrän lisäämisestä olisi monin eri tavoin hyötyä näille aloille. On esimerkiksi esitetty, etteivät miesvaltaisten alojen työntekijät osaisi, tai kykenisi, ottaa huomioon naisten tarpeita asiakkaina. Nämä väitteet jäävät useimmiten heikosti perustelluiksi. Naisia on näiden vaatimusten myötä houkuteltu miesvaltaisten alojen tehtäviin mainoksin, kampanjoin ja muuttamalla alojen koulutusta, opiskelijavalintoja ja toimintatapoja naisille sopivampaan suuntaan. Näiden, jossain määrin pehmeämpien keinojen, lisäksi naishakijoiden suosiminen (ns. positiivinen erityiskohtelu) ja naiskiintiöt ovat olleet keinovalikoimassa mukana.

MTA:n syyskokous toteaa, että mikäli työelämän sukupuolittuneisuutta pidetään sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta todellisena ongelmana, ei sitä voida millään muotoa ratkaista näin kapeakatseisella toiminnalla. Muutosta on yhtä lailla vaadittava naisvaltaisilla aloilla, joihin lukeutuu tätä nykyä suuri osa korkeakoulutusta vaativista ammateista. Jos, kuten meille toistuvasti väitetään, koneinsinöörin, koodaajan tai pörssiyhtiön hallituksen jäsenen sukupuolella on väliä, niin yhtä lailla, ellei enemmänkin, väliä on myös opettajan, lääkärin tai STM:n tasa-arvoyksikön työntekijän sukupuolella. Jos miesvaltaisuus on tasa-arvo-ongelma, sitä on myös naisvaltaisuus. MTA:n syyskokous on kuitenkin havainnut, etteivät poliitikot, viranomaiset tai media ole huolissaan miesten aliedustuksesta naisvaltaisilla aloilla. Poliitikot, viranomaiset ja media päinvastoin katsovat, ettei alojen naisvaltaisuutta sovi kyseenalaistaa, sillä sen väitetään olevan hyökkäys niiden työntekijöiden ammattitaitoa ja osaamista kohtaan. Naisvaltaisten alojen työntekijät osaavat väitetysti ottaa huomioon myös miesasiakkaiden tarpeet. Niinpä naisvaltaisilla aloilla ei kampanjoida tai muuteta toimintatapoja, jotta useampia miehiä saataisiin hakeutumaan niille, järeämpien keinojen käyttämisestä nyt puhumattakaan.

MTA:n syyskokous on myös havainnut, ettei vaarallisten, raskaiden ja mahdollisesti vähemmän hohdokkaiden alojen miesvaltaisuutta pidetä tasa-arvopoliittisessa keskustelussa minään tasa-arvo-ongelmana. Roskakuskien, rakennusmiesten tai viemärisukeltajien miesvaltaisen sukupuolijakauman korjaamiseksi ei ole vaadittu naiskiintiöitä, tai muitakaan toimia. Työelämän sukupuolittuneisuudesta huolestuneet eivät selvästikään ole huolissaan työtapaturmien sukupuolittuneisuudesta. Yli 60 % työtapaturmista tapahtuu miehille ja käytännössä vuodesta toiseen kaikki työtapaturmissa kuolleet ovat miehiä, mutta siinä ei tasa-arvo-ongelmaa haluta nähdä.

MTA:n syyskokous katsoo, että Suomessa ihmisillä pitää jatkossakin olla oikeus valita itse, mille alalle he hakeutuvat. Vaikka alavalinta olisi kuinka ”perinteinen” tahansa, yksilön valinnanvapautta on aina kunnioitettava. Yhtä lailla yksilön valintaa on tietenkin tuettava ja kunnioitettava, jos se poikkeaa perinteisestä. Se, että ylhäältä ohjaamalla, kenties jopa painostamalla, ja naiskiintiöiden ja positiivisen erityiskohtelun avulla pyritään murtamaan tiettyjen alojen miesvaltaisuutta, ei ole hyväksyttävää, eikä edistä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvopolitiikassa on pyrittävä johdonmukaisuuteen; jos työelämän sukupuolittuneisuutta oikeasti halutaan vähentää nykyisestä, on aivan välttämätöntä tarttua määrätietoisesti toimeen myös nykyistä useampien miesten houkuttelemiseksi ja kouluttamiseksi naisvaltaisille aloille. On arvioitava kriittisesti naisvaltaisten alojen toimintatapoja, koulutusta ja opiskelijavalintoja. On hyvin todennäköistä, että niitä täytyy olla valmiita muuttamaan merkittävästikin, jotta aloille saataisiin enemmän miehiä.

MTA:n syyskokous pitää suomalaisen tasa-arvokeskustelun kannalta erittäin valitettavana sitä, ettei tasa-arvopoliittisilta päättäjiltä vaadita toiminnassaan ja puheissaan minkäänlaista johdonmukaisuutta. Välillä väitetään, ettei työntekijän sukupuolella ole mitään väliä, mutta vain hetkeä myöhemmin se onkin kaikki kaikessa. Median, jonka pitäisi toimia vallan vahtikoirana, edustajien on tietysti mahdotonta esittää päättäjille tätä aihepiiriä koskien vaikeita kysymyksiä, sillä he ovat itse ihan yhtä syvällä samassa suossa. Ryhdistäytymistä tarvitaan kipeästi.