Miesten tasa-arvo ry:n lausunto hallituksen tasa-arvoselonteon luonnoksesta

Järjestömme käsitys on, että Suomesta puuttuu sukupuolten välistä tasa-arvoa aidosti edistävä, tasapainoinen ja miehetkin huomioiva tasa-arvopolitiikka kokonaan. Hallituksen tasa-arvoselonteon luonnos vahvistaa käsitystämme entisestään. Se on yksipuolinen, miesten edut ja tasa-arvointressit sivuuttava naisasiaohjelma. Tasa-arvopolitiikasta puuttuu tasa-arvo.

Selonteon luonnoksessa ei huomioida, eikä edes nimetä miesten tasa-arvo-ongelmia. Kuvaavaa koko selontekoluonnoksen hengelle ja sisällölle on toteamus: ”Naisten aseman parantaminen on ollut tasa-arvopolitiikassa ensisijaista suhteessa miesten aseman parantamiseen. Tätä tasa-arvolainkin sisältämää lähtökohtaa ei ole tarpeen olennaisesti muuttaa. On huomattava, että miesten rooli naisten aseman parantamisessa on keskeinen.” Naisten aseman ensisijaisuus otetaan annettuna. Kuitenkin perus- ja ihmisoikeuksien jakamattomuudesta seuraa, että myös miehillä on oltava oikeus tasa-arvoon. Sukupuolisilmälaseilla on katseltava myös miesten asemaa.

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen edellyttää väistämättä toimia myös miesten aseman parantamiseksi. Miesten ja naisten asemaa tulee kehittää sukupuolisensitiivisyyden koko laajuudessa yhtäaikaisesti, rinta rinnan. Hallituksen tasa-arvoselonteko antaa ymmärtää, että miehet ovat ongelmineen toisen luokan kansalaisia. Tämä on todella vastenmielistä ja osoittaa, kuinka syvällisesti selonteon laatijat ovat vieraantuneet yhteisen tasa-arvon tavoittelusta.

Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista, miesten ja naisten asemaa sekä mahdollisia tasa-arvo-ongelmia on arvioitava ilman ennakkoluuloja ja ideologista painolastia. Arvioinnissa on keskityttävä tämän päivän tilanteeseen, ei menneisyyden muisteluun. Arvioinnissa on myös keskityttävä Suomen tilanteeseen, eikä muiden maiden ongelmiin. Toisin sanoen, koko tasa-arvo-ajattelu on päivitettävä 2010-luvulle. Nykyinen tasa-arvoselonteon luonnos edustaa vanhanaikaista, 1900-luvun naiskeskeistä tasa-arvo-ajattelua, eikä se vastaa tämän päivän tai tulevaisuuden haasteisiin. Koko selonteko on kirjoitettava alusta lähtien uusiksi modernia tasa-arvoajattelua hyödyntäen.

Modernin tasa-arvoajattelun kulmakivi on molempien sukupuolten kunnioittaminen ja tinkimätön työ niin naisten kuin miestenkin aseman parantamiseksi. On ymmärrettävä, että naisten aseman parantaminen edellyttää miesten aseman parantamista ja päinvastoin. On esimerkiksi mahdotonta vähentää, torjua ja ennaltaehkäistä tehokkaasti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, jos samaan aikaan vähätellään ja selitellään miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on mahdollista vain, jos harjoitettava tasa-arvopolitiikkaa tarjoaa jotain niin miehille kuin naisillekin. Yksisilmäinen ja vanhanaikainen naisasianajaminen ei kehittyneissä Pohjoismaissa lisää enää tasa-arvoa, vaan parhaimmillaankin vain polkee paikoillaan, ja pahimmillaan lisää epätasa-arvoa sekä miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää.

On syntynyt vaikutelma, että toistuvasti esitetystä perusteellisesta kritiikistä huolimatta selontekoesityksen laatijat eivät ole halukkaita tai kykeneviä edistämään molemmat sukupuolet huomioivaa ja sitouttavaa tasa-arvopolitiikkaa. Julkisin varoin hoidettavaa politiikkaa harjoitetaan totaalisen yksipuolisesta näkökulmasta. Kysymme, mikä on asiaa esittelevän ministerin, Stefan Wallinin, poliittinen vastuu. Kysymme myös, missä viipyy valtiollisten tasa-arvoelinten kokoonpanon arviointi ja oikaisu. Tasa-arvo tarvitsee tässäkin suhteessa lisää tasa-arvoa. Maassa on käynnistettävä ennakkoluuloton tasa-arvotutkimus ja –keskustelu, tasa-arvopolitiikan uudelleenarviointi.

(katso myös Lastensuojelun Keskusliiton kommentit luonnoksesta hallituksen tasa-arvoselonteoksi, jossa otetaan vahvasti kantaa miesasian puolesta.)