Miesten tasa-arvo ry:n lausunto Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta annetun direktiivin (NKV-direktiivi) täytäntöönpano; työryhmän mietintö (VN/26873/2024)

Mielestämme direktiivin kutsuminen naisiin kohdistuvan väkivallan direktiiviksi edustaa yksisuuntaisen väkivallan paradigmaa, eikä se vastaa nykyistä lähisuhdeväkivaltaa koskevaa tutkimustietoa. Tutkimuskirjallisuudessa vallitsevaksi näkemykseksi on noussut niin sanottu kaksisuuntaisen parisuhdeväkivallan paradigma. Viimeaikaisten kansainvälisten tutkimuskatsausten mukaan yli puolet parisuhdeväkivallasta on molemminpuolista, ja miehet sekä naiset kokevat parisuhdeväkivaltaa EU:ssa suunnilleen yhtä usein. Tämä koskee myös fyysistä väkivaltaa, vaikka henkirikokseen johtaneessa parisuhdeväkivallassa uhri onkin useammin nainen. Tämän vuoksi ehdotamme, että direktiivistä käytettäisiin neutraalimpaa nimeä, kuten parisuhde- ja perheväkivallan direktiivi, joka kuvaisi ilmiötä kattavammin ja tutkimusnäyttöön perustuen.

Suhtaudumme myönteisesti mietinnössä esitettyyn tavoitteeseen vahvistaa lasten ja muiden asianomistajasta riippuvaisten henkilöiden asemaa lähisuhdeväkivallan yhteydessä. Korostamme, että lähisuhdeväkivallan arvioinnissa tulee hyödyntää moniammatillista yhteistyötä sekä tunnistaa nykyistä paremmin myös miehiin kohdistuva väkivalta. Lisäksi huoltajuus- ja perheoikeudellisissa kysymyksissä on tärkeää tunnistaa lapsen vieraannuttaminen ja arvioida sen vaikutukset lapsen etuun. Suhtaudumme myönteisesti myös julkisen sektorin palveluiden kehittämiseen lähisuhdeväkivallan uhreille. Pidämme kuitenkin välttämättömänä, että palvelujärjestelmä perustuu tutkimusnäyttöön ja tunnistaa nykyistä paremmin myös miesuhrit sekä väkivallan tekijät. Uhrien suojaamisen ohella myös tekijöille suunnatut vaikuttavat palvelut ovat keskeinen keino ehkäistä väkivallan uusiutumista ja suojella nykyisiä sekä tulevia uhreja.

Pidämme erityisen tärkeänä, että lainsäädäntö suojaa lasten psyykkistä kehitystä riippumatta heidän sukupuolestaan. Tästä syystä suhtaudumme kriittisesti työryhmän linjaukseen, jonka mukaan rikoksen tekemistä lapsen läsnä ollessa ei tulisi erikseen kriminalisoida eikä säätää rangaistuksen koventamisperusteeksi. Kansainvälisten vertaisarvioitujen tutkimuskatsausten mukaan lapsen altistuminen huoltajien väliselle henkiselle tai fyysiselle lähisuhdeväkivallalle on merkittävä psykososiaalisen kehityksen ja mielenterveyden riskitekijä. Tutkimus osoittaa lisäksi, että väkivallalle altistuminen lisää riskiä sille, että lapsi käyttää myöhemmin väkivaltaa omissa lähisuhteissaan tai joutuu itse väkivallan uhriksi. Näin ollen lapsen läsnäoloa lähisuhdeväkivaltatilanteessa ei tulisi pitää pelkästään rikoksen sivuseikkana, vaan lapsen hyvinvointia vaarantavana tekijänä, joka on perusteltua ottaa huomioon myös rikosoikeudellisessa sääntelyssä ja rangaistuksen mittaamisessa.