Mihin unohtui miehiin kohdistuva väkivalta?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, tasa-arvoasiain neuvottelukunta, oikeusministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö (STM), työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoasiainministeriö ja Poliisihallitus järjestivät 26.11.2014 ”Paljon puhetta – missä teot” – seminaarin[1] naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Seminaarin järjestäjien mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikkomus. Seminaarin avanneen ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan kyseessä oli tämän syksyn toinen viranomaisten organisoima seminaari, jonka aiheena oli naisiin kohdistuva väkivalta. Miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavaa seminaaria ei ole Suomessa viranomaisten toimesta järjestetty tiettävästi koskaan.
Eikö miehiin kohdistuva väkivalta ole myös ihmisoikeusrikkomus? Eivätkö miehet ole yhtä oikeutettuja elämään ilman väkivaltaa ja sen uhkaa kuin naiset? Eivätkö miehen henki, terveys ja turvallisuus ole yhtä arvokkaita kuin naisen? Miksi miehiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi ei ole tekoja, eikä juuri edes puhettakaan?
Miesten tasa-arvo ry ei hyväksy naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan pitää sitä tuomittavana. Miesten tasa-arvo ry ei liioin hyväksy miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan pitää sitä yhtä lailla tuomittavana. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi on aivan yhtä tärkeää toimia niin miehiin, kuin naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Tasa-arvoista ja oikeudenmukaista tulosta ei voida saavuttaa, jos toinen puoli väkivaltaongelmasta sivuutetaan. Miesten Tasa-arvo ry vaatii, että miehiin kohdistuneeseen väkivaltaan suhtaudutaan yhtä vakavalla otteella, kuin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella, sukupuolesta riippumatta, on oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Ihmisoikeusjulistuksessa todetaan, että miehillä ja naisilla on oltava yhtäläiset oikeudet ja yhtäläinen oikeus lain suojaan. Sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän molemmat dokumentit kieltävät, Suomen perustuslain tavoin, yksiselitteisesti[2]. Näin ollen kansainväliset sitoumukset ja kansallinen lainsäädäntö velvoittavat Suomen toimimaan määrätietoisesti myös miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
STM:n miestyöryhmä esitti lokakuussa julkistetussa loppuraportissaan[3] selvän vaatimuksen: kaiken väkivallan on oltava yhtä tuomittavaa, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Vuonna 2010 julkaistu miesuhritutkimus[4] osoitti, että miehet kärsivät väkivallasta ja sen uhasta Suomessa ihan siinä missä naisetkin. Ei siis ole olemassa mitään perustetta näkemykselle, jonka mukaan väkivallan uhrit olisivat yksinomaan, tai edes pääasiassa, naisia. Lukuisat muut Suomessa ja ulkomailla tehdyt tutkimukset kertovat samaa kieltä: miehiin kohdistuva väkivalta on mittakaavaltaan vähintään yhtä suuri ongelma kuin naisiin kohdistuva[5]. Niinpä miesuhrien sivuuttaminen tasa-arvopolitiikassa ei ole millään muotoa oikeutettua. Itse asiassa, väkivallan miesuhrien sivuuttaminen on pahimman lajin sukupuolisyrjintää.
Tutkimukset osoittavat myös, etteivät naiset suinkaan ole vain perhe-, parisuhde- tai läheisväkivallassa väkivallan ja olosuhteiden viattomia uhreja, vaan naiset ovat jopa miehiä valmiimpia käyttämään väkivaltaa läheisiään kohtaan[6]. Naisten väkivaltaisuus ei ole lähisuhteissa marginaalinen tai harmiton ilmiö, vaan merkittävä osa suomalaista väkivaltaa. Perinteinen mustavalkoinen käsitys siitä, että väkivalta olisi miesten tekemää ja naisten kärsimää, on siis totuudenvastainen. Väkivallan vastaista työtä ei saa rakentaa myyttien ja ideologisten uskomusten varaan, vaan sen tulee perustua tieteellisesti tutkituille tosiasioille.
THL ja muut suomalaiset viranomaiset ovat osoittaneet useasti suorastaan ylitsevuotavaa ymmärrystä väkivaltaisesti käyttäytyviä naisia kohtaan[7]. Asenne miesten väkivaltaisuutta kohtaan on ollut täysin toisenlainen. Viimeistään viimeaikaisten perhesurmatapausten myötä tästä linjasta on luovuttava, ja miesten ja naisten väkivaltaisuutta on arvioitava samalla tavoin.
Jos viranomaiset haluaisivat oikeasti vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ne puuttuisivat viimein myös miehiin kohdistuvaan väkivaltaa. Niin kauan kuin miehiin kohdistuva väkivalta on hyväksyttyä, tai vähintään siedettyä, ei ole realistista odottaa väkivallan kierteen katkeavan ja väkivaltaa vähättelevän ilmapiirin muuttuvan. Nyt moni mies oppii väkivallan käyttäjäksi juuri omakohtaisten kokemusten kautta.
_____________________________________________________________________
[1] https://tapahtumakalenteri.thl.fi/tapahtuma/1279328 [2] http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063, http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=ihmisoikeuksien-yleismaailmallisen-julistuksen-synty&next_page=2, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 [3] http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=9882185&name=DLFE-32303.pdf [4] http://www.heuni.fi/material/attachments/heuni/reports/6KHnLcUwR/Full_report_66.pdf [5] http://miestentasaarvory.files.wordpress.com/2009/11/lsvv-taulukko.jpg, http://www.csulb.edu/~mfiebert/assault.htm [6] http://www.medicaldaily.com/domestic-violence-against-men-women-more-likely-be-intimate-terrorists-controlling-behavior-290662, http://pubpages.unh.edu/~mas2/V71-Straus_Thirty-Years-Denying-Evidence-PV_10.pdf [7] http://kannanotot.miestentasa-arvo.fi/2014/10/31/perhesurmat-tasa-arvo-ja-thl/
