MTA ry:n julkilausuma: Miehiin ja poikiin kohdistuva empatiavaje ja tasa-arvon mittaamisen ongelmat

Miesten tasa-arvo ry:n syyskokous haluaa, että Suomessa kiinnitettäisiin enemmän huomiota miehiin ja poikiin kohdistuvaan empatiavajeeseen ja sukupuolten välisen tasa-arvon mittaamiseen liittyviin ongelmiin.

Empatiavajeella tarkoitetaan sitä, että on olemassa tilanteita, joissa miehiä ja poikia kohtaan tunnetaan vähemmän empatiaa, kuin mitä naisia ja tyttöjä kohtaan tunnetaan vastaavissa tilanteissa. Tasa-arvon mittaamisen ongelmat liittyvät pääosin siihen, että miesten ja poikien tasa-arvo-ongelmat ja oikeudet eivät monissa mittauksissa tule juuri lainkaan huomioiduiksi. Käytössä on jopa mittareita (kuten Maailman talousfoorumin Global Gender Gap Index), joiden mukaan arvioinnin kohteena oleva maa on sitä tasa-arvoisempi, mitä huonommin miehillä ja pojilla menee.

Miehiin ja poikiin kohdistuva empatiavaje estää meitä havaitsemasta monia miesten ja poikien asemaan liittyviä tasa-arvo-ongelmia. Sen seurauksena tasa-arvokeskustelusta ja tasa-arvopolitiikasta tulee helposti erittäin naiskeskeistä. Esimerkiksi miehiin ja poikiin kohdistuvaan väkivaltaan suhtaudutaan Suomessa edelleen vähätellen ja jopa naureskellen. Vaikka enemmistö väkivallan uhreista Suomessa on miehiä ja vaikka tutkitusti tiedämme miesten ja naisten kokevan osapuilleen yhtä paljon lähisuhdeväkivaltaa, vain naisiin kohdistuvalle väkivallalle on julistettu nollatoleranssi ja vain sitä pyritään aktiivisesti torjumaan. Edes kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien, eli vauvojen, ihmisoikeudet eivät ole tasa-arvoisesti suojattuja: siinä missä tyttövauvojen silpominen aiotaan Suomessa kieltää jo toistamiseen, ei poikavauvojen silpomisen haluta edelleenkään loppuvan. Empatiavajeen yli voidaan kuitenkin päästä, kun sen olemassaolo vain tunnistetaan ja tunnustetaan. Meidän täytyy tietoisesti ponnistella sen eteen, että miesten ja poikien oikeudet tulevat aina tasa-arvoisesti huomioiduiksi.

Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisen arvioimiseksi käytössä on useita mittareita. Useimmat näistä ovat pahasti vinoutuneita. Esimerkiksi miehiin ja poikiin kohdistuva lainsäädännöllinen sukupuolisyrjintä, josta keskeinen esimerkki Suomessa on vain miehiä koskeva asevelvollisuus, ei näy näissä mittauksissa oikeastaan missään. Naiskeskeisillä tasa-arvomittareilla mitattuna Suomi sijoittuu usein maailman maiden kärkijoukkoon, mutta kun vertailussa mukaan otetaan myös poikin ja miesten asemaan liittyvät asiat, Suomi jää kauaksi kärjestä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii vuonna 2019 julkaistu BIGI-mittaus, jossa Suomi oli vasta maailman 72:ksi tasa-arvoisin maa. Erilaisissa mittauksissa ja vertailuissa on aina omat puutteensa, mutta yksipuolisesti ja vinoutuneesti tasa-arvon toteutumista mittaaviin tutkimuksiin on syytä suhtautua hyvin kriittisesti. Sokea luottamus niihin johtaa meidät täysin harhaan. Tasa-arvon mittaamisessa on vaadittava laatua ja tasapuolisuutta.

Miesten tasa-arvo ry:n syyskokous katsoo, että Suomessa harjoitettavan tasa-arvopolitiikan on perustuttava tutkitulle ja ideologisesti värittymättömälle tiedolle. Tasa-arvopolitiikassa on aina pidettävä huoli siitä, ettei miesten ja poikien oikeuksia unohdeta, vaan niitä edistetään tasa-arvoisesti rinta rinnan naisten ja tyttöjen oikeuksien kanssa.