MTA ry:n lausunto seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta koskevasta työryhmämietinnöstä

(tämä lausunto on lähetetty syyskuun lopussa 2020)

Vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuva sääntely

Mitä mieltä olette ehdotuksesta säätää raiskauksen ja muiden seksuaalirikosten keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi vapaaehtoisuuden puute ehdotuksen mukaisesti?

Miesten tasa-arvo ry (MTA) ei kannata työryhmän esitystä, jonka mukaan raiskauksen määritelmä rikoslaissa muutettaisiin suostumusperusteiseksi. Koska seksuaalirikokset, ja etenkin raiskaukset, ovat MTA:n mielestä erittäin vakavia rikoksia, on niitä koskevan lainsäädännön oltava hyvin perusteltua, selkeää ja kaikkien osapuolten oikeusturvan toteutumisen takaavaa. Työryhmä ei raportissaan esitä MTA:n mielestä riittävän painavia perusteluita sille, miksi raiskaussäännöksen sisältöä pitäisi muuttaa nykyisestä. Työryhmän raportin perusteella ei selviä, miksi nykyinen lainsäädäntö ei olisi riittävä tai miksi lainsäädännön muuttaminen olisi välttämätöntä. Rikoslainsäädäntö ei voi olla mikään moraalisten tai poliittisten mielenilmausten näyttämö. Näyttää vahvasti sille, että koko muutosesitys perustuu poliitikkojen, ja etenkin nykyisen hallituksen, tarpeelle esittää kovan linjan vetämistä seksuaalirikosten suhteen. Paljon tehokkaampaa ja hyödyllisempää olisi pyrkiä estämään seksuaalirikosten tapahtuminen ennalta. Näyttöä siitä, että seksuaalirikoslainsäädännön sisällöllä olisi mitään ennaltaehkäisevää vaikutusta seksuaalirikosten tapahtumiselle, ei ole. Jo tapahtuneiden seksuaalirikosten osalta lainsäädännön sisältöä keskeisempi asia on se, että viranomaiset hoitavat niiden käsittelyn ammattimaisesti, luotettavasti ja mahdollisimman nopeasti. Rikosprosessien kohtuuttomiksi pitkittyneitä käsittelyaikoja ei ainakaan paranneta lisäämällä yhä enemmän epämääräistä lainsäädäntöä, pikemminkin päinvastoin.

Julkisessa keskustelussa raiskaussäännöksen muuttamista suostumisperusteiksi on perusteltu toistuvasti väittämällä, ettei raiskauksista annettaisi Suomessa riittävän paljon tuomioita. MTA katsoo tämän olevan malliesimerkki stalinistisesta oikeuskäsityksestä, jossa olennaista ei ole, onko syytetty syyllistynyt siihen rikokseen, josta häntä syytetään, tai edes se, onko tätä rikosta edes tapahtunut. Olennaista on vain tuomita mahdollisimman monia ihmisiä (miehiä). Länsimaisessa oikeus- ja sivistysvaltiossa tällaiselle stalinistiselle ajattelulle ei pitäisi olla mitään sijaa. Karkeasti sanottuna on parempi, että joku todella tapahtunut rikos jää tuomitsematta, kuin että joku joutuu syyttömänä tuomituksi ja vankilaan. Jos ja kun nykyiselläkään lainsäädännöllä ei pystytä tehokkaasti estämään syyttömien tuomitsemista, tunnusmerkistön muuttamista entistäkin avoimemmaksi ja epämääräisemmäksi, ei ole syytä toteuttaa.

Lähtökohtaisesti MTA siis katsoo, että nykyinen sääntely on riittävä. Jos kuitenkin lainsäädäntöä halutaan selkeyttää nykyisestä ja tehdä aiempaa selvemmäksi se, että raiskauksesta voidaan puhua myös niissä tilanteissa, joissa väkivaltaa tai sen uhkaa ei ole käytetty, voitaisiin raiskauksen määritelmää muuttaa siten, että se tarkoittaisi rikoslaissa sukupuoliyhteydessä olemista toisen henkilön kanssa vasten tämän tahtoa. Tämä ei ole mikään semanttinen kysymys, sillä jos tunnusmerkistö muutettaisiin suostumusperusteiseksi, käytäisiin oikeudessa kiistaa siitä, onko toiselta osapuolelta saatu sukupuoliyhteyteen suostumus vai ei ja siitä, mikä voidaan laskea suostumukseksi ja mikä ei. On aivan eri asia arvioida sitä, onko joku pakotettu sukupuoliyhteyteen vasten tahtoaan, kuin sitä, onko häneltä saatu suostumus sukupuoliyhteyteen vai ei. Kun tunnusmerkistö irrotetaan itse teosta ja liitetään rikoslaissa luotavaan, keinotekoiseen ja vaikeasti määriteltävään käsitteeseen, lainsäädännön monimutkaisuus kasvaa tarpeettomasti. Monimutkaisuuden lisääntyessä näyttökysymykset muuttuvat yhä vaikeammiksi ja sitä myöten kasvaa väärien tuomioiden riski.

Jos tunnusmerkistö muutettaisiin suostumusperusteiseksi, se vaarantaisi helposti länsimaisen oikeusjärjestelmän perusteisiin kuuluvan syyttömyysolettaman ja saattaisi käytännössä johtaa tilanteisiin, joissa todistustaakka olisikin syytetyllä, eikä syyttäjällä. Tämä kehitys on MTA:n mielestä ehdottomasti estettävä. Jokaista raiskauksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes toisin todistetaan. Todistustaakka kuuluu syyttäjälle, ei syytetylle. Kenenkään ei pidä jatkossakaan joutua tilanteeseen, jossa hänen pitäisi todistaa olevansa syytön. Suostumuksen tai sen puutteen osoittaminen on käytännössä jälkikäteen erittäin vaikeaa, ellei jopa täysin mahdotonta, joten rikoslaissa raiskauksen tunnusmerkistö ei voi perustua sille. Normaalielämän kokemukset ovat osoittaneet, ettei sukupuoliyhteyttä arkielämässä pääsääntöisesti edellä mikään neuvonpito siihen suostumisesta. Itse asiassa, suostumuksen jatkuva tivaaminen, jota jotkut ovat ilmeisen vakavissaan esittäneet, johtaisi hyvin suurella todennäköisyydellä siihen, ettei mitään sukupuoliyhteyttä koskaan tapahtuisi. Sellainen inttäminen yksinkertaisesti tappaisi tunnelman. Rikoslainsäädäntö ei voi olla todellisuudesta niin vieraantunutta, ettei seksuaalisten kanssakäymisten todellista luonnetta siinä ja sen uudistusesityksissä huomioitaisi. Varsin usein sukupuoliyhteyteen päädytään siten, että molemmat osapuolet vain sanattomasti siihen ryhtyvät. Asiat etenevät hyvässä yhteisymmärryksessä ja täysin vapaaehtoisesti, vaikka mitään suostumusta ei kumpikaan missään vaiheessa kysyisi tai antaisi. Lähtökohtainen oletus on, että toinen osapuoli on seksuaalisessa kanssakäymisessä vapaaehtoisesti mukana, jos hän ei millään tavoin, sanoin, elein tai muutenkaan, tuo esille sitä, ettei näin olisi. Jos hän missä tahansa vaiheessa tai millä tahansa tavalla tuo esille sen, ettei hän halua seksuaalista kanssakäymistä, on kanssakäyminen jätettävä siihen. Sitä paitsi, vaikka suostumus sukupuoliyhteyteen olisikin saatu vaikka kirjallisena ja allekirjoitettuna, ei mikään estä suostumuksen antajaa jälkikäteen väittämästä, että hän olisi antanut suostumuksena vain pakon edessä. Mitkään esitykset tapahtumien kuvaamisesta, molempien suostumuksella totta kai, tai puhelinsovellusten käyttämisestä, jotta suostumus voitaisiin jälkikäteenkin todistaa, eivät nekään ole realistia tai hyödyllisiä, koska suostumuksen voidaan niissäkin tapauksissa väittää jälkikäteen väittää olleen pakotettu. Rikoslaissa ei tule asettaa mitään määrämuotoista kaavaa tai protokollaa, jota ihmisten on pakko aina seksiä harrastaessaan tiukasti noudattaa, jos he haluavat toimintansa olevan laillista. Sellainen pikkutarkka ja ihmisten yksityiselämän intiimimmälle alueelle tunkeutuva rikosoikeudellinen sääntely ei turvaisi tai suojaisi kenenkään seksuaalista itsemääräämisoikeutta, vaan päinvastoin, paradoksaalisesti ja ironisesti, rajoittaisi ja loukkaisi ihmisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Suostumisperusteinen määritelmä on näin ollen täysin kestämätön ja järjetön.

Lainaus työryhmän esittämistä vaihtoehdoista:

”Vaihtoehto A

1§

Raiskaus: Joka on toisen kanssa sukupuoliyhteydessä vastoin tämän sanallisesti tai muuten ilmaisemaa tahtoa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka 1) pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkauksella tai 2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, voimakkaan päihtymistilan, heikentyneen tajunnantilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai tilanteen äkillisyyden vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Yritys on rangaistava.

Vaihtoehto B1

1§

Raiskaus: Joka on sukupuoliyhteydessä toisen kanssa ilman tämän sanallisesti tai muuten ilmaisemaa suostumusta, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka 1) saa toisen kanssaan tai kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai pakottaa hänet siihen uhkauksella tai2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, heikentyneen tajunnantilan, voimakkaan päihtymistilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai tilanteen äkillisyyden vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Yritys on rangaistava.

Vaihtoehto B2

1§

Raiskaus: Joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka 1) saa toisen kanssaan tai kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai pakottaa hänet siihen uhkauksella tai 2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, heikentyneen tajunnantilan, voimakkaan päihtymistilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai tilanteen äkillisyyden vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Yritys on rangaistava”

MTA katsoo, että vaihtoehto A on työryhmän esittämistä vaihtoehdoista paras. Se on vaihtoehdoista selkein. Se myös lisää vähiten syyttömien ihmisten (miesten) tuomitsemisen riskiä perättömien raiskaussyytösten perusteella. Muut vaihtoehdot lisäisivät perättömien raiskausilmoitusten ja syyttöminä tuomittujen (miesten) määrää. Vaihtoehdon B1 ongelmakohdista kirjoitimme jo edellä. Työryhmän suosittelema B2 vaihtoehto edellyttäisi käytännössä ihmisiltä (miehiltä) ajatuksenlukijan kykyjä. On mahdotonta tietää, että toinen osapuoli ei ole mukana sukupuoliyhteydessä vapaaehtoisesti, jos hän ei millään tavoin tai missään vaiheessa tuo esille tätä, vaan päinvastoin osallistuu siihen ainakin näennäisesti yhteisymmärryksessä ja vapaaehtoisesti, kenties jopa suostumuksensa ja osallistumisensa vapaaehtoisuuden sanallisesti tai elein ilmaisten. Työryhmä suosittama vaihtoehto B2 on epärealistinen ja kohtuuton. Käytännössä se johtaa tilanteisiin, jossa toinen osapuoli (käytännössä nainen), voi jälkikäteen väittää, ettei hän olisi osallistunut sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti, vaikka hän tapahtumahetkellä ei ole millään tavoin, sanoin, ilmein tai elein ilmaissut sitä, ettei hän olisi sukupuoliyhteyteen suostuvainen.

Tilanne on raiskauksesta syytetyn kannalta täysin mielivaltainen. Oikeusvaltiossa lainsäädännön on oltava tarkkarajaista. On oltava ennalta, tai vähintäänkin tekohetkellä, mahdollisimman tarkkaan tiedossa, mikä on rikollista ja mikä ei. Työryhmän esittämässä vaihtoehdossa tämä selkeys ja varmuus on korvattu mielivaltaisella ja täysin subjektiivisella jälkikäteisarvioinnilla. Kaikki on vastapuolen (naisen) mielialavaihteluiden sekä tuomioistuimen harkinnan, joka perustuu osaltaan juuri näille lakiesityksen taustatöiden erittäin naisnäkökulmaisille perusteluille, varassa. Vaikka työryhmän perusteluissa toista vakuutetaan, on täysin selvää, että raiskauksesta tultaisiin esitetyn tunnusmerkistömuutoksen toteutuessa tuomitsemaan syytettyjä (miehiä), sillä perusteella, että sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti suostunut (nainen) tulisi jälkikäteen katumapäälle. Se on suorastaan avoin valtakirja tuollaisille tapauksille, sillä mikään työryhmän esityksessä ei estä tällaisten oikeusmurhien tapahtumista. Käytännössä vaihtoehto B2 voisi johtaa tilanteeseen, jossa raiskauksesta syytetyn pitäisi pystyä todistamaan syyttömyytensä, eli hänen pitäisi pystyä osoittamaan toisen osapuolen olleen vapaaehtoisesti mukana, mikä on jälkikäteen hyvin vaikeaa, ellei täysin mahdotonta. Koska työryhmän esittämä vaihtoehto uhkaa romuttaa oikeusvaltion keskeisimpiin perusperiaatteisiin syyttömyysolettaman ja kääntää todistustaakan raiskauksesta syytetylle, ei sitä voi pitää hyväksyttävänä vaihtoehtona.

Sama tarkkarajaisuuden määritelmä koskee tietenkin myös seksuaalisen ahdistelun määritelmää. On oltava ennalta mahdollisimman selvää, mikä on kiellettyä ja rikollista. Määritelmä ei voi perustua vain toisen osapuolen (naisen) subjektiivisiin kokemuksiin, vaan sen oltava objektiivisesti arvioitavissa. Rikoslaissa ei voida edellyttää kykyä lukea toisen ajatuksia, eikä rikoslaissa lakina, joka rajoittaa olennaisella tavalla ihmisten vapauksia, pidä turvautua täysin avoimiin tunnusmerkistöihin, eli siihen, että varmuuden vuoksi kriminalisoidaan kaikki. Jos rikoslaissa ei kyetä määrittelemään mahdollisimman yksityiskohtaisesti, tarkasti ja aukottomasti sitä, mitä sillä kriminalisoidaan, se on huonoa ja kansalaisten oikeusturvan vaarantavaa lainsäädäntöä. Sellaiselle ei pidä Suomessa olla sijaa. Julkisessa keskustelussa esimerkeiksi ahdistelusta ovat kelvanneet se, että joku (nainen) on pahastunut kuultuaan ohimennen mauttoman ja kaksimielisen vitsin tai se, että joku (nainen) on ahdistunut siitä tavasta, mies joku (mies) on häntä katsonut häntä. Se, että rikosoikeudellisen sääntelyn piiriin ollaan hivuttamalla saattamassa tällaisia tekoja, jotka eivät oikeasti loukkaa kenenkään seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on erittäin huolestuttava kehityssuunta. Ahdistelusta on puhuttava vain niissä tilanteessa, joissa ei-toivottu seksuaalinen teko toistuu tai jatkuu, vaikka sen ei-toivottavuus on selvästi ilmaistu seksuaalisten tekojen tekijälle. Yllättävä ja suorasukainen käsiksikäyminen, joka loukkaisi seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka ei-toivuttavuutta ei olisi ehditty ilmaista, voisi tulla tuomittavaksi pahoinpitelynä. Nimittelyjen osalta kunnianloukkauksia koskevat säännökset ovat riittäviä.

Ahdistelun osalta työryhmä esittää, että joissain tilanteissa vaikkapa suudelmat ja halaukset voisivat olla hyväksyttäviä, mutta toisissa tilanteissa taas eivät. Tilannevertailun perusteluna viitataan myös vallitseviin ja yleisesti hyväksyttyihin tapasäännöksiin. Mutta kun nämä käyttäytymiskoodistot eivät ole sukupuolineutraaleja, ei lain soveltaminenkaan tule niiden perusteella olemaan sukupuolineutraalia. Työryhmä ei sukupuolivaikutusten arvioinnissaan ole ottanut lainkaan huomiota sitä, että naisille sallitaan suomalaisessa kulttuurissa paljon enemmän kuin miehille. Iholle tulevat naiset ovat välittömiä ja sosiaalisia, mutta saman tekevät miehet ovatkin ällöttäviä ahdistelijoita. Sama pätee myös kielenkäyttöön. Ronski ja seksuaalissävytteinen kielenkäyttö on naisen kohdalla rohkeaa ja voimaantunutta, mutta miehen sanomana loukkaava, seksististä ja jopa perverssiä. Pukeutumissäännöt ovat niin ikään naisten kohdalla paljon sallivampia aina Eduskunnasta lähtien. Huomiotta jää se, että usein juuri naisten harrastama paljastava pukeutuminen saattaakin olla toisten (naisten tai miesten) mielestä ei-toivuttua ja häiritsevää. Sellaiseen naistyypilliseen käytökseen ei ilmeisesti ole siis jatkossakaan tarkoitus puuttua lainsäädännöllä. Näin ollen MTA on vahvasti sitä mieltä, ettei esitettyjä muutoksia voida tosiasiallisesti pitää sukupuolivaikutuksiltaan neutraaleina. On selvää, että lainsäädännöllä pyritään rajoittamaan enemmän miesten kuin naisten käyttäytymistä.

MTA korostaa myös, että jo nykyiset ahdistelua koskevat säädökset sekä median, ja etenkin tasa-arvoviranomaisten, toistuvasti harjoittama miesten kollektiivinen syyllistäminen ja leimaaminen ovat tutkitusti osoittautuneet täysin syyttömien miesten kannalta hyvin haitallisiksi. Monet opetus- ja hoiva-alalla työskentelevät miehet elävät jatkuvasti sen pelossa, että heitä syytetään perusteetta ahdistelusta. He joutuvat jatkuvasti pohtimaan, voivatko se suorittaa sellaisia, työssään varsin tavanomaisia, tehtäviä tai toimia, joita heidän naiskollegojensa suorittamina pidettäisiin täysin harmittomina. Näille naisvaltaisille aloille on jatkossa entistäkin vaikeampaa saada lisää miehiä, kun alojen ilmapiirin on viranomaisten ja lainsäädännön tuella annettu kehittyä yhä miesvihamielisempään suuntaan.

Eivätkä haittavaikutukset rajoitu vain naisvaltaisten alojen työskentelyilmapiiriin ja rekrytointiin, vaan ne näkyvät jokaisen vastakkaisesta sukupuolesta seuraa hakevan miehen elämässä. Kulttuurisista, mutta myös biologisista syistä johtuen, vaatimus aloitteellisuudesta heteroseksuaalisissa suhteissa kasaantuu miehille. Eikä tämä odotus muutu mihinkään lainsäädäntöä muuttamalla. Rikoslainsäädännöllisen sääntelyn jatkuva lisääminen, kiristäminen ja jo nykyisellään epämääräisten ja tulkinnanvaraisten tunnusmerkistöjen loputon venyttäminen ovat luoneet seurusteluun sekä opiskelu- ja työpaikoille pelon ilmapiirin. Koskaan ei voi tietää milloin ja mistä voi joutua syytteeseen tai saada tuomion. Tilanne on täysin kohtuuton, ja tämän kohtuuttomuuden kärsijöiksi joutuvat enemmän juuri miehet. Rikoslain tehtävä ei ole toimia minään hyvän käytöksen sääntökokoelmana, moraalisena ohjenuorana tai etikettioppaana. Kaiken sellaisen seksuaalisen toiminnan ja käytöksen, joka on jonkun ahdasmielisen ja herkkätunteisen (naisen) mielestä epäasiallista, epäkohteliasta, ei-toivottavaa tai jopa häiritsevää, ei pidä olla lähtökohtaisesti rikoslailla kriminalisoitua. On tilanteita, joissa sosiaalinen paine ja julkinen paheksunta riittävät enemmän kuin hyvin siihen, että huonoa tai harkitsematonta käytöstä korjataan. On hyvin erikoista, ettei työryhmän raportissa ole sukupuolivaikutusten arvioinnissa lainkaan tuotu esille näitä haittavaikutuksia. Mitenkään yllättävänä sitä ei voi pitää, sillä työryhmässä ei ole edustettuna ollut minkäänlaista miesasiaosaamista.

MTA pitää työryhmäraportin keskeisimpänä puutteena sitä, ettei siinä ole käytännössä arvioitu lainkaan perättömien raiskausilmoitusten merkitystä nykylainsäädännön arvioinnin, saati esitettyjen muutosten arvioinnin, kannalta. Työryhmä lähtee raportissaan nähtävästi liikkeelle siitä naiivista oletuksesta, että jokainen raiskausilmoitus olisi aina aiheellinen. Tämä oletus on täysin perusteeton. Koska seksuaalirikokset ovat hyvin usein rikoksia, joissa on kyse sana sanaa vastaan -tilanteesta, on perättömien syytösten mahdollisuus otettava huomioon keskeisenä seksuaalirikoksia koskevaan lainsäädäntöön liittyvänä kysymyksenä.

Tiedossa on niin Suomessa kuin ulkomailtakin se, että perättömiä raiskaussyytöksiä tehdään varsin usein. Poliisiviranomaiset arvioivat vuonna 2010, että jopa viidennes Suomessa tehtävistä raiskausilmoituksista olisi perättömiä (Turun Sanomat 30.6.2010). Niitä tehdään monenlaisista syistä. Niillä voidaan yrittää peittää omaa uskottomuutta, tai niitä voidaan käyttää kiristyksen tai koston välineenä. Perättömillä raiskaussyytöksillä on tavoiteltu julkisuutta tai lasten huoltajuutta eroriidassa. Osassa tapauksista kyse voi olla myös mielenterveysongelmista. Perättömiä raiskausilmoituksia on tehty jopa humalassa ja huvin vuoksi. Koska kyse on sana sanaa vastaan – tilanteesta, on perättömän raiskaussyytöksen esittäminen hyvin helppoa. Perättömien syytösten esittäjät ovat hyvin perillä siitä, että on äärimmäisen epätodennäköistä, että heitä rangaistaisiin mitenkään perättömän syytöksen esittämisestä, vaikka perätön syytös ei johtaisikaan toivottuun lopputulokseen, eli syyttömän ihmisen (miehen) tuomitsemiseen raiskauksesta. Heillä ei siis ole käytännössä mitään riskiä. Lainsäädäntö ja viranomaiset mahdollistavat nykyisellään sen, että valehtelemalla voidaan saada syytön ihminen (mies) tuomituksi vakavasta rikoksesta, ja jos tässä ei sitten onnistutakaan, ei systeemiä väärinkäyttäneelle ja perusteetta syytetyn (miehen) elämän pilanneelle koidu valehtelustaan mitään seuraamuksia.

Tosiasia on, että Suomessakin ihmisiä (nimenomaan miehiä) on joutunut oikeuden eteen ja jopa vankilaan täysin perättömän raiskaussyytöksen perusteella (esimerkiksi Helsingin Sanomat 13.12.2019). Kyse on vakavasta asiasta. Perätön syytös voi tuhota aiheettomasti syytetyn ihmisen, joka lähestulkoon aina on mies, elämän täysin ja lopullisesti siinäkin tilanteessa, että häntä ei tuomita raiskauksesta, tai raiskaussyytöstä ei edes lopulta nosteta. Koska raiskausta pidetään yleisesti, ja aiheellisesti, vakavana ja häpeällisenä rikoksena, voi perättömästi syytetyn ihmisen (miehen) maine olla lopullisesti ja peruuttamattomasti pilalla. Aina löytyy niitä, jotka ajattelevat hänen olevan syyllinen, vaikka häntä ei ole mistään tuomittukaan. Perättömät syytökset ovat johtaneet työpaikkojen menetyksiin, eroihin ja itsemurhiin. On todella hälyyttävää, ettei työryhmä ole ilmeisesti lainkaan vaivautunut pohtimaan tätä kysymystä.

MTA katsoo, että seksuaalirikoslainsäädäntöä arvioitaessa ja mahdollisesti muutettaessa on aivan olennaista ottaa huomioon perättömien syytösten olemassaolo ja vaikutus. Jokainen perätön raiskaussyytös kuormittaa viranomaisia tarpeettomasti. Perättömät raiskaussyytökset myös heikentävät todellisten raiskausten uhrien asemaa. Ennen muuta seksuaalirikoslainsäädäntöä ja siihen esitettyjä muutoksia on arvioitava siitä käsin, miten ne vaikuttavat perättömien raiskaussyytösten yleisyyteen ja niiden menestymisen mahdollisuuteen. Seksuaalirikoslainsäädännön on oltava sellaista, ettei ketään voitaisi tuomita perättömän raiskausilmoituksen perusteella. Lainsäädännön pitäisi varmistaa se, etteivät selvästi perättömät ilmoitukset johtaisi edes syytteiden nostamiseen. Lisäksi perättömien syytösten esittäjien toimintaan pitäisi puuttua kovalla kädellä. Perättömien raiskausilmoitusten tekemisestä annettavia rangaistuksia tulisi kiristää merkittävästi nykyisestä ja perättömän raiskaussyytöksen esittämisen tulisi johtaa aina syytteeseen perättömän rikosilmoituksen tekemisestä.

Kaiken kaikkiaan MTA arvioi, että seksuaalirikoksia koskevan sääntelyn jatkuva lisääminen, kiristäminen ja niiden jo entuudestaan epämääräisten ja tulkinnanvaraisten tunnusmerkistöjen leventäminen ei ole hyvä kehityssuunta. Pelkona on, että jos lainsäädännön taustalla olevat toimijat eivät saavuta näillä muutoksilla tavoitettaan, eli mahdollisimman paljon lisää miehiä telkien taakse, kansalaisten vapauksia ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta rajoittava rikosoikeudellinen sääntely vain jatkaa kasvuaan. Olisi paljon parempi, jos rikosoikeudellisella sääntelyllä asetettaisiin vain mahdollisimman yksinkertaiset, selkeät ja tiukasti tulkittavat rajat, joita aivan ehdottomasti tarvitaan kaikkien, myös heikoimmassa asemassa olevien, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja fyysisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Muuten ihmisille tulisi antaa mahdollisimman vapaat kädet toteuttaa seksuaalisuuttaan ja seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. MTA katsoo, että tunnusmerkistöjen muuttaminen tuskin vaikuttaa ennaltaehkäisevästi niiden toimintaan, jotka oikeasti ovat päättäneet seksuaalirikoksiin, kuten raiskauksiin, syyllistyä. Heidän kohdallaan oikeuden toteutumisen kannalta on paljon olennaisempaa se, että nämä rikolliset saadaan kiinni ja kohtuullisessa ajassa rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Tunnusmerkistön muuttamisella on paljon suurempi vaikutus tavallisten, lainkuuliaisten ihmisten (miesten) elämään. Uusmoralistinen, suvaitsematon ja seksuaalikielteinen (etenkin miesten heteroseksuaalisuuden suhteen) ilmapiiri yhdistettynä täysin naiskeskeiseen valtiofeministiseen politiikkaan, on jo osaltaan johtanut sellaisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin, joiden vaikutukset voivat olla kauaskantoisia ja tuhoisia. Tuskin on aivan sattumaa, että rikosoikeudellisen sääntelyn jatkuvasti kasvaessa syntyvyys on romahtanut, yksinäisyys lisääntynyt ja ihmisten tyytymättömyys seksuaaliseen elämäänsä on kasvanut. Kun kanssakäyminen vastakkaisen sukupuoleen edustajien kanssa on voi helposti ja täysin ennakoimattomasti johtaa miehen joutumiseen syytteeseen ahdistelusta tai vielä pahemmasta, on selvää, että moni mies jatkossa mieluiten minimoi riskinsä. Monessa maassa, kuten vaikkapa Japanissa, tämä näkyy siinä, että miehet jäävät mieluummin yksin, kuin yrittävät solmia parisuhteita ja perustaa perhettä. Samaa ilmiön piirteitä on ollut havaittavissa Suomessakin.

Mitä mieltä olette ehdotetuista säännöksistä, jotka koskevat tilanteita, joissa teon kohteella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan (rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohta ja 3 §:n 2 momentin 2 kohta)?

Yhdysvaltalaisissa korkeakouluissa on käytännössä jo nyt tilanne, jossa päihtyneen miehen ja päihtyneen naisen sukupuoliyhteyttä pidetään lähtökohtaisesti raiskauksena, jossa mies on automaattisesti ja aina syyllinen ja nainen uhri. MTA pitää erittäin valitettavana, että Suomessa tilanne halutaan työryhmän raportin perusteella viedä vähitellen samaan suuntaan. Ensinnäkin MTA katsoo, että Suomessa lainsäädännön on oltava tiukasti sukupuolineutraalia. Tämä koskee niin lain sanamuotoja, kuin lakiesitykselle kirjoitettuja perusteluita, joihin tuomioistuimet usein tukeutuvat tuomioita antaessaan. Toisekseen MTA katsoo, että nykyinen säätely on tässä suhteessa riittävä. Ryhtyminen sukupuoliyhteyteen tiedottoman tai sammuneen henkilön kanssa loukkaa tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, koska hänellä ei ole tilansa vuoksi mahdollisuutta ilmaista asiasta tahtoaan. Päihtyneiden ihmisten välinen sukupuoliyhteys ei sitä vastoin lähtökohtaisesti loukkaa kenenkään itsemääräämisoikeutta. Pelkkä päihteiden käyttö ei vapauta aikuista ja oikeustoimikelpoista ihmistä, naistakaan, vastuusta. On täysin selvää, että päihteiden käytön myötä ihmisten käytös vapautuu ja muuttuu. Voi hyvin olla, että päihtyneet ihmiset tekevät asioita, joita he eivät selvin päin tekisi. Voi myös olla, että jo seuraavana päivänä päihtyneenä tehtyjä asioita kadutaan kovasti. Krapulainen katumus ei vapauta aikuista ihmistä siitä vastuusta, joka hänellä omista valinnoistaan ja niiden seurauksista on. On jokaisen aikuisen ihmisen omalla vastuulla huolehtia siitä, että he käyttävät päihteitä niin, ettei tällaisia jälkikäteiseen katumukseen johtavia tilanteita synny. Jos ei siihen kykene, voi jättää päihteiden käytön pois.

MTA arvioi myös, että rikoslain tässä kohdassa nykyisellään oleva ilmaisu siitä, että raiskaukseksi voidaan laskea myös teko, jossa toinen osapuoli (nainen) on pelkotilan tai muun avuttoman vuoksi estynyt ilmaisemasta kielteistä tahtoaan sukupuoliyhteyden harjoittamista vastaan, muodostaa tarvittavan varaventtiiliin. Tunnusmerkistössä ei tarvitse tarvita vaikeasti määriteltäviä ja syytetyn oikeusturvan helposti vaarantavia vapaaehtoisen osallistumisen tai suostumuksen kaltaisia keinotekoisia ja yksinkertaista asiaa tarpeettomasti mutkistavia käsitteitä, kun tämä laissa jo oleva momentti kattaa kaiken sen, mitä ensimmäinen momentti ei saa tavoitettua. Tuomioistuinten on vain tarvittaessa ryhdyttävä soveltamaan tätä säännöstä.

Muut aikuisiin kohdistuvat seksuaalirikokset

Mitä mieltä olette ehdotetusta seksuaalisen kajoamisen törkeän tekomuodon säätämisestä?

Mitä mieltä olette ehdotetusta seksuaalista hyväksikäyttöä koskevasta säännöksestä?

Mitä mieltä olette seksuaalista ahdistelua koskevan säännöksen soveltamisalan ehdotetusta laajennuksesta?

Seksuaalista ahdistelua koskeva säännöstö on edelleen aivan liian epämääräinen. Lisäksi se perustuu subjektiivisille kokemuksille, mikä johtaa helposti mielivaltaisiin, ennakoimattomiin tuomioihin. Mitään näyttöä siitä, että ahdistelusäännös olisi johtanut nykyiselläänkään mihinkään positiiviseen, ei ole. Sen negatiivisista vaikutuksista etenkin miesten asemaan ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon sitä vastoin on selvää näyttöä. Kun säännöstö on jo nykyisellään epäonnistunut, ei sen laajentaminen ainakaan paranna tilannetta.

Mitä mieltä olette ehdotetusta seksuaalisen kuvan luvatonta levittämistä koskevasta säännöksestä?

Mitä mieltä olette sukupuoliyhteyden määritelmän ehdotetusta laajentamisesta?

Muita aikuisiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin liittyviä huomioita?

Miehiin kohdistuva seksuaalirikokset, kuten myös muutkin väkivaltarikokset, jäävät usein piiloon. Miehet eivät tee niistä yhtä usein rikosilmoituksia, eivätkä nämä teot tule yhtä usein viranomaisten tietoon, kuin naisiin kohdistuvat. Myös tutkimuksessa on vahvasti keskitytty naisten kokemuksiin ja naisiin kohdistuvaan rikollisuuteen. Tutkimukset on usein laadittu ja toteutettu siten, että miesten kokemukset jäävät niissä varjoon. Käytännössä tämä johtaa siihen, että miehiin kohdistuvaa seksuaalirikollisuutta vähätellään ja aliarvioidaan niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Se johtaa vuorostaan siihen, että viranomaisten toimet, lainsäädännöstä lähtien, perustuvat puutteellisille, vääristyneille tai virheellisille tiedoille, mikä näkyy vahvasti tässäkin työryhmäraportissa. On viranomaisten velvollisuutena korjata tämä epäkohta. Oikeusministeriön on syytä teettää pikaisesti kattava ja puolueeton tutkimus miehiin kohdistuvan väkivaltarikollisuuden, mukaan lukien seksuaalirikollisuuden, yleisyydestä Suomessa.

Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset

Mitä mieltä olette ehdotuksesta säätää lapsiin kohdistuvia tekoja koskevat säännökset omaksi kokonaisuudekseen?

Mitä mieltä olette lapsenraiskausta koskevasta säännöksestä?

Mitä mieltä olette seksuaalista kajoamista lapseen koskevasta säännöksestä?

Mitä mieltä olette sukupuoliyhteyksien ja seksuaalisten tekojen säätämisestä rangaistavaksi sellaisenaan lapsenraiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena lapseen, kun ne kohdistuvat alle 12-vuotiaaseen lapseen?

Mitä mieltä olette muutoksista paritusta koskevaan sääntelyyn?

Mitä mieltä olette muutoksista lasta seksuaalisesti esittäviä kuvia koskevaan sääntelyyn?

Muita lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin liittyviä huomioita?

Rangaistukset

Mitä mieltä olette ehdotetuista rangaistusasteikoista?

Muut huomiot

Huomioita esityksen arvioituihin vaikutuksiin liittyen?

On selvää, että kun rikoslainsäädäntöä esitetyllä tavalla ollaan kiristämässä, on arvioitava myös perättömistä rikosilmoituksista koituvien seurausten kiristämistä.

Isyyslakiin on syytä lisätä säännös, jonka mukaan seksuaalirikoksen, kuten raiskauksen, uhriksi joutuneella miehellä on oikeus luopua tällaisen rikoksen kautta alkunsa saaneen lapsen isyydestä (juridinen abortti).

Huomioita muihin lakeihin ehdotettuihin muutoksiin liittyen?

Muita huomiota liittyen esitettyihin lakiehdotuksiin?