OIKEUSMINISTERIN HARHARETKET – AVOIN KIRJE SUOMEN HALLITUKSELLE
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson aikoo lisätä sukupuolen teon motiivina rikoslain koventamisperusteeseen. Hänen tavoitteenaan on koventaa nimenomaan naisiin kohdistuvien rikosten rangaistusta (Maaseudun Tulevaisuus 21.10.2019). Perusteeksi kaavailulleen Henriksson väittää naisiin kohdistuvan vihapuhetta enemmän kuin miehiin.
Henriksson kertoi aikeistaan sen jälkeen, kun valtioneuvoston selvitys ”Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon” oli valmistunut. Selvityksen mukaan kuitenkin, päinvastoin kuin Henriksson väittää, miehiin kohdistuu vihapuhetta enemmän kuin naisiin, kun tarkastellaan saapuneiden vihaviestien lukumäärää. Naiset kuitenkin kokevat viestejä vihapuheeksi miehiä enemmän.
Liioiteltuja ja seksistisiä väitteitä nimenomaan naisiin kohdistuvista vaaroista sekä väkivallan uhkakuvista ja trendeistä on toisteltu vuosia. Henriksson ei tee tässä poikkeusta, kun hän artikkelissa väittää, että Suomessa joka kolmas nainen on joutunut lähisuhdeväkivallan uhriksi. Kun Suomessa on yli 1,5 miljoonaa aikuista naista, meillä olisi Henrikssonin väitteen mukaan yli puoli miljoonaa lähisuhdeväkivaltaa kokenutta naista. Kuitenkin, rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan vuonna 2018 täysi-ikäisiin kohdistuneen lähisuhdeväkivallan naisuhreja oli alle 5700 ja heidän määränsä on vuodesta 2009 laskenut lähes 5 %-yksikköä i).
Sukupuoli koventamisperusteena ei ole ainoa uudistus, jota Henriksson suunnittelee. Artikkelissa hän nimittäin kertoi myös, että Suomeen perustetaan ensi vuonna erityinen naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävä. Suunnitelma tuntuu sikäli oudolta, että Suomessa miehet ja naiset kohtaavat väkivaltaa yhtä paljonii). Lähisuhdeväkivallan kohdalla näyttää jopa siltä, että nuoret ja keski-ikäiset miehet joutuvat selvästi useammin puolisonsa pahoinpitelemäksi kuin samanikäiset naiset, mutta miesten kynnys ilmoittaa itseensä kohdistuneesta lähisuhdeväkivallasta on korkeaiii).
Sen lisäksi, että naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija lisäisi sukupuolten välistä vastakkainasettelua ja toisi jälleen uuden naisia suosivan ja yhteiskunnan varoja kuluttavan elimen yhteiskuntaamme, törmättäisiin tässä samaan ongelmaan kuin vaikkapa tasa-arvovaltuutetun kohdallakin; pitääkseen työpaikkansa, tällaiset toimijat löytävät toimialaansa liittyviä ongelmia sieltäkin, missä niitä ei ole, eikä näillä ongelmilla ole tapana loppua.
Jo nyt sukupuolittunut lainsäädäntö vaatii miehiltä – muttei naisilta – asepalvelusta tai siviilipalvelusta, antaa naisille alennusta lapsensa surmaamisen rangaistuksesta, antaa kolmelle feministiselle naisjärjestölle muttei miesjärjestöille vuosittain valtionapua ja vaatii osan puoluetuesta jaettavaksi puolueiden naisjärjestöille, vaikka naiset toimivat samoissa puolue-elimissä kuin miehet. Jos rikoslakiin lisätään Henrikssonin valmistelulähtökohdista sukupuoleen perustuva koventamisperuste, on perusteltua uskoa, että sitä käytettäisiin jälleen miehiä vastaan ja naisia suosien.
Suomen perustuslaki vaatii kansalaisten yhdenvertaista kohtelua. Näin ollen oikeusministeri Henrikssonin ehdotukset ovat seksistisyydessään täysin käsittämättömiä. Lainsäädäntö on jo nyt perustuslakiin nähden liian sukupuolittunutta, kun yhdenvertaisuusvaatimukset eivät tunnu koskevan miehiä.
Kysymmekin nyt, aikooko hallitus oikeusministerinsä esityksen mukaisesti jatkaa lainsäädännön sukupuolittamista ja kansalaisten jakamista kahteen kastiin.
Miesten tasa-arvo ry
Lähteet
Comments