Untitled

Miesten tasa-arvo ry:n lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämisestä

Miesten tasa-arvo ry:n mielestä nykyinen tasa-arvolaki on etenkin miesasianäkökulmasta arvioituna pahasti vanhentunut ja sukupuolten välistä epätasa-arvoa vahvistava ja ylläpitävä rakenne. Niinpä lain modernisointiin tulisi ryhtyä mitä pikimmin, kiinnittäen aivan erityistä huomiota siihen, että tasa-arvolainsäädäntö turvaisi jatkossa myös miesten oikeuksien toteutumisen ja auttaisi parantamaan miesten asemaa Suomessa.

Miesten tasa-arvo ry katsoo, ettei sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä voida edes haaveilla, jos sivistyneen yhteiskunnan perusrakenteet, eli lainsäädäntö ja viranomaistoiminta, eivät ole luonteeltaan tasa-arvoa edistäviä, vaan sukupuolisyrjintää tukevia. Tämä ns. institutionaalinen sukupuolisyrjintä, joka Suomessa kohdistuu pääasiassa miehiin, on omiaan ylläpitämään miesvihamielistä ja tasa-arvon vastaista asenneilmapiiriä sekä legitimoimaan etenkin kaikenlaisen välillisen ja rakenteellisen sukupuolisyrjinnän miehiä kohtaan kaikilla yhteiskuntaelämän osa-alueilla, aina intiimeistä perheyhteisöistä valtiolliseen byrokratiaan ja kansainväliseen yhteistyöhön saakka. Toisin sanoen, lainsäädännön vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle, kuin mitä pykälien kirjaimellisen sisällön perusteella voisi ehkä olettaa. Niinpä tasa-arvolain uudistamistyössä on syytä edetä harkiten ja seurauksia vakavasti puntaroiden.

Jotta lainsäädännön puutteet saataisiin korjattua perusteellisesti, on lainsäädännön uudistamisprosessissa ehdottoman välttämätöntä huolehtia siitä, että miesnäkökulma tulee tasa-arvoisesti huomioitua ja että mahdollisimman korkeatasoista miesasiaosaamista hyödynnetään täysimääräisesti tasa-arvolain uudistamisessa. Käytännössä tämä edellyttää sitä, että miesasiajärjestöille, kuten Miesten tasa-arvo ry:lle ja Miesjärjestöjen keskusliitolle, on annettava vastuullinen asema lakiuudistuksen valmistelussa. Muualta ei nimittäin nykyisellään löydy riittävää osaamista miesasiakysymyksissä.  Tulevaisuutta silmällä pitäen on olennaista panostaa myös miestutkimuksen määrän ja laadun vahvistamiseen suomalaisissa korkeakouluissa.

Nykyisen tasa-arvolain ongelmat

Keskeisin ongelma nykyisessä tasa-arvolaissa on se, että se on erittäin vahvasti naisasiapainotteinen. Lain tavoitteeksi mainitaan erityisesti naisten aseman parantaminen työelämässä, mikä käytännössä tarkoittaa miesten oikeuksien ja aseman sivuuttamista. Tämä ei voi missään nimessä olla hyväksyttävä tilanne. Lain sisältöä on muokattava siten, että tasa-arvolain yksinomaiseksi ja yksiselitteiseksi tavoitteeksi asetetaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, huomioiden yhtä lailla niin naisten kuin miestenkin ongelmat ja tarpeet. Tasa-arvolaki kaipaa kipeästi lisää sukupuolineutraaliutta tavoitteidensa suhteen ja enemmän miesnäkökulman huomioimista konkreettisen sisältöönsä.

Toinen merkittävä epäkohta nykyisessä tasa-arvolaissa on se, että lain soveltamisala on rajattu aivan liian kapeaksi. Painopiste on erittäin vahvasti työelämässä, missä on toki suuri tarve puuttua syrjinnän kaltaisiin epätoivottaviin ilmiöihin, mutta yhtä lailla sukupuolisyrjintään tulisi puuttua kaikkialla muuallakin. Esimerkiksi isät joutuvat usein sukupuolensa vuoksi syrjityiksi, kun viranomaiset tekevät vanhemmuuteen liittyviä ratkaisuja. Tasa-arvolain soveltamisaluetta on siis laajennettava nykyisestä merkittävästi.

Jotta tasa-arvolain avulla voitaisiin puuttua mahdollisimman tehokkaasti kaikenlaiseen sukupuolisyrjintään, on tasa-arvolakiin kirjattuja sukupuolisyrjintää koskevia poikkeuksia arvioitava kriittisesti uudelleen. Vain miehiin kohdistuvaa asevelvollisuutta on voitava juridisesti käsitellä sukupuolisyrjintänä, sillä sitähän se todellisuudessa nimenomaan on. Väliaikaiset, suunnitelmaan perustuvat erityistoimet tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseksi on aivan liian epämääräinen määritelmä hyväksyttäväksi katsottavalle poikkeukselle. Olennaista on myös selvittää, kenen hyväksi ja keitä syrjien näitä poikkeuksia kaiken kaikkiaan tehdään. Jos, kuten oletettavaa on, valtaosa poikkeuksista johtaa miehiin kohdistuvaan syrjintään, ei kyse ole mistään yksittäisistä erityistoimista, vaan yleisesti valitusta linjasta, jonka kokonaisvaikutus tasa-arvon edistämisen kannalta on yksinomaan negatiivinen. Toisin sanoen, tarvitaan puolueeton kokonaisarvio tasa-arvolain sukupuolivaikutuksista, jossa tilannetta arvioidaan erityisen tarkasti miesnäkökulmasta.

Tasa-arvolain uudistaminen tältä osin edellyttää myös sitä, että perustuslain säännöksiä täsmennetään tältä osin. Jotta syrjinnän voisi katsoa olevan oikeutettua ns. perustellusta syystä, on määriteltävä erittäin selkeästi se, millainen tekijä voitaisiin katsoa ns. perustelluksi syyksi. Perustuslaki on tältä osin aivan liian epämääräinen ja tulkinnanvarainen.

Tasa-arvolainsäädäntöön sisältyvät säännökset sukupuolisesta häirinnästä ovat niin ikään nykyisessä muodossaan liian subjektiivisia ja epäselviä. On syytä pelätä, että niitä voidaan käyttää kiristyksen, kiusanteon ja häirinnän välineinä. Määritelmiä on täsmennettävä ja niissä on pyrittävä mahdollisimman suureen objektiivisuuteen.

Kommentit muutosesityksiin

Syrjintäpykälä ja tasa-arvolain tavoitteet

Miesten tasa-arvo ry:n mukaan olennaisinta olisi uudistaa tasa-arvolakia edellä kuvatuilla tavoilla. Koska sukupuolten tasa-arvon eteen on vielä niin paljon tekemättömiä töitä ja koska miesten asema on Suomessa jäänyt lähes täysin vaille ansaitsemaansa huomiota, on kyseenalaista kannattaako tasa-arvolakia laajentaa tässä vaiheessa koskemaan muuta kuin sukupuolten välistä tasa-arvoa. Voi olla, että tällainen laajennus voisi entisestään hidastaa ja vaikeuttaa miesten aseman parantamista. Lisäksi on syytä huomata, että muuta kuin sukupuolten välistä tasa-arvoa ja sukupuoleen perustuvaa syrjintää käsitellään meillä jo yhdenvertaisuuslaissa. Tämän lisäksi perustuslaki kieltää tällaisen syrjinnän.

Koska Miesten tasa-arvo ry vastustaa jyrkästi ihmisten asettamista eri asemaan sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella, ei Miesten tasa-arvo ry kuitenkaan vastusta sitä, että tasa-arvolain syrjintää koskevaan pykälään tehtäisiin hallituksen esityksen mukainen lisäys, jos se katsotaan tarpeelliseksi tai jopa välttämättömäksi tilanteen selkeyttämiseksi. Miesten tasa-arvo vastustaa sitä, että tasa-arvolain erityiseksi tavoitteeksi lisättäisiin sukupuolivähemmistöjen kuuluvien aseman parantaminen yhteiskunnassa. Vastustus perustuu ensisijaisesti siihen, että lakitekstin muuttaminen tällä esitetyllä tavalla merkitsee käytännössä juuri sitä, että ihmisiä asetetaan eri asemaan heidän sukupuoli-identiteettinsä tai sukupuolen ilmaisunsa perusteella. Edistämistä koskeva lisäysesitys on siis räikeässä ristiriidassa syrjintää koskevan lisäysesityksen kanssa. Miesten tasa-arvo ei voi hyväksyä tällaista irrationaalista ja epäloogista lainsäädäntöä.

Tasa-arvolain nykyinen tavoitemääritelmä, jossa naisten aseman parantaminen on asetettu etusijalle, on johtanut miehiin kohdistuvaan sukupuolisyrjintään tasa-arvoviranomaisten toiminnassa[1]. Tämän suoran syrjintävaikutuksen lisäksi se on ollut omiaan legitimoimaan miehiin kohdistuvaa epäsuoraa ja rakenteellista sukupuolisyrjintää. Tasa-arvolaki ei siis nykymuodossaan edistä sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan vähentää sitä. Odotettavissa on, että jos hallituksen lisäysesitys tasa-arvolain tavoitteisiin hyväksytään, tulee meille muodostumaan yhä uusia tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Miesten tasa-arvo ry vastustaa tasa-arvolain tavoitteiden muuttamista hallituksen esittämällä tavalla, koska se lisää epätasa-arvoa ja syrjintää sekä estää tasa-arvon edistämistä. Vaikka hallituksen tarkoitusperät olisivat parhaat mahdolliset, ei sen esitystä ole tältä osin mitään syytä hyväksyä.

Viime kädessä kyse on tärkeistä periaatteista ja arvoista. Halutaanko Suomessa oikeasti edistää kaikkien ihmisten välistä tasa-arvoa ja huolehtia siitä, että kaikkia kohdeltaisiin yhdenvertaisesti? Jos halutaan, ei voida pitää yllä lainsäädäntöä ja viranomaistoimintaa, jossa tietyt ihmisryhmät, vieläpä nimeltä mainiten, asetetaan oikeuksineen ja ongelmineen toisten yläpuolelle.

Ensinnäkin ihmisiä tulisi kohdella yksilöinä, eikä vain jonkun ryhmän jäseninä. Meistä jokainen kuuluu erilaisiin ryhmiin, mutta meitä kaikkia olisi silti kohdeltava ensisijaisesti yksilöinä. Tasa-arvolain ongelmana on se, että siinä ei arvosteta ja kunnioiteta ihmisiä yksilöinä, vaan meidät kaikki pelkistetään ja lokeroidaan jonkun ryhmän jäseniksi, halusimmepa sitä tai emme.

Yksittäinen ihminen voi sitä paitsi yhtäaikaisesti niin enemmistöryhmän (esim. heteroseksuaali), vähemmistöryhmän (esim. miehet), etuoikeutetun ryhmän (esim. hyvätuloiset) kuin vähempiosaisten ryhmän (esim. liikuntavammaiset) jäsen. Minkä ryhmän jäsenyyttä pidettäisiin tämän esimerkkihenkilön kohdalla olennaisena ja mitä ei? Tasa-arvolaki, nykyisellään tai esitetysti uudistettuna, ei tarjoa esimerkkihenkilöllemme mitään positiivista, vaikka hän kuuluukin useisiin ryhmiin (miehet ja liikuntavammaiset), joihin kohdistuu syrjintää ja jotka tarvitsisivat viranomaisten aktiivista toimintaa asemansa parantamiseksi.

Monimuotoinen todellisuus edellyttäisi sellaisen tasa-arvolain säätämistä, joka huomioisi ihmiset yksilöinä ja olisi riittävän neutraalisti muotoiltu, jotta kaikkien oikeutta tasa-arvoon voitaisiin edistää tehokkaasti ja yhtäaikaisesti. Länsimaisen yhteiskunnan yksilökeskeisyys ja ihmisoikeudet ovat ristiriidassa lainsäädännön kollektiivisen hengen kanssa, eikä ole mitään syytä olettaa, että tämä ristiriita tulevaisuudessa vähenisi. Päinvastoin on odotettavissa, että ihmiset jatkossa kokevat tasa-arvolain kaltaisen lainsäädännön entistä useammin syrjiväksi, irrationaaliseksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Tämä aiheuttaa sen, että sinänsä positiiviselle tasa-arvon eteen tehtävälle työlle on vaikea löytää kaikkien tukea ja sen, että ihmisten asenne muuttuu kielteisemmäksi niitä ryhmiä kohtaan, joita lainsäädännöllä suositaan.

Toisekseen tasa-arvolakiin sisältyy nykyisellään ja myös hallituksen esittämässä muodossa orwellilainen ajatus siitä, että kaikki ovat tasa-arvoisempia, mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Tässä ei ole kyse ainoastaan ristiriitaisuudesta tai epäloogisuudesta, vaan todellisen tasa-arvon periaatteesta. Tasa-arvo on absoluuttinen arvo. Tasa-arvoa joko on tai sitten sitä ei ole, mitään välimuotoa ei ole olemassa. Kun meidän tasa-arvolainsäädännössämme asetetaan tiettyjä ihmisryhmiä toisten edelle, edistetään epätasa-arvoa, ei tasa-arvoa. Joko miehiä ja naisia tai sukupuolivähemmistöjen tai enemmistön edustajia kohdellaan yhdenvertaisesti tai sitten ei. Tasa-arvolaki, nykyisellään tai esitetyssä muodossa, ei kohtele kaikkia tasa-arvoisesti. Siksi se on ongelma, eikä ratkaisu.

Tähän tematiikkaan liittyy läheisesti ns. positiivinen syrjintä. Syrjintä ei koskaan ole positiivista, sillä se tarkoittaa aina jonkun ihmisen oikeuksien polkemista. Tasa-arvoa on aina pyrittävä edistämään tasa-arvoisin menetelmin ja yhdenvertaisuutta korostavassa hengessä, ei syrjinnän lisäämisen kautta. Jos joissain poikkeuksellisissa olosuhteissa tasa-arvoa ei voida saavuttaa millään muulla keinolla kuin väliaikaisella syrjinnällä, on tälle ratkaisulle oltava aina erittäin painavat perusteet, jotka on julkaistava ja joista on päätettävä demokraattisesti. Poikkeuksellisesta syrjinnästä koituvien hyötyjen on oltava suurempia kuin haittojen, eikä syrjinnästä saa muodostua mitään automaatiota, vaan sen on oltava tarkasti rajattua, säänneltyä, määriteltyä ja valvottua. Valvonnassa on puolestaan teetettävä kokonaisarvio kaikkien syrjintää koskevien poikkeusratkaisujen kokonaisvaikutuksista. Pääsääntöisesti syrjintää ei siis pitäisi hyväksyä missään muodossa, millään perusteilla eikä missään olosuhteissa.

Koulutuksen tasa-arvo

Suurimmat koulutukselliset tasa-arvo-ongelmat Suomessa ovat tällä hetkellä poikien alisuorittaminen ja miesopiskelijoiden aliedustus korkeakoulutuksessa. Lakiesityksen perusteluissa ei mainita näistä kumpaakaan, mikä ei yllätä lain tavoitteet huomioon ottaen. Koulujen ja korkeakoulujen tasa-arvosuunnitelmissa pitäisi kuitenkin panostaa näiden tasa-arvo-ongelmien ratkaisemiseen.

Peruskoulujen tasa-arvosuunnitelmissa pitäisi hallituksen esittämän sisällön lisäksi kiinnittää erityistä huomiota oppimistuloksiin. Niissä pojat ovat kaukana tyttöjen perässä, mikä aiheuttaa laaja-alaisia tasa-arvo-ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimukset ovat osoittaneet, ettei poikien kyvyissä, motivaatiossa tai valmiudessa ole mitään vikaa, mutta silti peruskoulutuksessa ei onnistuta saavuttamaan heidän kanssaan yhtä hyviä tuloksia kuin tyttöjen kanssa. Peruskoulutuksen rakennetta, opetusmetodeja, kurinpitomenetelmiä, luokkakokoja yms. on arvioitava kriittisesti tämän ongelmavyyhden korjaamiseksi. Myös opettajakoulutuksessa on etsittävä uusia keinoja vastata näihin haasteisiin. Yhtenä ratkaisuna voi pitää sitä, että miehiä pyrittäisiin houkuttelemaan entistä enemmän koulutusalalle töihin.

Korkeakoulujen on tasa-arvosuunnitelmissaan esitettävä toimia, joilla sukupuolijakauma voitaisiin korjata nykyistä tasapainoisemmaksi. Erityisen tärkeää tämä on niissä kouluissa ja niillä opintolinjoilla, joissa toisen sukupuolen edustus on alle 25 % opiskelijoista. Pääsykokeiden sisältöä, ajoitusta ja merkitystä on arvioitava tästä lähtökohdasta. Opetusmetodien, kurssimateriaalin sisällön yms. on oltava sellaista, että tasa-arvoa voitaisiin edistää.

Esityksen perusteluissa esitetään koulutuksen tasa-arvo-ohjelmien yhdeksi tavoitteeksi sukupuoliroolien purkamista. Tämä on täysin utopistista haihattelua, sillä ihmisiin on kaikissa ihmisyhteisöissä aina kohdistunut aina erilaisia, sukupuoleen, ikään ja vaikkapa ammatilliseen taustaan perustuvia rooliodotuksia. Rooleja ja niistä lähteviä odotuksia on aina, kyse on vain siitä, millaisia ja miten tiukkoja nuo roolit ovat. Olennaista on, että nämä väistämättömät odotukset eivät olisi liian kahlitsevia.

Koulutuksessa on tuettava ja kannustettava lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä ottaen huomioon heidän yksilölliset taipumuksensa, kykynsä ja kiinnostuksen kohteensa. Kun lapsi tai nuori valitsee itselleen opiskelulinjaa, valinnaista ainetta tai koulua, on heitä itseään kuunneltava ja heidän valintojaan on kunnioitettava.  Jos koulutuksen tasa-arvosuunnitelmien tavoitteena on sukupuolten mukaisen työnjaon purkaminen, kuten tämän lakiesityksen perusteluissa on esitetty, on vaarana, että mennään helposti ojasta allikkoon. Eli yhden roolimallin tilalle vain tulee toinen, eikä yksilön oma liikkumavara kasva lainkaan. Se ei ole edistystä.

Koulutuksessa ja kasvatuksessa on tarjottava tukea ja kannustusta siitä huolimatta, että lasten ja nuorten valinnat eivät vastaisi ylhäältä annettuja ja ”asiantuntijoiden” päättämiä linjoja. Jos poika esimerkiksi haluaa valita teknisen työn opiskelun tekstiilityön sijasta, haluaa harrastaa urheilulajeja, joiden harrastajista suurin osa on poikia ja hakeutuu koulutukseen perinteisesti miesvaltaiselle alalle, kuten tekniikan pariin, on tämä vain hyväksyttävä.

Lapsille ja nuorille on toki tehtävä selväksi, etteivät he ole perinteisten rooliodotusten kahlitsemia ja heille on aktiivisesti tarjottava uusia ja erilaisia vaihtoehtoja, mutta lakiesityksen perusteluissa visioitu keskusjohtoinen systeemi, jossa lapsia ja nuoria aivan erityisesti pyritään ohjaamaan johonkin tiettyyn malliin ja suuntaan, ei ole hyväksyttävä. Miesten tasa-arvo ry vastustaa sitä, että lasten ja nuorten koulutuksessa pyrittäisiin pakolla tai painostuksella luomaan jonkinlaista teknokraattien unelmayhteiskuntaa. Sellainen byrokraattinen ja holhoava lähestymistapa sotii tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta vastaan.

Lakiesityksen perusteluissa pidetään jostain syystä seksuaalista häirintää muunlaista koulukiusaamista ja häiriköintiä haitallisempana ja tuomittavampana asiana. Tälle näkemykselle ei ole mitään perusteita. Ensinnäkin se lähtee siitä olettamuksesta, että näillä asioilla olisi lapsille sama merkityssisältö kuin aikuisille, mikä on kehityspsykologisesti arvioituna täysin perusteeton näkemys. Toisekseen kouluissa pitäisi suhtautua kaikenlaiseen kiusaamiseen ja häirintään yhtä vakavasti.

---

[1] Tasa-arvovaltuutettu on mm. puolustellut tasa-arvolain tavoitepykälällä ravintolaa, joka päästi naisasiakkaat sisään ilmaiseksi joka torstai-ilta.