top of page
  • nimetön nimi
  • 7.3.2014
  • 1 min käytetty lukemiseen

Miesten tasa-arvo ry vaatii monipuolisempia ja sukupuolineutraaleja väkivaltatutkimuksia. Räikeän yksipuoliset väkivaltatutkimukset on lopetettava, sillä ne antavat harhaanjohtavan kuvan todellisuudesta ja johtavat helposti epätasa-arvoisemman politiikan harjoittamiseen.

Euroopan perusoikeusviraston tuoreessa väkivaltatutkimuksessa¹ selvitettiin vain naisten väkivaltakokemuksia. Miesten väkivaltakokemuksia ei selvitetty, mikä on vakava takaisku tasa-arvon edistämiselle ja yhteisen tasa-arvopolitiikan rakentamiselle.

Erityisen ongelmallista miesten kokemusten laiminlyönti on, koska miehiin kohdistuva väkivalta jää helposti piiloon ja koska miesten kynnys tehdä ilmoituksia itseensä kohdistuvasta väkivallasta on todella korkealla. Viranomaiset eivät ole suhtautuneet miehiin kohdistuvaan väkivaltaan kovinkaan vakavasti, vaikka lukuisat tutkimukset² todistavat, ettei miehiin kohdistuva väkivalta ole mikään vähäpätöinen ongelma, vaan vähintään samaa luokkaa kuin naisiin kohdistuva väkivalta.

”Kun puhutaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta korostaen sen olevan ihmisoikeusongelma, annetaan samalla ymmärtää, tahallisesti tai tahattomasti, ettei miehiin, tai vaikkapa lapsiin, kohdistuva väkivalta olisi ihmisoikeusongelma. Tai vähintäänkin, että naisiin kohdistuva väkivalta olisi jotenkin tärkeämpi ongelma hoidettavaksi kuin miehiin kohdistuva väkivalta” sanoo Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja Juuso Erno.

”Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa miehiä ja naisia pidetään samanarvoisina ihmisinä, ei voida asettaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa erityisasemaan. Miehille on yhtä lailla turvattava mahdollisuus elää turvassa väkivallalta ja sen uhalta. Tasa-arvon edistämiseksi, ja miesten oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi, on tehtävä selväksi, että kaikkeen väkivaltaan suhtaudutaan yhtä tuomitsevasti aivan riippumatta uhrin tai tekijän sukupuolesta” puheenjohtaja Erno jatkaa.

Miesten tasa-arvo ry

__________________________

[1] http://fra.europa.eu/sites/default/files/fra-2014-vaw-survey-main-results_en.pdf

  • nimetön nimi
  • 7.3.2014
  • 2 min käytetty lukemiseen

Miesten tasa-arvo ry on erittäin pettynyt siihen, että Euroopan perusoikeusviraston tuoreessa väkivaltatutkimuksessa¹ ei oteta huomioon miehiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Miesten tasa-arvo ry vaatii räikeän yksipuolisten väkivaltatutkimusten lopettamista tasa-arvon nimissä. Jatkossa väkivaltatutkimuksissa on aina selvitettävä sekä miesten, että naisten kokemukset vertailukelpoisen aineiston saamiseksi. Huolellisesti tehdyt, tasapuoliset tutkimukset² antavat realistisemman kuvan todellisuudesta, joten niille perustuva politiikka on todennäköisemmin oikeansuuntaista ja oikeudenmukaista. Suomen edustajien on varmistettava, että tämä viesti menee perille myös EU:ssa, Euroopan neuvostossa ja YK:ssa.

EU:n perusoikeusviraston tuoreessa tutkimuksessa tietoja kerättiin vain naisten väkivaltakokemuksista. Miesten kokemuksia ei kerätty lainkaan, mikä on iso tappio todellisen tasa-arvon edistämiselle Suomessa ja Euroopassa. Tämä on selvä signaali siitä, ettei yhteistä, miesnäkökulman huomioivaa, tasa-arvopolitiikkaa edes yritetä rakentaa EU:ssa tällä hetkellä, vaan vuodesta toiseen halutaan jatkaa samaa, täysin yksipuolista naisasian ajamista tasa-arvon varjolla.

Miksi tutkimuksessa ei samalla selvitetty miesten kokemuksia? Eikö miesten henkeä ja terveyttä pidetä EU:ssa, tai EU:n perusoikeusvirastossa, yhtä arvokkaina kuin naisten? Eikö miehiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetä yhtä pahana ja tärkeänä ongelmana? Eikö miehillä katsota olevan yhtäläistä oikeutta elää ilman väkivaltaa ja sen pelkoa? Pelätäänkö, että miesten kokemusten selvittäminen romahduttaisi jo pahoin kolhiintuneen myytin väkivallan sukupuolittuneisuudesta?

Eikö se olisi myös naisten etu, että miehiin kohdistuva väkivalta otettaisiin vihdoin vakavasti, että myös sitä pyrittäisiin vähentämään, sillä tällöin väkivallan kierteen syntyminen voitaisiin estää ennen kuin se edes pääsee alkamaan? Tosiasiahan nimittäin on, että väkivaltaan turvautuvat ihmiset ovat usein itse omakohtaisten kokemusten kautta omaksuneet väkivallan ongelmanratkaisun keinokseen. Ne tutkimukset, joissa miesten väkivaltakokemuksia on selvitetty, ovat osoittaneet selvästi ja toistuvasti, että miehiin kohdistuu vähintään yhtä paljon väkivaltaa kuin naisiin . Mistään pikkuasiasta ei siis todellisuudessa ole kyse. Vuosia miesjärjestöille on luvattu muuttaa tasa-arvopolitiikan ja väkivallan vastaisen työn suuntaa vastaamaan näiden tasapuolisempien tutkimusten tuloksia, mutta muutoksen tielle kertyy jatkuvasti esteitä yksipuolisten tutkimusten muodossa.

Suomessa harjoitettu tasa-arvopolitiikka perustuu valitettavan pitkälti edelleen näille yksipuolisuudessaan harhaanjohtaville tutkimuksille. Kun miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei suostuta tutkimaan, ei sen laajuutta havaita, jolloin väkivallan uhriksi joutuvat miehet jäävät vaille tarvitsevaansa apua. Miehiin kohdistuva väkivalta jää pitkälti piiloon, sillä miesten kynnys ilmoitusten tekoon on korkealla, eivätkä viranomaiset suhtaudu miehiin kohdistuvaan väkivaltaan riittävän vakavasti. Kun suurempaa ongelmaa ei virallisesti ole, ei myöskään nähdä tarvetta laajemmille, miehet huomioiville, tutkimuksille. Noidankehä on valmis.

_________________________

¹http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkimus+Suomi+on+naisille+EUn+toiseksi+v%C3%A4kivaltaisin+maa/a1393915723624, http://fra.europa.eu/sites/default/files/fra-2014-vaw-survey-main-results_en.pdf

²http://www.heuni.fi/en/index/publications/heunireports/reportseries66.tuhansieniskujenmaa-miestenkokemavakivaltasuomessa.html, http://yle.fi/uutiset /torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_useammin/5487134, http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/verkkokatsauksia-sarja/DzlYiwy7b/parisuhdevakivalta_34.pdf, http://miestentasaarvory.files.wordpress.com/2009/11/lsvv-taulukko.jpg

  • nimetön nimi
  • 15.1.2014
  • 2 min käytetty lukemiseen

Miesten tasa-arvo ry kommentoi isyyslain uudistamista nimenomaan miesnäkökulmasta.

Miesnäkökulmasta isyyslain uudistamisessa on nähtävissä kaksi päätavoitetta:

A) Lain tulee olla sellainen, että se turvaa lapsen oikeuden isäänsä ja isän oikeuden lapseensa.

Äidillä ei saa olla mitään yksipuolista päätösvaltaa, jonka turvin hän voisi riistää lapselta isä, tai isältä lapsen. Tältä osin uudistusesitys on aika hyvä: äidin oikeus estää isyyden selvittäminen tai vahvistaminen poistuisi, ja isänä itseään pitävällä miehellä olisi tietyissä tapauksissa oikeus ajaa kannetta isyytensä tunnustamiseksi ja aviomiehen isyyden kumoamiseksi isyysolettamasta huolimatta. Tätä kanneoikeutta ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa tiukoilla kriteereillä, vaan kanneoikeuden perusteeksi pitäisi riittää se, että isänä itseään pitävä mies kykenee esittämään vakuuttavat todisteet siitä, että hän todella voisi olla lapsen isä.

B) Lain tulee varmistaa se, ettei mies joudu koskaan vastoin omaa tahtoaan elatus- ja kasvatusvastuuseen lapsesta, joka ei ole hänen omansa.

Kyse on miehen oikeusturvasta. Nykyinen tilanne tekee huijaamisesta ja hyväksikäytöstä aivan liian helppoa. Tässä suhteessa uudistusesityksessä on vielä toivomisen varaa: isyysolettamasta luopuminen olisi hyvä idea, ja dna-testauksen isyyden varmistamiseksi pitäisi olla kaikissa tapauksissa mahdollista, jos isäksi väitetty mies sitä haluaa. On myös lapsen etu saada tietää totuus isästään. Nykyisin tieteellinen ja teknologinen kehitys mahdollistaa isyydestä varmistumisen helpommin kuin koskaan ennen. On parempi tarttua tähän mahdollisuuteen ja asettaa sille isyyslaissa hyväksyttävät rajat, kuin yrittää kieltää se, sillä silloin ihmiset helposti ryhtyvät omatoimisiksi.

Työryhmän esitys siitä, että avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten isyys olisi mahdollista tunnustaa jo ennen lasten syntymää, on käytännönläheinen ja kannatettava. Se vähentäisi byrokraattisuutta. On myös hyvä, että tämän ennalta tehdyn tunnustuksen peruminen on mahdollista tietyn ajan lapsen syntymään jälkeen. Näin voidaan välttää turhasta hätäilystä mahdollisesti aiheutuvien virhearvioiden eskaloituminen suuremmiksi ongelmiksi.

Työryhmän näkemys naisparien vanhemmuuden vahvistamisesta on perusteltu. Jos naispari on hankkinut lapsen yhteisymmärryksessä hedelmöityshoidolla, eikä siittiöiden luovuttajaa voida vahvistaa lapsen isäksi, tulisi äidin naispuolisella avopuolisolla olla mahdollisuus tunnustaa vanhemmuutensa jo ennen lapsen syntymää. On syytä todeta, että sijaissynnytysjärjestelyjen kielto asettaa miesparit sukupuolen perusteella eriarvoiseen asemaan lasten hankkimisen suhteen. Tämä on tasa-arvo-ongelma, joka on ratkaistava mahdollisimman pian.

Työryhmän esitys kanneoikeuden palauttamisesta heille, jotka ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa, on ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa edistävä ehdotus.

Julkilausumat

1/12

© 2024 Miesten tasa-arvo ry

bottom of page