Opetusministeri Anders Adlercreutz kertoi (HS 29.5), että hallitus tuo kouluihin kehitysohjelman, jonka tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Ohjelman taustalla on joiltain opettajilta saatu viesti siitä, että oppilaiden asenteet vähemmistöjä ja naisia kohtaan olisivat jyrkentyneet. Asiasta ei kuitenkaan ole varsinaista tutkimustietoa, vaan kyse on opettajien kokemuksiin perustuvasta havainnosta, joka on katsottu riittäväksi perusteeksi käynnistää valtakunnallinen ohjelma.
Samaan aikaan meillä on pitkään ollut tutkittua ja todennettua tietoa siitä, että pojat menestyvät peruskoulussa tyttöjä selkeästi heikommin. Itse asiassa Suomessa on OECD-maiden suurimmat sukupuolten väliset oppimiserot poikien tappioksi. Tämä näkyy jatko-opinnoissa: lukioissa ja yliopistoissa on selvästi enemmän tyttöjä kuin poikia. Syrjäytyneiden joukossa pojat ovat puolestaan selkeästi yliedustettuja.
Tähän vakavaan ja pitkään jatkuneeseen tasa-arvo-ongelmaan hallitus ei ole puuttunut millään tavalla. On aiheellista kysyä, miksi ei?
Voi vain kuvitella, miten poliittinen ja julkinen keskustelu olisi kiihtynyt, jos asetelma olisi päinvastainen ja tyttöjen oppimistulokset olisivat poikia huonommat. Tällöin hallitusohjelmaan olisi todennäköisesti jo kirjattu konkreettisia toimenpiteitä ja tasa-arvotoimijat olisivat vaatineet nopeita toimenpiteitä.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tulee koskea kaikkia – myös poikia. Sukupuolten tasa-arvo ei saa tarkoittaa vain tyttöjen ja naisten aseman parantamista, vaan se edellyttää ongelmien tunnistamista ja korjaamista siellä, missä ne tosiasiassa ilmenevät.
Miehet ry:n puheenjohtaja Ville Savilahti kirjoitti (HS 20.5), että “poikien tasa-arvo on miesten vastuulla.”
MTA:n näkemyksen mukaan aito tasa-arvo on yhteinen vastuu. Se ei toteudu, jos sen edistämistä ulkoistetaan vain miehille tai naisille. Asiaa voi havainnollistaa yksinkertaisella testillä: miltä kuulostaisi lause “tyttöjen tasa-arvo on naisten vastuulla”? Oikeutetusti heräisi vastalauseita. Miksi pojat eivät ansaitsisi samaa yhteiskunnallista tukea ja laajapohjaista vastuunkantoa?
Tosiasia on, että miehet ovat tasa-arvokeskustelussa ja tasa-arvotyössä marginaalissa – ei siksi, etteivätkö he haluaisi osallistua, vaan siksi että miesten tasa-arvotyölle ei ole julkista tukea. Se pohjautuu täysin vapaaehtoistyöhön. Naisjärjestöt saivat vuonna 2025 valtionavustuksia 918 000 euroa, ja lisäksi 5 % puoluetuesta (1,7 miljoonaa euroa) suunnataan naisten poliittiseen toimintaan. Näin ollen nykytila ei todellakaan ole tasa-arvoinen.
Toimittaja Marianne Holmén Alvesalo (HS 18.5) kirjoitti, että “pojista tulee reippaita, johtoasemiin päätyviä miehiä, tai ainakin paremmin tienaavia kuin tytöistä”. Lausuma antaa ymmärtää, että poikien tukeminen ei ole tarpeen, koska heillä menee lopulta kuitenkin “paremmin”. Tämä on vaarallinen yleistys.
On totta, että miehet ovat yliedustettuina johtoasemissa ja heidän keskiansionsa ovat naisten ansioita korkeammat. Mutta samalla miehet ovat myös yliedustettuina yhteiskunnan hauraimmilla alueilla: syrjäytyneinä, asunnottomina, vankiloissa ja itsemurhatilastoissa. Naiset sijoittuvat useammin yhteiskunnan keskitasolle, miehillä jakauma on leveämpi – huipulla ja pohjalla. Tämä kokonaiskuva usein unohtuu, koska se ei sovi valtavirtaiseen feministiseen narratiiviin.
Aito tasa-arvo on meidän kaikkien vastuulla.
Miesten tasa-arvo ry (MTA) on hyvin pettynyt työryhmän esityksiin. Työryhmä ei ole
kyennyt irrottautumaan traditionaalisesta, hyvin naiskeskeisestä lähestymistavasta
syntyvyyteen, eikä se näin ollen kykene tarjoamaan riittävän radikaaleja muutosesityksiä,
vaikka tilanteen vakavuus edellyttäisi juuri perinteisten ajattelumallien kyseenalaistamista
ja rohkeita avauksia. MTA ei näe, että työryhmän esitykset tulisivat toteutuessaan millään
merkittävällä tavalla lisäämään syntyvyyttä Suomessa.
Keskeinen ongelma työryhmän raportissa on sen täysin naiskeskeinen lähestymistapa.
Vaikka tutkitusti tiedetään, ja työryhmän jäsentenkin se pitäisi tietää, että enemmistö
vasten tahtoaan lapsettomiksi jäävistä ihmisistä Suomessa on miehiä, ei tämä tosiasia näy
millään tavoin työryhmän raportissa. Keskeinen syy miesten vastentahtoiseen
lapsettomuuteen on Suomen koulutuksen tasa-arvotilanne, joka on poikkeuksellisen
surkea. Työryhmän esityksessä ei millään tavoin nouse esille se tosiasia, että syntyvyyden
lasku johtuu isolta osalta siitä, että huonommin koulussa pärjäävät pojat sekä heikommin
koulutetut ja herkemmin syrjäytyvät miehet muodostavat keskeisen ihmisryhmän, joka ei
tule saavuttamaan tavoitteitaan perheen perustamisessa ja lasten hankkimisessa.
Yksinkertainen tosiasia on se, että heikommin koulutetut ja syrjäytyneet miehet jäävät
todennäköisemmin lapsettomiksi. Näille miehille STM:n työryhmällä ei ole mitään
annettavaa. Edes heidän olemassaoloaan ei kyetä tai haluta tunnustaa.
Jos työryhmä oikeasti haluaisi saada aikaan muutoksen Suomen romahtaneeseen
syntyvyyteen, sen pitäisi ensisijaisesti vaatia erityistä panostusta poikien ja nuorten
miesten koulutukseen. Koulutuksen tasa-arvo-ongelmista on Suomessa puhuttu jo
vähintään neljännesvuosisata, mutta mihinkään poika- tai mieserityisiin toimiin poikien
koulumenestyksen ja oppimistulosten parantamiseksi tai miesten koulutustason
nostamiseksi ei ole Suomessa ryhdytty. Työryhmän esityksessä toki mainitaan
koulutustason nostaminen, mutta se tehdään korostetun sukupuolineutraalisti. Eli
mihinkään erityisiin toimiin poikien ja miesten heikomman aseman parantamiseksi ei
edelleenkään olla valmiita tarttumaan. Niin kauan kuin tätä todellista tasa-arvo-ongelmaa
ei eksplisiittisesti tunnusteta, ei mikään tule muuttumaan parempaan suuntaan. MTA pitää
aivan ehdottoman välttämättömänä sitä, että Suomessa syntyvyyden nostamiseksikin
pannaan koulutuksessa toimeen poika- ja mieserityisiä toimia.
Itse asiassa kaikki työryhmän sukupuolispesifit esitykset ovat naiserityisiä. Hyvä esimerkki
on se, että hedelmöityshoitoihin kyllä vaaditaan lisäpanostuksia, mutta
sijaissynnytysjärjestelyjä ei mainita sanallakaan työryhmän esityksissä.
Sijaissynnytysjärjestelyjen kielto, jolle ei Suomessa ole kyetty esittämään painavia
perusteluja, asettaa yksinäiset miehet ja miesparit eriarvoiseen asemaan omien lasten
hankkimisessa verrattuna yksinäisiin naisiin ja naispareihin, joille hedelmöityshoidot tämän
mahdollistavat. MTA korostaa, että tämä eriarvoisuus ei johdu biologiasta, vaan miehiä
sukupuolen perusteella syrjivästä lainsäädännöstä. MTA kysyy, miksi tasa-arvoasioista
vastaavaa STM:ää edustava työryhmä ei ole valmis edistämään syntyvyyttä purkamalla
miehiin kohdistuvasta sukupuolisyrjintää?
MTA pitää hyvin valitettavana sitä, ettei miesten ja poikien oikeuksien ja hyvinvoinnin
laiminlyöntiä, joka on Suomessa jatkunut jo vuosikymmeniä, olla edelleenkään valmiita
lopettamaan. Voisi kuvitella, että tehdyistä virheistä haluttaisiin ottaa opiksi ja että poliittista
linjaa oltaisiin valmiita muuttamaan, kun sen voidaan kiistatta nähdä johtaneen tuhoisiin
seuraksiin koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta, mutta niin vain STM:n työryhmä
haluaa meillä edelleen jatkettavan samaan malliin. Aika ja resurssit muutoksen
aikaansaamiseksi alkavat käydä vähiin ja STM:n työryhmä esityksineen liittyy hukattujen
mahdollisuuksien pitkään listaan.
