- Miesten tasa-arvo ry
- 11.3.2021
- 2 min käytetty lukemiseen
YK:n ”tasa-arvojärjestö” UN Women:in Suomen osasto julkaisi twitterissä helmikuun 27. päivä tämän päivityksen:

Miesten tasa-arvo ry (MTA) pitää päivitystä seksistisenä, miesvihamielisenä ja tasa-arvon vastaisena. On poikia ja poikuutta halventavaa ja loukkaavaa vaatia, että pojat eivät saisi enää olla poikia. Pojissa tai poikuudessa ei ole itsessään yhtään mitään vikaa. Se, että YK:n niin kutsuttu tasa-arvojärjestö vetää muitta mutkitta julkisessa päivityksessään yhtäläisyysmerkit poikuuden ja naisten ahdistelun välille, on osoitus erittäin miesvihamielisestä asennoitumisesta. Aivan kuin kaikki pojat ja miehet olisivat ahdistelijoita ja aivan kuin miehiin ja poikiin ei kohdistuisi ahdistelua tai kuin naiset ja tytöt eivät myös syyllistyisi ahdisteluun. Suhtautuminen ahdisteluun Suomessa on viranomaisia ja poliittisia päättäjiä myöten kaksinaismoralistinen; naisiin ja tyttöihin kohdistuva ahdistelu tuomitaan, kuten tietysti pitääkin, erittäin jyrkästi, mutta miehiin ja poikiin kohdistuvaa ahdistelua vähätellään kaikin mahdollisin keinoin, eikä sitä oteta oikein edes tosissaan. Hyvän esimerkin tästä asennoitumisesta tarjoaa tasa-arvovaltuutettu, joka taannoin kuittaisi poikien kertomukset heihin kohdistuvasta ahdistelusta pelkiksi ”pelleilyvastauksiksi”[i]. Tästä asenteesta ja poikiin sekä miehiin kohdistuvasta empatiavajeesta YK:n pitäisi olla pikemminkin huolissaan.
Sanontaa ”pojat on poikia” on Suomessa käytetty perinteisesti positiivisessa hengessä. Sillä on haluttu osoittaa hyväksyntä sille, että pojilla on oikeus olla sellaisia, kuin he ovat ja kuin he itse haluavat olla. Samalla sillä on myös haluttu korostaa sitä, että pojat, noin keskimäärin, saattavat olla monessa suhteessa varsin erilaisia kuin tytöt ja että se on ihan ok. Tasa-arvo ei tarkoita, eikä edellytä, samankaltaisuutta tai tasapäistämistä. On erittäin haitallista etenkin kehittyville pojille sekä nuorille miehille, että poikuuteen ja miehuuteen pyritään YK:n toimesta liittämään erittäin negatiivinen leima. Nämä pojat ja nuoret miehet saavat kasvaa ympäristössä, jossa heitä ei hyväksytä sellaisina kuin he ovat ja jossa heitä pidetään, pelkän sukupuolensa perusteella, lähtökohtaisesti rikollisina ja vastuullisina. Tällaista kasvuympäristöä voi pitää erittäin haitallisena ja tasa-arvon vastaisena.
MTA pitää erittäin suurena puutteena sitä, ettei YK:lla ole ainuttakaan järjestöä, joka puolustaisi miesten ja poikien oikeuksia ja joka pyrkisi miehiin ja poikiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän, joka mm .Suomessa on pikemminkin lisääntymässä kuin vähenemässä, kitkemiseen ja torjuntaan. Ongelmia aiheuttaa myös se, ettei kansainvälinen ihmisoikeusjärjestelmä anna nykyisellään riittävän vahvoja eväitä puuttua miehiin ja poikiin kohdistuvaan väkivaltaan yhtä painokkaasti kuin naisiin tai tyttöihin kohdistuvaan. Koska miesten ja poikien kokemat tasa-arvo-ongelmat ovat varsin usein samanlaisia kaikkialla maailmassa, on suotavaa, että kansainvälisen yhteisö tekisi entistä enemmän yhteistyötä näiden ongelmien ratkaisemiseksi.
MTA katsoo, että Suomen on syytä arvioida uudestaan Suomen UN Womenille myöntämänsä rahoitus[ii]. Miesvihamielistä, seksististä ja tasa-arvon vastaista toimintaa ei pidä julkisin varoin tukea lainkaan. Sen sijaan Suomen on vaadittava YK:ta perustamaan miesten ja poikien oikeuksia edistävä kansainvälinen järjestö, jonka on ensi töikseen kutsuttava koolle kansainvälinen konferenssi poikien ja miesten tasa-arvo-ongelmien ratkomiseksi. Selvästi tarvetta on myös poikien ja miesten tasa-arvoiset oikeudet turvaavalle kansainväliselle ihmisoikeussopimukselle.
- Miesten tasa-arvo ry
- 7.3.2021
- 3 min käytetty lukemiseen
Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain muuttamisesta
Hallituksen esityksen tavoitteena on perustaa itsenäinen ja riippumaton naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävä. Raportoija seuraisi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, seuraisi ja arvioisi toimintaperiaatteita ja toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä seuraisi kansallisen lainsäädännön toimivuutta, naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien oikeuksien toteutumista ja kansainvälisten velvoitteiden toteutumista laajasti yli sektoreiden rajojen. Raportoija tekisi ehdotuksia ja suosituksia ja antaisi lausuntoja, toisi havaintojaan esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä raportoisi havainnoistaan suoraan päätöksentekijöille. Raportoija ei antaisi oikeudellista apua tai neuvontaa yksittäisissä tapauksissa. Raportoijan tehtävänkuva kattaisi kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot ja raportoijan toiminta olisi naiserityistä.
Miesten tasa-arvo ry:n lausunto on annettu vastaamalla sähköisessä lausuntopalvelussa esitettyihin kysymyksiin.
Onko naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijalle mielestänne tarvetta?
Suomalaisen väkivallan iso kuva on kriminologien mukaan se, että miehiin kohdistuu enemmän väkivaltaa kuin naisiin ja mitä vakavammasta väkivallasta on kyse, sitä todennäköisemmin se on kohdistunut mieheen. Näin ollen vain ja ainoastaan naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävälle ei Suomessa ole käyttöä. Vain naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija vain vääristäisi entisestään sitä jo nykyisellään vahvaa asetelmaa, jossa naisiin kohdistuvalle väkivallalle esitetään nollatoleranssia ja miehiin kohdistuva väkivalta jää kiinnostuksen ulkopuolelle.
Sen sijaan ”väkivallan raportoija”, joka olisi kiinnostunut niin miehiin, naisiin kuin lapsiinkin kohdistuvasta väkivallasta yhdenvertaisesti, saattaisi olla hyvinkin hyödyllinen luoden perustaa pyrkimyksille väkivaltaa ehkäiseville toimille kokonaisuutena. Tällainen raportoija voisi esim. havainnoida, minkälaiseen väkivaltaan puuttuminen on poliittisesti suosittua ja minkälainen väkivalta puolestaan jää kiinnostuksen ulkopuolelle. Tämä loisi edellytyksiä katvealueiden huomioimiselle ja korjaaville painotuksille.
Väkivallasta ilmiönä kannattaa kiinnostua kokonaisuutena, ei sitä lohkoen esim. sukupuolen perusteella, sillä juuri ihmisten eriarvoistamisen voi nähdä olevan eräänlainen väkivallan syntyperusta. Valtiovallan olisi tärkeä pystyä lähettämään kansalaisille viesti, että kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä sukupuolesta riippumatta ja kaikkiin ihmisiin kohdistuvasta väkivallasta ollaan yhtäläisesti huolestuneita. Tämä on myös ihmisoikeusajattelun ydin – ajatus ihmisistä yhdenvertaisina ja tasa-arvoisina.
Hallitusohjelman maininta siitä, kuinka naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävä olisi huolehtia Istanbulin sopimuksen toimeenpanosta, on sekin ongelmallinen, sillä Istanbulin sopimushan koskee myös miehiin ja lapsiin lähisuhteissa kohdistuvaa väkivaltaa. Pelkästään naisiin kohdistuvaan väkivaltaan keskittymällä unohtuisi kokonaan miehet ja lapset.
Hallitusohjelmassa paljon puhutun tasa-arvon näkökulmasta katsottuna ei olisi millään tavalla huono asia, että myös miehiin kohdistuvaan väkivaltaan kiinnitetään yhtäläisesti huomiota. Pikemminkin juuri sitähän tasa-arvon edistäminen olisi. Aivan kuten turvakodit nykyään ja väkivallan uhreille kohdennettu Nollalinja -puhelinpalvelu ovat sukupuolineutraaleja palveluja, tulisi myös väkivallan raportoijan tehtävä olla sukupuolineutraali. Vaikka Istanbulin sopimus on painotukseltaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa painottava, ei se mitenkään estä sopimusvaltiota toimimasta tavalla, joka paremmin vastaa kyseisen maan tilannetta.
Jos kiinnostus on oikeasti väkivallan vähentämisessä Suomessa, tulisi osata asettaa ideologispoliittiset julistukset (kuten Istanbulin sopimus) omalle paikalleen ja tehdä viisaampia linjauksia. Samanaikaisesti kun täytetään Istanbulin sopimuksen velvoitteita, on mahdollista toimia vielä viisaammin väkivaltailmiö kokonaisvaltaisemmin huomioiden.
Onko teillä huomioita koskien naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtäviä?
Naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävät ovat juuri sillä tavalla yksipuolisesti painottuneita, kuin mitä tittelistä käy ilmi ja tämän takia kovin vaillinaisesti Suomen väkivaltatilannetta huomioivia. Näin yksipuolinen painotus ei edistä sukupuolten välistä tasa-arvoa, eikä luo perustaa rakentavalle väkivallan ehkäisyyn tähtäävälle työlle.
Pyrkimys naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan kaavaillun toimenkuvan kautta vastata Istanbulin sopimuksen velvoitteisiin jää puutteelliseksi mm. siltä osin, että miehiä ja lapsia ei lähisuhdeväkivallan uhreina esitetä huomioitavan.
Tunnetun totuuden mukaan ”sitä löydetään, mitä etsitään”. Naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija tulisi uutena toimijana vain entisestään kiihdyttämään sitä jo Suomessa pitkään vallinnutta ilmapiiriä, jossa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa löydetään joka käänteestä. Tämän ilmapiirin vallitessa jopa tutkimustulokset käännetään päinvastaisiksi sukupuolten suhteen, kuin mitä tosiasiassa on havaittu (vrt. Valtioneuvoston tilaama ”Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon” -tutkimus ja siihen viittaaminen).
Esityksen mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana tehtävän hoitamiseksi yhdenvertaisuusvaltuutetulla ei olisi oikeutta saada salassa pidettäviä tietoja. Ovatko esitetyt tiedonsaantioikeudet mielestänne riittäviä?
Tiedonsaantioikeudet ovat riittäviä.
Muut huomiot esitysluonnoksesta
Ei muita huomioita.
- Miesten tasa-arvo ry
- 2.3.2021
- 2 min käytetty lukemiseen
Kantelu Eduskunnan oikeusasiamiehelle Tasa-arvoasian neuvottelukunnan kuntavaalityöryhmän kokoonpanosta
Miesten tasa-arvo ry (MTA) on pyytänyt Eduskunnan oikeusasiamiestä selvittämään, onko Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE) asettaman kuntavaalityöryhmän[i] kokoonpano tasa-arvolain[ii] säädösten mukainen. Tasa-arvolain mukaan julkisen hallinnon toimielimissä tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia. TANE:n kuntavaaliryhmässä on kymmenen jäsentä, jotka ovat kaikki naisia. Kuntavaalityöryhmässä ovat edustettuina poliittisten puolueiden lisäksi myös Kuntaliitto ja Naisjärjestöjen keskusliitto sekä NYTKIS (Naisjärjestöt yhteistyössä ry). Ainuttakaan miesjärjestöä ei ole työryhmässä edustettuna.
Tasa-arvolain mukaan viranomaisten tulee luoda sellaiset toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. MTA katsoo, että TANE:n kuntavaalityöryhmän sukupuolijakauma ja kokoonpano on sellainen, että miesten tasa-arvo-ongelmat ja oikeudet jäävät sen toiminnassa erittäin suurella todennäköisyydellä vaille ansaitsemaansa huomiota. Työryhmän jäsenistöstä ei löydy yhtään miesten tasa-arvokysymysten asiantuntijaa.
MTA huomauttaa, että TANE on kiinnittänyt usein huomiota siihen, millainen sukupuolijakauma toteutuu esimerkiksi pörssiyhtiöiden hallituksissa tai kunnanvaltuustoissa. Voisi siis kuvitella, että juuri TANE pitäisi aivan erityistä huolta siitä, että kaikissa sen toimielimissä miehet ja naiset olisivat aina tasapuolisesti edustettuina. Nyt TANE:n toiminta on räikeässä ristiriidassa tasa-arvolain hengen ja sen omien tavoitteiden ja julkilausumien kanssa. MTA katsoo, että TANE on toiminnallaan asettanut uskottavuutensa hyvin kyseenalaiseksi.
MTA muistuttaa, että niin kuntavaalityöryhmässä edustettuina olevat naisjärjestöt, kuin siellä ainakin välillisesti edustettuina olevat poliittiset naisjärjestöt, saavat vuosittain erittäin huomattavan määrän taloudellista tukea valtiolta. Yksikään miesjärjestö tai poliittinen miesjärjestö ei vastaavaa avustusta saa. Naisjärjestöt voivat taloudellisilla resursseillaan varmistaa omien tavoitteidensa pääsyn tasa-arvopoliittisiin ohjelmiin kunnallisella ja valtiollisella tasolla, kun taas miesjärjestöjen mahdollisuudet lobata tavoitteidensa puolesta ovat hyvin rajalliset. Kuntavaalityöryhmä nykyisessä kokoonpanossaan vain vääristää tätä tilannetta entisestään.
MTA toteaa, että kuntavaalityöryhmän kokoonpanossa näkyy hyvin TANE:n ja naisjärjestöjen tekevän keskenään niin tiivistä yhteistyötä, että on lopulta vaikea sanoa, missä TANE:n työ loppuu ja missä naisjärjestöjen työ alkaa. Miesjärjestöjen kanssa TANE on tehnyt erittäin vähäisessä määrin yhteistyötä.
Erityisesti merkillepantavaa on se, että varsinaiset miesasiajärjestöt, kuten MTA, on suljettu kokonaan yhteistyön ulkopuolelle. TANE:ssa ei hyväksytä kansalaisjärjestöjä, jotka uskaltavat esittää kritiikkiä poliittisia päättäjiä ja viranomaisia kohtaan. On demokraattisen päätöksenteon kannalta ongelmallista, että tasa-arvoasioissa suomalaiset viranomaiset eivät suvaitse moniäänistä, saati kriittistä kansalaiskeskustelua. Demokraattisen järjestelmän legitimiteetti ja päätöksenteon tehokkuus edellyttävät, että myös valtavirrasta poikkeavien ja perinteisiä oletuksia kyseenalaistavien näkemysten esittämiselle annetaan tilaa ja tukea. MTA kokee, että nykymuodossaan TANE muodostaa suorastaan rakenteellisen esteen sukupuolten välisten tasa-arvon edistämiselle Suomessa. Mittavia muutoksia tarvitaan.













































