- Miesten tasa-arvo ry
- 16.5.2021
- 2 min käytetty lukemiseen
Kansainvälistä poikien päivää vietetään joka vuosi toukokuun 16. päivä. Päivän tarkoituksena on varmistaa, että me kaikki kiinnittäisimme edes kerran vuodessa huomiota poikiin ja heidän hyvinvointiinsa. Miesten tasa-arvo ry (MTA) pitää poikien päivän viettämistä erittäin tärkeänä, sillä Suomessa suhtautuminen poikiin ja heidän hyvinvointiinsa on valitettavan negatiivista ja välinpitämätöntä. Vallitsevaa asenneilmapiiriä voi tietyin osin pitää suorastaan poika- ja miesvihamielisenä.
Esimerkkejä näistä ongelmallisista asenteista ei ole vaikea löytää. Vaikka koulutuksessa sukupuolten välinen ero oppimistuloksissa ja koulumenestyksessä on, poikien tappioksi, Suomessa poikkeuksellisen suuri, ei meillä ole ryhdytty mihinkään erityistoimiin juuri poikien tulosten parantamiseksi. Niinpä poikiin tutkitusti kouluarvostelussa kohdistuva sukupuolisyrjintä saa jatkua vuodesta toiseen. Edes poikavauvojen ihmis- ja perusoikeudet eivät ole turvassa: kun tyttöjen sukuelinten silpominen ollaan kieltämässä lailla jo toistamiseen, ei poikien silpomiselle ole loppua näköpiirissä. Poikiin ja miehiin kohdistuva empatiavaje näkyy hyvin myös siinä, miten vaikkapa väkivallasta, asunnottomuudesta, työttömyydestä, syrjäytymisestä tai päihdeongelmista tulee median silmissä uutisoinnin arvoisia asioita vasta silloin, kun niistä kärsivät tytöt tai naiset. Empatiavajeen vaikutus näkyy siinä, millaisiksi hyvinvointiyhteiskunnan tukiverkot on rakennettu: pojat ja miehen jäävät suuremmalla todennäköisyydellä ilman tarvitsemaansa apua.
MTA pitää erittäin valitettavana sitä, että Suomessa pojat joutuvat kasvamaan ympäristössä, jossa miesten kollektiivinen syyllistäminen ja leimaaminen sekä miehisyyden halveksunta ja pilkkaaminen, ovat valtavirtaa ja yleisesti hyväksyttyä käytöstä. Näitä seksistisen loukkaavia puheenvuoroja ei tarvitse etsiä netin anonyymeilta keskustelupalstoilta, vaan niihin törmää niin poliitikkojen puheissa, viranomaisten lausunnoissa, kuin tiedotusvälineiden välittämässä tarjonnassa. Kaksinaismoralismi näkyy vahvana siinä, miten vastaavat puheet mihin tahansa muuhun kansanryhmään kohdistuvina tuomittaisiin aivan epäilemättä vihapuheena ja niiden esittäjät olisivat syytteessä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Näin myrkyllisessä kasvuympäristössä poikien on todella vaikeaa menestyä ja kukoistaa. Pojat ja miehet nähdään uhkina, eikä mahdollisuuksina. Negatiivisella asenteella saavutetaan lopulta vain negatiivisia tuloksia.
MTA katsoo, että kauniit sanat sukupuoliroolien murtamisesta näyttävät käytännössä koskevan vain tyttöjä ja naisia. Sitä vastoin miesten ja poikien kohdalla ulkopuoliset katsovat olevansa oikeutettuja sanelemaan, millaisia miesten ja poikien tulisi olla kelvatakseen. Siinä missä tyttöjen ja naisten korostetaan olevan hyviä juuri sellaisina kuin he ovat, puhuttiinpa sitten ulkonäöstä tai perhe- ja urasuunnitelmista, ei pojille ja miehille olla valmiita suomaan vastaavaa vapautta ja arvostusta. Pojille ja miehille on suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa tarjolla vain vastuuta ja velvollisuuksia, ei tasavertaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia.
MTA pitää todella tärkeänä sitä, että asenneilmapiiriä ja harjoitettua tasa-arvopolitiikkaa ryhdytään määrätietoisesti muuttamaan poikaystävällisempään suuntaan. On syytä korostaa kaikessa toiminnassa, että pojat ja miehet ovat yhtä arvokkaita kuin tytöt ja naiset. Poikien on saatava kasvaa ja kehittyä positiivisessa ja kannustavassa ympäristössä, jossa poikien omaa ääntä myös kuunnellaan ja kunnioitetaan. Poikien on kelvattava sellaisina, kuin he ovat, mitä se sitten ikinä onkaan. Se ei ole keneltäkään mitään pois.
- Miesten tasa-arvo ry
- 8.5.2021
- 4 min käytetty lukemiseen
1. Hallituksen esityksessä käytetty kieli
Lakiluonnoksessa ei käytetä vakiintuneita, arkikieleen kuuluvia ja helposti ymmärrettäviä ilmaisuja. Äiti on korvattu sanalla ”synnyttäjä”, isän sijasta käytetään ilmaisua ”tunnustaja”. Tämä muistuttaa orwellilaista ”uuskieltä”, jonka tarkoituksena on rajoittaa kansalaisten käytössä olevaa käsitteistöä poliittisesti vääräoppisten mielipiteiden ilmaisun ehkäisemiseksi. Kyse ei ole vain siitä, että luonnoksen korostetun poliittisesti korrektit termit ovat kielellisesti kömpelöitä ja teennäisiä ilmaisuja, eli erittäin huonoa suomea. Moni on kokenut ne suorastaan loukkaaviksi ja isyytensä tai äitiytensä arvoa vähätteleviksi ilmaisuiksi.
Kankean byrokraattinen jargon uhkaa jopa kansalaisten oikeusturvan toteutumista, kun lainsäädännön kielestä tehdään tarkoituksellisesti mahdollisimman vaikeasti ymmärrettävää tavallisille kansalaisille. Luonnoksen koukeroinen kieli väkisin väännettyine nimityksineen on räikeässä ristiriidassa vuosikymmeniä jatkuneiden pyrkimysten kanssa muuttaa viranomaisten kieltä aiempaa selkeämmäksi ja helpommin ymmärrettäväksi. Ymmärrettävä lakikieli on kansalaisten oikeus. Mielestämme luonnoksessa ”synnyttäjä” on korvattava sanalla äiti ja ”tunnustaja” sanalla isä.
2. Lakiesityksen tavoitteesta
Mikä on lakiluonnoksen tavoite? Lähtökohtana pitäisi olla Lapsen oikeuksien sopimuksen kunnioittaminen. Sopimuksen seitsemännen artiklan mukaan lapsella on syntymästään lähtien oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Sopimuksen yhdeksännen artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisestii. Sopimuksessa on kyse nimenomaan lapsen oikeudesta omiin biologisiin vanhempiinsa, lapsen äitiin ja isään.
Käytännössä suomalaiset viranomaiset, tuomioistuimet mukaan lukien, eivät ole näitä ihmisoikeuksia juuri kunnioittaneet etenkään eroriidoissa ja huoltajuuskiistoissa. Lainsäätäjä käveli lapsen oikeuksien yli kylmästi, kun hedelmöityshoitolaki säädettiin. Silloin suomalaisessa lainsäädännössä asetettiin etusijalle jokaisen naisen (myös naisparien ja yksinäisten naisten) oikeus hankkia omia biologisia lapsia. Yksinäisille miehille tai miespareille ei vastaavaa oikeutta suotu, sillä hedelmöityshoitolain myötä sijaissynnytysjärjestelyt kiellettiin.
Ikävästi näyttää sille, että vanhemmuuslaissa on myös kyse siitä, että naisen (äidin) oikeudet on asetettu kaiken muun edelle. Luonnoksessa pyritään esittämään, että äidin ja lapsen etu olisivat yksi ja sama asia, mutta se ei ole totta. Lapsen etu on lähtökohtaisesti se, että hänen oikeutensa vanhempiinsa toteutuu, vaikka se ei välttämättä olisikaan äidin intresseissä. Lakiluonnoksen päätavoitteena pitäisi olla se, että lapsen oikeus vanhempiinsa toteutuu ja että sen toteutuminen menee kaiken muun edelle. Lapsen etu ei ole se, että joku mies huijataan maksamaan hänen elatuksestaan. Sehän vie lapselta oikeuden isäänsä. Lapsen etu ei ole liioin naisparien aseman helpottaminen, sillä sekin vie häneltä oikeuden isään.
Kun isyyslakia viimeksi uudistettiin, vietiin äidiltä oikeus estää isyyden selvittäminen. Olennaista tämän lakiesityksen suhteen on se, että kaikki pyrkimykset palauttaa äidille jonkinlainen veto-oikeus estää isyyden selvittäminen, on ehdottomasti estettävä. Lapsi ei ole äidin omaisuutta.
3. Isyyshuijaukset
Arviot isyyshuijausten määrästä vaihtelevat suuresti, alle prosentista jopa yli 30 prosenttiinii. Asiasta on, ymmärrettävistä syistä, olemassa vain vähän tutkittua tietoa. Joka tapauksessa jokainen tapaus on liikaa. Suomessa on kiinnitetty paljon huomiota tapaukseen, jossa eräs mies on pakotettu maksamaan lapsen elatusta, vaikka isyystutkimus on osoittanut, ettei lapsi ole häneniii. Tätä on pidetty yleisesti oikeusmurhana ja lainsäädäntöön on vaadittu muutosta tällaisten tapausten estämiseksiiv. Lainsäädännön pitäisi olla sellainen, ettei yksikään mies joudu vasten tahtoaan maksamaan elatusta lapselle, joka ei ole hänen omansa. Esitetty laki luonnos ei kuitenkaan tuo tähän ongelmaan mitään korjausta. Jos jotain, niin se ainoastaan helpottaa isyyshuijausten tekemistä entisestään.
Luonnoksessa pidetään kiinni perinteisestä isyysolettamasta, eli kun avioliitossa oleva nainen synnyttää, hänen miehestään tulee automaattisesti lapsen isäv. Jo nykyistä isyyslakia laadittaessa isyysolettamaa pidettiin jäänteenä menneestä maailmasta. Jos lapsen isä ei olekaan lapsen aviomies, lapsen oikeus isäänsä ja isän oikeus lapseensa eivät välttämättä toteudu, ainakaan kovin helposti. Samalla aviomies joutuu automaattisesti vastuuseen vieraasta lapsesta. Asian ei tarvitsisi olla niin.
Toinen vaihtoehto on se, että mies tunnustaa isyyden. Jo nykyisen isyyslain puitteissa tunnustuksen voi tehdä jo ennen lapsen syntymää. Luonnoksen tuoma muutos on se, ettei tunnustusta voisi enää perua lapsen syntymän jälkeen. Mutta isyyshuijauksen uhri tietenkin havahtuu tilanteeseensa vasta lapsen synnyttyä, jos silloinkaan. Sitä ennen hän kuvittelee olevansa isä. On sekä miehen, että lapsen etu, että mahdollisuus perua tunnustus säilytetään. Oikeusministeriö taas katsoo, että lapsen etu olisi se, että vanhemmuus vahvistetaan mahdollisimman pian syntymän jälkeenvi. Perustelematta jää se, miksi kiirehtiminen olisi lapsen edun mukaista. Tärkeämpäähän on se, että lapsi saa oikeat vanhemmat.
Luonnoksessa todetaan myös, että lapsen syntymän jälkeen vanhemmilla on oikeus yhdessä päättää siitä, että lapsen isyyden varmistamiseksi ryhdytään tutkimuksiin. Mutta vain yhdessä. Tätä koskee kuuden kuukauden aikaraja syntymästä, mikä on todella tiukka. Isyyshuijaukseen syyllistynyt äiti ei tietenkään sellaiseen selvitykseen suostu, eikä isyyshuijauksen uhri välttämättä kuudessa kuukaudessa tajua tulleensa huijatuksi. Niinpä huijatun miehen ainoaksi mahdollisuudeksi jää kanteen nostaminen isyytensä kumoamiseksi. Eli miehen on pakko ryhtyä kalliiseen, raskaaseen ja epävarmaan juridiseen prosessiin vapauttaakseen itsensä taakasta, jota hänellä ei pitäisi edes olla. Tuomioistuimet, jotka ovat jo ennestään ruuhkaisia, saavat taas lisää työtä. Kanteen aikaraja on myös hyvin tiukka, vain vuosi siitä, kun syy kanteen nostamiselle on ilmaantunut. Esimerkiksi Norjassa aikarajaa ei olevii.
Kaikki voisi helposti olla aivan toisin. Tieteellinen ja teknologinen kehitys mahdollistaa isyyden selvittämisen helposti, luotettavasti ja nopeasti dna-testillä. Isyyshuijaukset loppuisivat täysin, jos jokaiselle syntyvälle lapselle tehtäisiin automaattisesti dna-testi. Kun testejä tehtäisiin näin suuria määriä, niiden kustannukset eivät muodostuisi rasitteeksi. Isyysolettamaa tai tunnustuksia ei enää tarvittaisi. Isyys vahvistettaisiin vain isyystestin tuloksen perusteella. Lapsen oikeus isäänsä toteutuisi. Petoksista ja hyväksikäytöstä tulisi historiaa. Lainsäädäntö varmistaisi lapsen oikeuksien, yhdenvertaisemman vanhemmuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen.
Vaikka isyystestauksesta ei tehtäisikään automaatiota, on laissa oltava aina mahdollisuus vaatia sitä, vaikka äiti olisikin sitä vastaan. Jos isyystesti osoittaa, ettei isäksi väitetty mies olekaan lapsen isä, on isyys voitava kumota hallinnollisella päätöksellä ilman mitään oikeudenkäyntiä tai kanteen nostamista. Aikarajoille ei ole tarvetta.
- Miesten tasa-arvo ry
- 26.4.2021
- 3 min käytetty lukemiseen
Valmis vai keskeneräinen tasa-arvo?
Sukupuolten tasa-arvon sanotaan Suomessa olevan varsin hyvällä tolalla. Usein samaan hengenvetoon todetaan, että ”tasa-arvoon on kuitenkin vielä matkaa”. Tuolla matkalla lähes poikkeuksetta tarkoitetaan tekoja, joilla naisten asemaa voitaisiin edelleen parantaa. Virallisessa tasa-arvotoiminnassa vastaavasti miehet nähdään verrokkeina, joiden asemassa ei ole mitään korjattavaa. Sukupuolten tasa-arvoa arvioidaan absurdisti ja yksipuolisesti vain naisten ongelmien kautta; mitä paremmin naisilla menee, sitä parempana nähdään tasa-arvo, vaikka viimeinenkin mies nääntyisi ongelmiensa alle.
Naisasiaa vai tasa-arvoa
Äänioikeus annettiin Suomessa yhtä aikaa yli sata vuotta sitten koko kansan miehille ja naisille, mutta vain naisten äänioikeuden vuosipäivää juhlistetaan yhä vuosittain. Naisten mahdollisuuksien rajoittamisesta puhutaan edelleen, vaikka kaikki heidän sukupuolesta johtuneet rajoituksensa on poistettu jo aikoja sitten. Rajoitusten tilalle naisille on kehitetty sukupuolesta johtuvia etuisuuksia, jotka vahvistavat naisten asemaa; esimerkiksi naisjärjestöjen valtionapu (vuonna 2021 918 000 €) ja puoluetuen erityinen naisjärjestöosuus (5% koko puoluetuesta) turvaavat resurssit, joilla naisjärjestöt voivat vaikuttaa laajasti yleiseen mielipiteeseen ja päättäjien kautta jopa koulutukseen ja tutkimukseen. Ei ole sattumaa, että kahdeksassa yliopistossamme oli vielä 2000-luvun alussa naistutkimuksen yksiköt. Nyttemmin samoja yksiköitä kutsutaan sukupuolentutkimuksen yksiköiksi, mutta edelleen niillä on naispainotteinen tutkimuspositio ja kriittinen suhtautuminen miehiin (vrt. ”toksinen maskuliinisuus” ja ”patriarkaatti”).
Miesten asevelvollisuutta ja sotakuolleisuutta, vaikka ne ovat vaikuttavampia ja yhtäaikaa sekä vanhempia että tuoreempia kuin naisten sukupuoleen muinoin kohdistuneet rajoitukset, ei Suomessa haluta nähdä tasa-arvo-ongelmina. Vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta puolustellaan jopa sillä, että naiset synnyttävät, vaikka kaikki naiset eivät synnytä eikä synnyttäminen ole pakko. Miesasialiikkeenä emme liioin halua verrata lasten hankkimista valtiolliseen velvollisuuteen – tuovathan lapset kuitenkin iloa sekä vanhuudenturvaa nimenomaan omille vanhemmilleen.
Meillä tasa-arvotyössä edetään vain naisasianäkökulmalla. Sosiaali- ja terveysministeriön Työ- ja tasa-arvo-osaston tasa-arvoyksikön (TASY) 18:sta työntekijästä 17 on naisia ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tasa-arvotiedon keskuksen kaikki viisi työntekijää ovat naisia. Ei siis ole ihme, että kun nainen itse valitsee matalapalkkaisen työpaikan, femokratiamme pitää sitä yhteiskunnallisena tasa-arvo-ongelmana, mutta kun mies kuolee keskimäärin viisi vuotta naista nuorempana, syitä haetaan miesten omista valinnoista eikä yhteiskunnan rakenteista.
Musta on valkoista
Olemme tasa-arvon nykytilasta ja sen kehittämisen painotuksista hyvin huolestuneita. Maassamme edelleen virallisesti väitetään, että naiset ovat miehiä heikommassa asemassa, vaikka maan hallituksessa on alusta asti ollut selkeä naisenemmistö, vaikka enemmistö eduskuntapuolueiden puheenjohtajista on naisia, vaikka korkea-asteen opiskelijoista vain kolmannes on miehiä, vaikka asunnottomista ja itsemurhan tehneistä kaksi kolmannesta on miehiä ja vaikka asevelvollisuus viivästyttää vain miesten opintoja ja lyhentää vain miesten työuria, vieläpä ilman eläkekerrytystä. Naisten terveydenhoitoon käytetään reilusti enemmän rahaa kuin miesten terveydenhoitoon. Tyttöjen elinajanodote vuonna 2019 oli yli viisi vuotta pidempi kuin pojilla. Naisten sukuelinten silpominen on kriminalisoitu, miesten ei. ”Itsellisille” naisille ja naispareille maksetaan hedelmöityshoidot verovaroista ja näin tuetaan lasten tarkoituksellista isättömyyttä. ”Itsellisille” miehille ei ole mitään perhe- tai lapsitukia.
Tavoitteemme seksistisen lainsäädännön osalta
Maamme sukupuolitetulla lainsäädännöllä on onnistuneesti parannettu naisten asemaa. Samalla miehet on täysin unohdettu. Naissukupuolen suosimiseen lainsäädännössä ei enää ole perusteita. Niinpä katsomme, että
Tasa-arvolain 1§:stä on poistettava naisten aseman parantamistarkoitus, koska naisten aseman ei voida katsoa olevan miesten asemaa huonompi
Asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki on uudistettava sukupuolineutraaleiksi
Laki eräiden naisjärjestöjen valtionavusta on lakkautettava, koska miesjärjestötkään eivät saa valtionavustusta eivätkä naiset ole miehiä heikommassa asemassa
Puoluetuen naisjärjestöosuus (5% puoluetuesta) on lakkautettava perusteettomana
Rikoslain vain äideille alennetun rangaistuksen lapsensa surmaamisesta mahdollistava lapsensurma-rikosnimike on poistettava
Syöpäseulonnat on ulotettava koskemaan myös miesten syöpiä
Lasten sukuelinten ei-lääketieteellisten leikkausten kiellon on koskettava myös poikia
Kuntapolitiikan ja kuntien toiminnan kehityskohteet miesten tasa-arvon näkökulmasta
Kunnallisesta henkilöstöstä 80 % on naisia. Miesten määrää kunnallisissa sukupuolisensitiivisissä tehtävissä (opetus, sosiaalitoimi, terveydenhoito) pitää nostaa niin, että sukupuolten tasa-arvoinen kohtelu voidaan turvata
Jos sukupuolitietoista budjetointia harjoitetaan, siihen pitää sisällyttää tulonsiirtojen saajien analysoinnin lisäksi myös maksajien analyysi sukupuolivaikutuksia arvioitaessa
Terveydenhoito on vahvasti sukupuolitettua; naiset ovat oikeutettuja kohdunkaula- ja rintasyöpien ilmaiseen seulontaan, jonka kunnat järjestävät, mutta Suomen yleisintä syöpää, miesten eturauhassyöpää ei seulota. Eturauhassyöpään kuolee Suomessa vuosittain vajaa 1000 miestä. Toivomme myös kuntapäättäjien ajavan tasa-arvoa taistelussa syöpiä vastaan
Sosiaalitoimi sekä lastensuojelu ovat vahvasti naisvaltaisia. Miesnäkökulmaa tulee määrätietoisesti lisätä
Neuvolapalveluissa tulee huomioida isät tasavertaisina vanhempina äitien kanssa
Poikien menestymistä peruskouluissa on parannettava. Koulunkäynnin aloittaminen vuotta nykyistä vanhempana auttaisi monia poikia. Välituntiaktiviteettien lisäämisellä saatettaisiin turvata menestystä ja työrauhaa. Miesopettajia tarvitaan kouluihin lisää – aikuisten maailma varsinkaan alakoulussa ei saa näyttäytyä pelkästään naisten maailmana.
Lopuksi kiitämme kaikkia kuntavaaleissa ehdolle asettuneita. Valtuutettuna toimiminen vaatii paneutumisen lisäksi ahkeruutta, tietoa ja rohkeutta! Tasa-arvoasioissa olemme valmiita keskustelemaan, auttamaan ja tukemaan teitä!
Miesten tasa-arvo ry
