- nimetön nimi
- 5.12.2014
- 2 min käytetty lukemiseen
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, tasa-arvoasiain neuvottelukunta, oikeusministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö (STM), työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoasiainministeriö ja Poliisihallitus järjestivät 26.11.2014 ”Paljon puhetta – missä teot” – seminaarin[1] naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Seminaarin järjestäjien mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikkomus. Seminaarin avanneen ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan kyseessä oli tämän syksyn toinen viranomaisten organisoima seminaari, jonka aiheena oli naisiin kohdistuva väkivalta. Miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavaa seminaaria ei ole Suomessa viranomaisten toimesta järjestetty tiettävästi koskaan.
Eikö miehiin kohdistuva väkivalta ole myös ihmisoikeusrikkomus? Eivätkö miehet ole yhtä oikeutettuja elämään ilman väkivaltaa ja sen uhkaa kuin naiset? Eivätkö miehen henki, terveys ja turvallisuus ole yhtä arvokkaita kuin naisen? Miksi miehiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi ei ole tekoja, eikä juuri edes puhettakaan?
Miesten tasa-arvo ry ei hyväksy naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan pitää sitä tuomittavana. Miesten tasa-arvo ry ei liioin hyväksy miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan pitää sitä yhtä lailla tuomittavana. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi on aivan yhtä tärkeää toimia niin miehiin, kuin naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Tasa-arvoista ja oikeudenmukaista tulosta ei voida saavuttaa, jos toinen puoli väkivaltaongelmasta sivuutetaan. Miesten Tasa-arvo ry vaatii, että miehiin kohdistuneeseen väkivaltaan suhtaudutaan yhtä vakavalla otteella, kuin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella, sukupuolesta riippumatta, on oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Ihmisoikeusjulistuksessa todetaan, että miehillä ja naisilla on oltava yhtäläiset oikeudet ja yhtäläinen oikeus lain suojaan. Sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän molemmat dokumentit kieltävät, Suomen perustuslain tavoin, yksiselitteisesti[2]. Näin ollen kansainväliset sitoumukset ja kansallinen lainsäädäntö velvoittavat Suomen toimimaan määrätietoisesti myös miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
STM:n miestyöryhmä esitti lokakuussa julkistetussa loppuraportissaan[3] selvän vaatimuksen: kaiken väkivallan on oltava yhtä tuomittavaa, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Vuonna 2010 julkaistu miesuhritutkimus[4] osoitti, että miehet kärsivät väkivallasta ja sen uhasta Suomessa ihan siinä missä naisetkin. Ei siis ole olemassa mitään perustetta näkemykselle, jonka mukaan väkivallan uhrit olisivat yksinomaan, tai edes pääasiassa, naisia. Lukuisat muut Suomessa ja ulkomailla tehdyt tutkimukset kertovat samaa kieltä: miehiin kohdistuva väkivalta on mittakaavaltaan vähintään yhtä suuri ongelma kuin naisiin kohdistuva[5]. Niinpä miesuhrien sivuuttaminen tasa-arvopolitiikassa ei ole millään muotoa oikeutettua. Itse asiassa, väkivallan miesuhrien sivuuttaminen on pahimman lajin sukupuolisyrjintää.
Tutkimukset osoittavat myös, etteivät naiset suinkaan ole vain perhe-, parisuhde- tai läheisväkivallassa väkivallan ja olosuhteiden viattomia uhreja, vaan naiset ovat jopa miehiä valmiimpia käyttämään väkivaltaa läheisiään kohtaan[6]. Naisten väkivaltaisuus ei ole lähisuhteissa marginaalinen tai harmiton ilmiö, vaan merkittävä osa suomalaista väkivaltaa. Perinteinen mustavalkoinen käsitys siitä, että väkivalta olisi miesten tekemää ja naisten kärsimää, on siis totuudenvastainen. Väkivallan vastaista työtä ei saa rakentaa myyttien ja ideologisten uskomusten varaan, vaan sen tulee perustua tieteellisesti tutkituille tosiasioille.
THL ja muut suomalaiset viranomaiset ovat osoittaneet useasti suorastaan ylitsevuotavaa ymmärrystä väkivaltaisesti käyttäytyviä naisia kohtaan[7]. Asenne miesten väkivaltaisuutta kohtaan on ollut täysin toisenlainen. Viimeistään viimeaikaisten perhesurmatapausten myötä tästä linjasta on luovuttava, ja miesten ja naisten väkivaltaisuutta on arvioitava samalla tavoin.
Jos viranomaiset haluaisivat oikeasti vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ne puuttuisivat viimein myös miehiin kohdistuvaan väkivaltaa. Niin kauan kuin miehiin kohdistuva väkivalta on hyväksyttyä, tai vähintään siedettyä, ei ole realistista odottaa väkivallan kierteen katkeavan ja väkivaltaa vähättelevän ilmapiirin muuttuvan. Nyt moni mies oppii väkivallan käyttäjäksi juuri omakohtaisten kokemusten kautta.
_____________________________________________________________________
[1] https://tapahtumakalenteri.thl.fi/tapahtuma/1279328 [2] http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063, http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=ihmisoikeuksien-yleismaailmallisen-julistuksen-synty&next_page=2, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 [3] http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=9882185&name=DLFE-32303.pdf [4] http://www.heuni.fi/material/attachments/heuni/reports/6KHnLcUwR/Full_report_66.pdf [5] http://miestentasaarvory.files.wordpress.com/2009/11/lsvv-taulukko.jpg, http://www.csulb.edu/~mfiebert/assault.htm [6] http://www.medicaldaily.com/domestic-violence-against-men-women-more-likely-be-intimate-terrorists-controlling-behavior-290662, http://pubpages.unh.edu/~mas2/V71-Straus_Thirty-Years-Denying-Evidence-PV_10.pdf [7] http://kannanotot.miestentasa-arvo.fi/2014/10/31/perhesurmat-tasa-arvo-ja-thl/
- nimetön nimi
- 31.10.2014
- 2 min käytetty lukemiseen
Keskustelu perhesurmista käy kuumana Rautavaaralla sattuneen tragedian seurauksena. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntija Minna Piispa on kommentoinut tapausta väittäen, että miesten ja naisten tekemät perhesurmat eroaisivat toisistaan motiiviensa perusteella . Piispan mukaan lapsensa surmaavat äidit kokevat elämäntilanteensa jollain tapaa epätoivoiseksi. He haluavat tappamalla pelastaa lapsensa tilanteesta, jossa he eivät enää itse voisi huolehtia lapsistaan. Veriteossa on siis heidän kohdallaan kysymys jonkinlaisesta hätähuudosta. Perhesurmiin syyllistyvät isät ovat puolestaan Minna Piispan mukaan omistushaluisia. He haluavat tappamalla kostaa eroa suunnitelleelle puolisolleen.
Toisin sanoen, Piispan mukaan perhesurmaan syyllistyvät äidit ovat vaikeiden olosuhteiden viattomia, mutta hyvää tarkoittavia, uhreja, kun taas niihin syyllistyvät isät ovat omistushaluisia ihmishirviöitä. Vaikka itse teko olisi sama, taustalla oleva pelko lasten menettämisestä olisi sama, mielenterveys ja elämän tukipylväät horjuisivat samalla tavalla, Piispan tulkinta äidin motiivista on positiivisen altruistinen ja isän motiivista yksioikoisen tuomitseva.
Miesten tasa-arvo ry pitää Minna Piispan näkemyksiä seksistisinä ja miesvihamielisinä. Piispan näkemysten mukaan äidin väkivaltaisen käytöksen syy ei koskaan ole naisessa itsessään, vaan aina jossain ulkopuolisessa tekijässä. Eikö isän väkivaltaisuuteen voida yhtä lailla hakea selitystä mielenterveysongelmista, stressistä, uupumuksesta, talousvaikeuksista, omista väkivaltakokemuksista tai vaikka perheen sisäisistä ristiriidoista? Miksi isät halutaan nähdä sisäsyntyisesti pahoina? Tosiasiassa tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset ovat omistushaluisuuttaan jopa valmiimpia käyttämään väkivaltaa parisuhteessa. Näistä tutkimuksista THL:ssa ei ilmeisesti olla tietoisia.
Miesten tasa-arvo ry katsoo, että Piispan ulostulo on yritys ylläpitää äitimyyttiä. Äitimyytti on perheväkivallan torjunnan kannalta ongelma, sillä se muodostaa esteen sille, että väkivaltaisia ajatuksia hautovat äidit hakisivat tai saisivat tarvitsemaansa apua. Eiväthän täydelliset äidit tarvitse mitään apua. Eivätkä sivulliset osaa tunnistaa vaaravyöhykkeessä olevia äitejä, kun viranomaiset ovat ulkoistaneet syyllisyyden perheväkivaltaan muualle. Paradoksaalisesti Piispan linja estää myös avun tarpeessa olevia isiä hakemasta apua, sillä kukapa tuntisi itsensä hirviöksi, tai haluaisi sellaisen leimaa kantaa. Mustavalkoinen, epärealistinen ja seksistinen käsitys perhesurmista on siis erittäin haitallinen.
Miesten tasa-arvo ry haluaa tietää, miten THL suhtautuu asiantuntijansa lausuntoon? Pitääkö THL perhesurmiin syyllistyneitä naisia vain olosuhteiden uhreina ja niihin syyllistyneitä miehiä pahan ruumiillistumina? Onko THL sitä mieltä, että Rautavaaran tragedian jälkeen sen asiantuntija edusti parhaalla tavalla THL:aa arvioidessaan perhesurmaan syyllistyvän äidin pyrkivän pelastamaan lapsensa? Oliko tämä THL:n mielestä asiallista käytöstä lapsensa menettänyttä isää kohtaan?
Näyttää vahvasti sille, että suomalaiset viranomaiset THL:n johdolla suhtautuvat naisten väkivaltaisuuteen ja naisten tekemiin perhesurmiin suurella ymmärryksellä, mutta vastaavaa empatiaa ei löydy väkivaltaisia tai perheensä surmanneita miehiä kohtaan. Voidaanko odottaa, että näin vahvat ennakkoasenteet eivät vaikuttaisi viranomaisten toimintaan lainkaan? Usko viranomaisten kykyyn toimia tasapuolisesti on pahasti koetuksella.
- nimetön nimi
- 27.10.2014
- 1 min käytetty lukemiseen
Norwegian-lentoyhtiön lennolla Helsingistä Ouluun sattui lokakuun puolivälissä tapaus, jossa vastaanottovirkailija ei suostunut päästämään yksin matkustanutta 10-vuotiasta tyttöä istumaan miespuolisen perhetuttavan viereen matkan ajaksi, vaikka tytön perhe sitä toivoi. Norwegianin mukaan yhtiöllä ei ole käytössä ohjeistusta, jossa kiellettäisiin yksin matkustavien lasten sijoittaminen miesten viereen yhtiön lennoilla. Lentoyhtiön mukaan tapauksessa on ollut kyse vain väärinymmärryksestä. Syrjivää käytäntöä ei kuitenkaan selvästi tuomittu. Nähtäväksi jää, toistuuko väärinymmärrys. Koska tällainen kielto koskee vain yksin matkustavien lasten sijoittamista miesmatkustajien, mutta ei naismatkustajien, vierelle, kyse on selvästi sukupuoleen liittyvistä seksistisistä ja leimaavista ennakkoluuloista sekä sukupuolisyrjinnästä.
Ikävä tosiasia on, että useilla lentoyhtiöillä on käytössään ohjeistus, joka kieltää yksin matkustavien lasten istuttamisen miesmatkustajien viereen lennoilla. Eurooppalaisista lentoyhtiöistä ainakin Air France ja British Airways ovat syyllistyneet seksististen ja leimaavien ohjeistusten soveltamiseen miesmatkustajien kohdalla. Kysymys kuuluu, miksi tällaista käytöstä katsotaan vuodesta toiseen läpi sormien? Miksi tasa-arvoviranomaiset ja lentoyhtiöiden valvonnasta ja luvista vastaavat liikenneviranomaiset eivät ole puuttuneet näihin ohjeistuksiin? Voiko kukaan edes kuvitella, että tällaiset leimaavat ja syrjivät käytännöt vain hiljaisesti hyväksyttäisiin, jos ne kohdistuisivatkin miesten sijasta naisiin?
Miesten tasa-arvo ry vaatii tilanteen korjaamista viipymättä. Lentoyhtiöiden miesmatkustajiin kohdistama sukupuolisyrjintä on yksiselitteisen tuomittavaa. Suomalaisten viranomaisten on selvitettävä se, onko joillain lentoyhtiöllä käytössään tällaisia ohjeistuksia Suomessa lennettävillä, Suomesta lähtevillä tai Suomeen saapuvilla lennoilla. EU-tasolla on tehtävä vastaava selvitys. Seksistisiä ja syrjivä ohjeistuksia ylläpitäviä lentoyhtiöitä on vaadittava luopumaan niistä uhkasakkojen ja, viime kädessä, lentotoiminta- ja liikenneluvan peruuttamisen uhalla. Sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomessa turvattu jo perustuslaissa, ja tasa-arvo on Lissabonin sopimuksella nostettu yhdeksi EU:n perusarvoista. Nyt viranomaisten tehtävänä on näyttää, että nämä arvot pätevät käytännössä.
