- nimetön nimi
- 24.7.2013
- 2 min käytetty lukemiseen
Puolustusministeri Carl Haglundin mielestä on ongelmallista asevelvollisten yleisen palvelusmotivaation kannalta, jos armeijassa annetaan joillekin erityisryhmille liikaa erivapauksia sääntöjen suhteen.[1] Erityisesti esille ovat julkisuudessa nousseet hiustenleikkaamista ja parranajamista koskevat puolustusvoimien säännöt. Miesten tasa-arvo ry kummastelee ministeri Haglundin näkemystä, sillä armeijassa on jo vuosia ollut erityisryhmä, joka on saanut sukupuolensa perusteella erivapauden kyseisistä säännöistä: vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat naiset. Kuinka ministeri arvioi tämän ja lukuisten muiden sukupuoleen perustuvien etuoikeuksien, joista naiset ovat armeijassa päässeet nauttimaan, vaikuttavan joukkojen motivaatioon?
Tietenkin parturointisäännöt yms. ovat vain pieni juttu sen rinnalla, että lain mukaan asevelvollisuus koskee Suomessa ainoastaan suurimman sukupuolivähemmistön edustajia, eli miehiä. Kaikki naiset ovat saaneet tästä velvollisuudesta vapautuksen sukupuolensa perusteella. Tämä ei ole pelkkä motivaatio-ongelma, vaan aiheuttaa sen, ettei suomalaisella tasa-arvopolitiikalla ole uskottavuutta. Sukupuolten välisestä tasa-arvosta ei voida edes haaveilla, niin kauan kun meillä lainsäädäntö asettaa miehet ja naiset eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella. Miesten tasa-arvo ry ihmettelee, kuinka kauan päättäjät ja valtamedia oikein jaksavat esittää, että asevelvollisuusjärjestelmämme tasa-arvo-ongelmissa olisi kyse vain Jehovan todistajien vapautuksesta asevelvollisuudesta. Ilahduttavaa on, että asevelvollisuusfarssin naurettavuuteen on jossain määrin havahduttu poliittisen kentän kaikilla suunnilla ja kansalaisten keskuudessa[2], mutta siitä on vielä pitkä matka muutokseen.
Miesten tasa-arvo ry katsoo, että nyt on korkea aika järjestää Suomen maanpuolustus kokonaan uusiksi, uskottavalla ja tasa-arvoa edistävällä tavalla. Sen sijaan että armeijaan kaavailtaisiin uusia erivapauksiin oikeutettuja ryhmiä, on palattava todellisen tasa-arvon tielle: kaikkia on kohdeltava tasa-arvoisesti, kaikkien on oltava samalla viivalla ja kaikilla on oltava samat oikeudet, velvollisuudet sekä mahdollisuudet. Joko armeijan hiustenleikkuusäännöt koskevat kaikkia, tai niistä luovutaan kaikkien kohdalla. Joko meillä on kaikkia koskeva, aidosti yleinen asevelvollisuus, tai sitten meillä ei ole asevelvollisuutta lainkaan. Mitkään välimallit eivät ole sovitettavissa yhteen tasa-arvon kanssa.
Todellinen tasa-arvo on välttämättömyys oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. Kun oikeudenmukaisuus toteutuu, on motivaatiokin varmasti kohdallaan. Tämä on uskottavan maanpuolustuksen ja maanpuolustustahdon kannalta kullanarvoinen asia.
- nimetön nimi
- 19.5.2013
- 1 min käytetty lukemiseen
Miesten tasa-arvo ry on jo vuosien ajan esittänyt, että miesten asemasta ja tasa-arvo-ongelmista tarvittaisiin kipeästi lisää tieteellistä tutkimustietoa. Tämä on erittäin tärkeää, sillä tasa-arvopoliittisen päätöksenteon täytyy perustua tutkituille tosiasioille, eikä ideologisille uskomuksille. Miehiä koskevan tutkimustiedon rajallisuus heijastuu negatiivisella tavalla tasa-arvopolitiikan linjauksiin ja tasa-arvokeskustelun painotuksiin.
Tästä johtuen Miesten tasa-arvo ry on tyytyväinen siihen, että myös Tasa-arvoasian neuvottelukunnassa (TANE) on vihdoin havahduttu siihen, että miehiä koskevaa tutkimustietoa tarvitaan lisää. Miesten tasa-arvo ry:n työ alkaa selvästi kantaa hedelmää.
TANE kuitenkin esittää, että miestutkimuksen lisäämiseksi olisi turvattava sukupuolentutkimuksen rahoitus ja asema Turussa sekä Jyväskylässä. Miesten tasa-arvo ry on toista mieltä.
Sukupuolentutkimus, joka tunnettiin aiemmin nimellä naistutkimus, ei ole onnistunut pureutumaan miesten tasa-arvo-ongelmiin, eikä etenkään tasa-arvoeliitin vallankäyttöön, jossa miesten ongelmia ei suostuta tunnustamaan tasa-arvo-ongelmiksi. Sukupuolentutkimuksen keskeisenä ongelmana on sen liian tiivis side feministiseen aatteeseen. Kyseinen ideologia dominoi sukupuolentutkimusta tutkimussuunnitelmista tulkintoihin. Tasa-arvopolitiikan tukijalaksi tarvitaan monipuolisempaa ja moniarvoisempaa tutkimusta.
Miesten tasa-arvo ry esittääkin, miespoliittisen ohjelmansa mukaisesti, että seuraavalla hallituskaudella varattaisiin vuosittain 50 000 euroa siihen, että 20 graduntekijälle, joiden tutkimusaiheet käsittelevät miesten tasa-arvo-ongelmia, maksetaan kullekin 2 500 euron apuraha. Apurahoja voisi hakea lähtökohtaisesti minkä tieteen alan opiskelija hyvänsä. Näin monitieteinen miesasiaosaaminen pääsisi kehittymään vapaasti ja moniarvoisesti.
- nimetön nimi
- 13.5.2013
- 1 min käytetty lukemiseen
Kansainvälistä vieraannuttamisen vastaista päivää vietettiin torstaina 19.4.2013. Isät lasten asialla ry järjesti päivän kunniaksi hienon tilaisuuden eduskuntatalon portailla Helsingissä.
Vieraannuttaminen on polttava ongelma, joka on johtanut useissa erotilanteissa lasten oikeuksien, ihmis- ja perusoikeuksien sekä tasa-arvon polkemiseen mitä räikeimmällä tavalla. Teema on erityisen ajankohtainen juuri nyt, koska eduskunnassa on tehty kaksi laki-aloitetta vieraannuttamista vastaan.
Tilaisuudessa Miesten tasa-arvo ry:tä ja Miesjärjestöjen keskusliittoa edusti Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja Juuso Erno. Pj. Erno piti seuraavan puheen:
”Hyvät kuulijat!
Haluan aivan ensimmäiseksi kiittää Isät lasten asialla ry:tä kutsusta ja hienon tilaisuuden järjestämisestä.
Edustan täällä Miesjärjestöjen keskusliittoa ja Miesten tasa-arvo ry:tä. Suomalaisen miesasialiikkeen tavoitteena on yhdenvertainen, tasa-arvoinen vanhemmuus, josta hyötyisivät käsityksemme mukaan viime kädessä kaikki: lapset, isät, äidit, miehet, naiset – koko yhteiskunta.
Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu paljon vanhempainvapaiden ja vanhemmuuden kustannusten jakamisesta. Ne ovatkin tärkeitä teemoja. Ikävä kyllä, vanhemmuuteen liittyvien oikeuksien jakamisesta on puhuttu huomattavasti vähemmän.
Jos yhdenvertaista, tasa-arvoista vanhemmuutta tavoitellaan tosissaan, on olennaista huomioida myös tasa-arvon toteutuminen oikeuksissa. Kuinka hyvin Suomessa on vuonna 2013 turvattu lapsen oikeus isäänsä ja isän oikeus lapseensa? Valitettavan huonosti.
Vieraannuttamisen ohella ongelmiksi ovat muodostuneet mm. huoltajuuskiistoissa tapahtuva sukupuolisyrjintä isiä vastaan, etävanhempien, joista valtaosa on isiä, luvattoman surkea asema sekä miesten oikeuksia polkeva, sekä suorastaan antiikkinen isyyslaki.
Vaikka ongelmia siis piisaa ja tekemätöntä työtä riittää, on ilahduttavaa havaita tänä tärkeänä päivänä, että ilmassa on positiivisia, suorastaan keväisiä, merkkejä. Tämä tilaisuus on yksi sellainen merkki. Toivoa sopii, että vieraannuttamisen vastaisten lakialoitteiden läpimenon ja isyyslain tasa-arvoa kunnioittavan modernisoinnin myötä otamme ison askeleen kohti tavoitteemme, yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen vanhemmuuden, toteutumista.
Kiitos!”
