top of page

Miesten tasa-arvo ry:n tasa-arvopalkinnot 2018 – perustelut

  • nimetön nimi
  • 22.3.2019
  • 3 min käytetty lukemiseen

Miesten tasa-arvo ry:n (MTA) palkitsee vuosittain sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä erityisesti ansioituneen toimijan tai ansioituneet tahot tasa-arvopalkinnolla.  MTA:n vuoden 2018 tasa-arvopalkinnot saavat toimittaja Ivan Puopolo ja nuorisotyöntekijä Hanna-Kaisa Lähde. Tasa-arvon jarruksi yhdistys valitsi tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran. MTA:n tasa-arvopalkinnot jaetaan nyt kolmatta kertaa, mutta ”Tasa-arvon jarru” – palkinto jaetaan ensimmäistä kertaa. Palkintoseremonia järjestetään tasa-arvon päivänä 19.3.2019 Helsingissä kello 19 -21 ravintola Pullman Barin kabinetissa (Helsingin rautatieasemalla)

Ivan Puopolo ja Pekka Elonheimo (Hanna-Kaisa Lähteen puolesta) palkintojen kera.

Miesten tasa-arvo ry onnittelee palkittuja!

Tasa-arvopalkintojen perustelut

Toimittaja Ivan Puopolo on ansiokkaasti pureutunut tasa-arvokysymyksiin. Hänen kolumneissaan ei ole kuvia kumarreltu, vaan hän on uskaltanut esittää perusteltua kritiikkiä Suomessa, ja muissa länsimaissa, harjoitetun valtiofeministisen tasa-arvopolitiikan dogmeja kohtaan[i]. Ivan Puopolon valmius kyseenalaistaa ja haastaa vakiintuneita käsityksiämme tasa-arvosta erottaa hänet edukseen suomalaisten toimittajien enemmistöstä, joka on perinteisesti vain tyytynyt toistelemaan poliittisesti korrekteja latteuksia tasa-arvoaiheista. Toimittajien tehtävänä ei kuitenkaan ole toimia minkään ideologian kritiikittöminä sanansaattajina ja propagandisteina, vaan heidän tehtävänsä on välittää lukijoilleen tietoa todellisuudesta ja vahtia vallanpitäjiä. Ollakseen uskottavia, journalistien on ehdottomasti asetuttava tutkitun tiedon puolelle ideologisia uskomuksia vastaan.[ii]

Puopolon kolumnit ovat luonnollisesti herättäneet paljon keskustelua ja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Hän ei ole edes arastellut ottaa osaa kolumneistaan syntyneeseen keskusteluun mm. sosiaalisessa mediassa. Hän on ollut valmis kohtaamaan myös arvostelijansa silmästä silmään[iii]. Tämä on erityisen arvostettavaa aikana, jolloin eri tavoin asioista ajattelevat elävät helposti vain omassa ”kuplassaan”, eivätkä ole valmiita kohtaamaan toisinajattelijoita, saati hyväksymään oman ajattelunsa ja maailmankuvansa haastamista. Modernina toimittajana Ivan Puopolo ei ole minkään norsunluutornin vanki, vaan toimii vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa.

On toivottavaa, että Puopolon esimerkki rohkaisi muitakin, eikä ainoastaan toisia toimittajia, ajattelemaan ja keskustelemaan tasa- arvosta aiempaa avoimemmin, monipuolisemmin ja kriittisemmin. Tasa-arvokeskustelussa tai -politiikassa mitään väitteitä, ideologiaa tai ennakko-oletuksia ei pidä hyväksyä sellaisenaan kyseenalaistamatta ja haastamatta niitä. Meidän on hyväksyttävä se, että tasa-arvoasioista ihmisillä voi olla hyvinkin erilaisia näkemyksiä. Todellista sukupuolten välistä tasa-arvoa, joka huomioi myös miesten ja poikien oikeudet, voidaan rakentaa vain faktaperusteisesti. Ideologinen satuilu on tasa-arvon edistämisen este.

Nuorisotyöntekijä Hanna-Kaisa Lähde totesi viime syksynä osuvasti, että on lottovoitto syntyä Suomeen, jos on tyttö[iv]. Poikien asemassa ei sitä vastoin ole hurraamista. Poikien syrjäytymisriski on merkittävästi suurempi kuin tyttöjen, eikä tilanne ole paranemassa, sillä miesten ja tasa-arvo-ongelmia ei edelleenkään oteta vakavasti Suomessa. Lähde, joka on myös vihreä poliitikko ja Vihreän miesliikkeen varapuheenjohtaja[v], on ansioitunut poikien puolestapuhujana, ja ennen muuta hän on toiminut konkreettisesti lisätäkseen nuorten osallisuutta[vi].

Hanna-Kaisa Lähde on ehdolla kevään eduskuntavaaleissa. Yksi hänen teemoistaan on poikien pelastaminen. Lähde esittää, että poikien syrjäytymisen syyt selvitettäisiin ja että poikien aseman parantamiseksi laadittaisiin valtakunnallinen toimenpideohjelma[vii]. Olisi enemmän kuin suotavaa, että yhä useampi ehdokas ja poliitikko ymmärtäisi Lähteen tavoin poikien tilanteen vakavuuden ja osoittaisi empatiakykyä ja kiinnostusta poikien erittäin huolestuttavaa tilannetta kohtaan. On täysin kestämätön tilanne, että poikien ongelmille viitataan kintaalla. Suomella ei aivan yksinkertaisesti ole pienenä maana varaa hukata poikien potentiaalia nykyiseen malliin.

Tasa-arvon jarru 2018

Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara on säännönmukaisesti ja lähtökohtaisesti puolustanut vain naisten oikeuksia ja vastaavasti vähätellyt poikien ja miesten ongelmia.

Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018 -julkaisussaan[i] Jukka Maarianvaara ei epäröi esittää lainsäädännöllisiä muutoksia naisten aseman parantamiseksi. Sen sijaan syrjivää, vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta hän ei arvostele, koska se perustuu lainsäädäntöön. Kertomuksen tietolähteet on valikoitu ja niitä ja niiden tietoja on käytetty siten, että naisten ongelmat on saatu maksimoitua ja miesten minimoitua.

Maarianvaaran mielestä hänen väärin laskemansa miesten ja naisten palkkaero (16 %) on suuri ongelma, mutta miesten 5 ja puoli vuotta naisia lyhyempi eliniänodote ei ole ongelma. Maarianvaaran mukaan naisvihaan tulee puuttua naiserityisellä lainsäädännöllä, mutta miesten reilusti naisia pidempiin vapausrangaistuksiin hän ei ole puuttunut. Maarianvaara vastustaa tomerasti vain naisten kokemaa väkivaltaa, vaikka vuosina 2010 – 2016 henkirikosten miesuhreja oli 452 ja naisuhreja 191, ja vaikka terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin mukaan miehiä on ollut partnerin pahoinpitelemien 20–64 -vuotiaiden joukossa kaksi kertaa niin paljon kuin naisia[ii].

Yritystoiminnassa Maarianvaaran mielestä yksinomaan naisille voi tarjota palveluita (Supershe Island, kuntosalit), mutta miehille ei (parturiliikkeet).

Tyttöjen päivänä Maarianvaara puolusti kovasti tyttöjen puolella olemista, eikä nähnyt siinä ongelmaa. Hänestä tyttöjen puolella oleminen ei ole poikia vastaan olemista. Poikien päivää ja poikien puolella olemista hän ei kuitenkaan kaivannut ja miesten päivänä hän tölvi miehiä toksisesta maskuliinisuudesta.[iii] Tasa-arvovaltuutettua paremmin Maarianvaaran nimikkeeksi sopisi naisasiavaltuutettu.

Miesten tasa-arvo ry:n tasa-arvopalkinnot 2018 – tiedote

  • nimetön nimi
  • 17.3.2019
  • 1 min käytetty lukemiseen

Miesten tasa-arvo ry:n (MTA) palkitsee vuosittain sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä erityisesti ansioituneen toimijan tai ansioituneet tahot tasa-arvopalkinnolla.  MTA:n vuoden 2018 tasa-arvopalkinnot saavat nuorisotyöntekijä, kansanedustajaehdokas (Vihr.) Hanna-Kaisa Lähde ja toimittaja Ivan Puopolo. Tasa-arvon jarruksi yhdistys valitsi tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran. MTA:n tasa-arvopalkinnot jaetaan nyt kolmatta kertaa, mutta ”Tasa-arvon jarru” – palkinto jaetaan ensimmäistä kertaa. Palkintoseremonia järjestetään tasa-arvon päivänä 19.3.2019 Helsingissä kello 19 -21 ravintola Pullman Barin kabinetissa (Helsingin rautatieasemalla)

Miesten tasa-arvo ry onnittelee palkittuja!

Palkintojen perustelut

Nuorisotyöntekijä ja kansanedustajaehdokas (Vihr.) Hanna-Kaisa Lähde on ansioitunut poikien puolestapuhujana, ja ennen muuta hän on toiminut konkreettisesti lisätäkseen nuorten osallisuutta. Hän on peräänkuuluttanut poliittisilta päättäjiltämme aktiivista puuttumista poikien syrjäytymisongelmaan. Lähde on vaatinut, että sukupuolivaikutukset ja poikien korkeampi syrjäytymisriski pitäisi huomioida kaikessa päätöksenteossa.

Kuvassa: Hanna-Kaisa Lähde

Toimittaja Ivan Puopolo on kolumneissaan osoittanut poikkeuksellista valmiutta kyseenalaistaa ja haastaa vakiintuneita käsityksiä tasa-arvosta. Hänen kirjoituksensa ovat herättäneet paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta Puopolo ei ole arastellut käydä keskustelua myös arvostelijoidensa kanssa. On toivottavaa, että Puopolon esimerkki rohkaisi muitakin ajattelemaan ja keskustelemaan tasa- arvosta aiempaa avoimemmin, monipuolisemmin ja kriittisemmin.

Kuvassa: Ivan Puopolo

Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara on säännönmukaisesti ja lähtökohtaisesti puolustanut vain naisten oikeuksia ja vastaavasti vähätellyt poikien ja miesten tasa-arvo-ongelmia. Miehistä, pojista tai miehisyydestä hänellä ei ole koskaan ollut mitään positiivista tai rakentavaa sanottavaa. Tasa-arvovaltuutettua paremmin Maarianvaaran nimikkeeksi sopisi naisasiavaltuutettu.

Miesten tasa-arvo ry:n lausunto tasa-arvovaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle 2018

  • nimetön nimi
  • 6.2.2019
  • 2 min käytetty lukemiseen

Huolimatta siitä, että Miesten tasa-arvo ry:ltä ei pyydetty tasa-arvovaltuutetun vuosikertomuksesta lausuntoa, annamme sellaisen. Olemme pahoillamme siitä, että meiltä, Suomen vanhimmalta miesten tasa-arvojärjestöltä ei lausuntoa pyydetty. Tämä kuvastaa valitettavan hyvin vallitsevaa ”tasa-arvo”diskurssia maassamme tällä hetkellä.

Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018 on kirjoitettu feministisestä naisnäkökulmasta. Siinä on esimerkiksi viiden feministinaisen analyysi tasa-arvon tilasta, muttei vastaavaa lainausta yhdeltäkään mieheltä. Kertomuksessaan tasa-arvovaltuutettu ei epäröi esittää lainsäädännöllisiä muutoksia naisten aseman parantamiseksi. Sen sijaan esimerkiksi syrjivää, vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta hän ei arvostele, koska se perustuu lainsäädäntöön.

Tasa-arvovaltuutetun mukaan naiset kärsivät erityisesti kumppaniensa tekemästä väkivallasta huomattavasti miehiä enemmän ja sen seuraukset ovat heillä yleisempiä kuin miehillä. Kuitenkin terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin tietojen perusteella miehet kärsivät huomattavasti naisia enemmän parisuhdeväkivallasta.[i]

Tasa-arvovaltuutettu ei näe ongelmaa siinä, että vaikka vuosina 2010–2016 miehiä kuoli henkirikosten uhreina 452 ja naisia 191[ii],Suomi on allekirjoittanut vain naisten kokemaa väkivaltaa vastustavan Istanbulin sopimuksen. Itse sopimuksen implementoinnin laatua kansalliseen lainsäädäntöön hän sitten kyllä arvostelee kertomuksessaan kärkevästi.

Miesten kokemaa empatiavajetta tasa-arvovaltuutettu ei edes sivunnut kertomuksessaan, vaikka esimerkiksi taposta miesten keskimääräinen vankeusrangaistus oli vuosina 2010–2016 10 vuotta 3 kuukautta, kun se naisilla oli 9 vuotta 3 kuukautta[iii].

Tasa-arvovaltuutettu on huolestunut naisvihaan perustuvista rikoksista. Katsomme, että molemmat sukupuolet kärsivät ja voivat kärsiä yhdenmukaisesti viharikoksista eikä lainsäädäntöä pidä yhtään enempää sukupuolittaa. Päinvastoin, lainsäädäntöä pitää mm. tasa-arvolain, asevelvollisuuslain ja siviilipalveluslain osalta muuttaa sukupuolineutraaliin suuntaan.

Vuoden aikana tasa-arvovaltuutettu on Facebook-sivullaan kirjoittanut, että Suomessa miesten ja naisten väliset palkkaerot ovat EU-maiden suurimpien joukossa ja että merkittävin syy siihen on syrjintä ja asenteet. Kertomuksessaan tasa-arvovaltuutettu väittää, että naisten ja miesten palkkaero on edelleen noin 16 %. Laskiessaan naisten ja miesten palkkaeroja hän on vertaillut virheellisesti miesten ja naisten ansioita eikä palkkoja. Näin ei tule huomioiduksi tuottavuus, eli esimerkiksi tehdyt työtunnit EU-parlamentin ohjeistuksen mukaisesti.[iv]Tämä siitä huolimatta, että tasa-arvovaltuutetun käyttämän lähteen nimi on ansiotasovertailu. Tasa-arvovaltuutettu myös perusteetta pitää tasa-arvo-ongelmana sitä, että naiset itsenäisesti ja ilman minkäänlaista pakkoa valitsevat jossakin määrin miehiä enemmän pienipalkkaisia aloja. Mielestämme vapaaehtoiset alavalinnat eivät ole tasa-arvo-ongelma eikä tasa-arvovaltuutetulle kuulu yksilöiden vapaasta tahdostaan tekemät työelämäratkaisut.

Seksuaalisen häirinnän laajuudesta tasa-arvovaltuutetun kertomuksessa kerrotaan erityisesti naisten kyselytuloksella. Tasa-arvovaltuutettu Maarianvaara pitäneekin miesten vastauksia pelleilyvastauksina – siis sellaisina, joina hän Twitter-tilillään piti kouluterveyskyselyyn vastanneiden poikienkin vastauksia syksyllä 2017, kun nämä kertoivat koulussa joutuneensa tyttöjä useammin seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

Tyttöjä huonommin koulussa pärjäävät pojat eivät saa muutoinkaan tasa-arvovaltuutetulta sympatiaa; vaikka pojat pärjäävät peruskoulussa selvästi tyttöjä heikommin[v], hän ei ehdota mitään poikaerityisiä toimenpiteitä.

Eliniänodotteita tasa-arvovaltuutettu käsitteli kertomuksessaan vain sukupuolten sisällä tuloryhmittäin. Se onkin kertomuksen feministilähtökohdista ymmärrettävää, sillä näin on saatu häivytettyä kertomuksesta miesten (78,7 vuotta) huomattavasti naisia (84,2 vuotta) lyhyempi keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä. Eliniänodotteiden ja erityisesti toteutuneiden elinikien huomioiminen miesten ja naisten saamien eläkkeiden ja maksamien eläkevakuutusmaksujen sukupuolivertailussa asettaisi tasa-arvovaltuutetun kertomuksessaan ilmoittaman 21 %:n eläke-eron ihan uuteen valoon.

Kertomuksessaan tasa-arvovaltuutettu haluaa lisää rahaa toimintaansa. Mielestämme tarkoitushakuiselle ja toispuoleisten tasa-arvo-ongelmien rakentamiselle perustuva kertomus osoittaa, että tasa-arvovaltuutettu ei ole mitään lisäarvoa yhteiskunnalle tuottava orgaani. Mielestämme lisärahoitusta ei pidä antaa ja toiminnan alasajoa olisi vakavasti syytä harkita.

[ii] Martti Lehti, Henkirikoskatsaus 2018, s.25, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/233586

[iii] Martti Lehti, Henkirikoskatsaus 2018, s.44, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/233586

36373940

Julkilausumat

1/12

© 2024 Miesten tasa-arvo ry

bottom of page