- nimetön nimi
- 6.11.2018
- 3 min käytetty lukemiseen
Kansainvälisen miestenpäivän kunniaksi Intresseförening för jämställdhet vid Åbo Akademi -yhdistyksellä oli tarkoitus järjestää Åbo Akademin tiloissa 19.11.2018 tilaisuus, jossa tasa-arvokysymyksiä olisi käsitelty miesnäkökulmasta. Tilaisuuden suunniteltuun ohjelmaan kuului yhdysvaltalaisen dokumentaristin Cassie Jayn ”The Red Pill” – dokumentin , joka kuvaa modernia miesasialiikettä, katsominen ja miesteemainen paneelikeskustelu. Paneelikeskusteluun olisi kutsuttu mukaan ruotsalainen Alexander Bard, joka tunnetaan muusikon uransa (Army of Lovers ) lisäksi myös aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana. Bard on aiemmin rohkeasti arvioinut #MeToo-kertomuksia.
Åbo Akademi, joka kotisivuillaan mainostaa, että sen toimintaa ohjaisivat mm. moninaisuus, avoimuus ja rohkeus, on nyt, pienoisen kohun jälkeen, kieltänyt tilaisuuden järjestämisen tiloissaan. Kieltoon päädyttiin, kun kourallinen miesten oikeuksia ja tasa-arvoa vastustavia äärilaidan aktivisteja protestoi tilaisuuden järjestämistä vastaan ja uhkaili Åbo Akademin johtoa seurauksilla, jos heidän vaatimuksiinsa ei suostuttaisi. Julkisuudessa tilaisuudesta on virheellisesti pyritty luomaan kuvaa jonkinlaisena #MeToo – kampanjan kriitikoiden kokoontumisena, vaikka tarkoituksena on koko ajan keskustella tasa-arvosta miesnäkökulmaisesti. #Metoo – ylilyöntien kritisointi on vain pieni osa tätä kokonaisuutta. Intresseförening för jämställdhet vid Åbo Akademi on kuitenkin ilmoittanut, että se aikoo järjestää tilaisuuden suunnitellun ohjelman mukaisesti, mutta etsii nyt vaihtoehtoisia tiloja tapahtumaa varten.
Miesten tasa-arvo ry haluaa tarjota kaiken mahdollisen tukensa tilaisuuden järjestäjille. Kaiken tapahtuneen jälkeen on erittäin tärkeää, että tilaisuus toteutuu. Periksi ei saa antaa. Kansainvälisen miestenpäivän sanomana on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja torjua miehiin ja poikiin kohdistuvaa syrjintää, eikä näin tärkeän tavoitteen edistämisestä tingitä, vaikka se joitain miestenvihaajia näyttää jatkuvasti ärsyttävänkin.
Åbo Akademin tapaus on huolestuttava esimerkki siitä, kuinka äärilinjan fanaatikot uhkaavat sananvapautta ja tieteellisen keskustelun avoimuutta ja moninaisuutta nyt jo Suomessakin. Muissa maissa tähän on valitettavasti saatu jo tottua. Pohjois-Amerikassa miesten oikeuksia ja tasa-arvoa puolustavat luennoitsijat ovat toistuvasti joutuneet kärsimään uhkailusta ja häiriköinnistä. Cassie Jayn miesasialiikettä kuvaava ”The Red Pill” – dokumentti on myös joutunut sensuurin uhriksi mm. Australiassa. Ironista on, että Jayn dokumentti kuvaa osaltaan juuri sitä, miten vihamielisesti miesten oikeuksia puolustavaan miesasialiikkeeseen suhtaudutaan. Äärilinjan feministifanaatikot pyrkivät kaikin keinoin pitämään huolen siitä, ettei miesten tasa-arvo-ongelmista käytäisi keskustelua eikä miesten asemaa parannettaisi millään tavoin. Miesasialiike pyritään vaientamaan hinnalla millä hyvänsä. Jälleen kerran tosielämän tapahtumat ovat todistaneet Jayn dokumentin ydinsanoman.
Miesten tasa-arvo ry pitää erittäin oireellisena sitä, että tiedeyhteisössä mielipide-eroja ja keskustelua ei sallita. Tieteessä ei voi olla vain yhtä, etukäteen päätettyä totuutta, tai se ei ole tiedettä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Åbo Akademissa feminismi on nostettu ideologiasta totuudeksi, jota ei saa arvioida, saati kritisoida.
Miesten tasa-arvo ry katsoo, ettei yliopistoilla, eikä varsinkaan suomalaisilla yliopistoilla, ole varaa antaa päätösvaltaa siitä, mitä yliopistoilla saadaan sanoa ja millaisia näkemyksiä tieteellisessä keskustelussa voidaan esittää, marginaalisen ääriaineksen käsiin. Yliopistojen, myös Åbo Akademin, on ryhdistäydyttävä, ja asetuttava rohkeasti puolustamaan sitä avoimen ja kriittisen keskustelun perinnettä, jonka varaan tiede ja tutkimus viime kädessä aina rakentuvat. On ehdottoman tärkeää, että akateemisessa maailmassa on tilaa myös sellaisille näkemyksille, jotka voivat olla kiistanalaisia. Tieteelliseen keskusteluun kuuluu ehdottomasti moniäänisyys, kriittisyys ja ns. vallitsevien totuuksien haastaminen. Tasa-arvokysymyksiä on aina voitava tarkastella muistakin kuin feministisestä ja naiskeskeisestä lähtökohdasta käsin, miellytti se sitten kaikkia tai ei.
Kun #metoo-kampanjassa julkisuuteen on ”sopivilla” hetkillä tuotu kymmeniä vuosia vanhoja syytöksiä seksuaalisesta häirinnästä, kun syytettyjä on ilman oikeudenkäyntejä somessa ”tuomittu” ja kun osa syytetyistä on somesyytösten takia menettänyt työpaikkansa, tai jopa ajautunut itsemurhaan, on yhteiskunnallisen keskustelun oltava asiassa erityisen sallivaa. Nimenomaan yliopistossa keskustelua ei missään nimessä saa rajoittaa.
Oikeusvaltiossa ihmisen pitäisi olla syytön, ellei riippumaton oikeus ole häntä syylliseksi todennut. Turun yliopisto palkkasi talvella aiemmasta työpaikastaan itse eronneen, seksuaalisesta häirinnästä syytetyn Christian Ottin tutkijaksi. Ottia ei oltu tuomittu mistään, mutta #MeToo-öyhöttämisen paineiden seurauksena Ottin työsuhde purettiin. Rikoksista oikeudessa tuomitut yritetään saada yhteiskuntakelpoisiksi, mutta #metoo-vihjailuista tai -huhuista syytetyiltä – ei tuomituilta – äärilaidan feministit haluavat viedä kaiken.
Åbo Akademin tiloissa on järjestetty #MeToo-tilaisuuksia. Kun mikä tahansa feministisestä ”totuudesta” poikkeava keskustelu nähdään näin suurena uhkana, on ilmeistä, että #metoo-tarinoiden korttitalossa saattaa piillä jonkinlainen rakenteellinen ongelma.
Tilaisuuden kieltäminen on iso tahra Åbo Akademin maineelle vakavasti otettavana tieteellisenä instituutiona. Yliopistomaailman tasa-arvotilanne, joka ei muutoinkaan ole kovin kaksinen (miesten aliedustus opiskelijakunnassa vain vahvistuu vuosi vuodelta), ei ainakaan parane tällaisen selkärangattomuuden myötä. Tapauksen johdosta Åbo Akademin rahoitus on syytä ottaa tarkkaan syyniin. Verovaroilla on tuettava vakavasti otettavaa ja tieteellisesti korkeatasoista tutkimusta. Sellaista tuskin syntyy korkeakoulussa, jossa ylin päätäntävalta näyttää kuuluvan äärilinjan tasa-arvoa ja sananvapautta vastustavalle fanaatikkolaumalle.
- nimetön nimi
- 12.10.2018
- 3 min käytetty lukemiseen
Torstaina 11.10.2018 vietettiin jälleen kansainvälistä tyttöjenpäivää. Päivä on yksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) vuotuisista teemapäivistä. YK juhlii vuosittain myös kansainvälistä naistenpäivää, mutta kansainvälistä miestenpäivää tai kansainvälistä poikienpäivää se ei huomioi lainkaan. Juhlapäivien viettäminen ja viettämättä jättäminen kertookin kaiken olennaisen YK:n suhtautumisesta sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja erityisesti miesten ja poikien oikeuksiin ja ongelmiin.
Suomessa kansainvälistä tyttöjenpäivää ovat juhlistaneet erityisen näyttävästi vaalikarjaa kosiskelevat poliitikot, jotka ovat kilvan kiillottaneet kilpeään poseeraamalla päivää juhlistavissa valokuvissa. Näissä kuvissa ensi vuoden eduskuntavaaleihin valmistautuvat päättäjät ovat usein kantaneet kylttiä, jossa on ollut teksti: #tyttöjenpuolella. Tämä herättää väistämättä kysymyksen siitä, ketä vastaan poseeraajat ovat, kun he ovat näin näyttävästi #tyttöjenpuolella. Ehkä kysymys on niin vaikea, että vastaus jätetään mielellään epämääräiseksi.
Päivän myötä on kuitenkin käynyt jälleen erittäin selväksi se, kenen puolella päättäjämme eivät ole. He eivät ole #poikienpuolella. Eikä tässä ole nyt kysymys vain yhdestä päivästä, vaan pojat kärsivät poliitikkojen empatiavajeesta joka päivä. Vaali- ja hallituskaudesta toiseen. Niinpä huono-osaisuus ja tasa-arvo-ongelmat kasaantuvat Suomessa nimenomaan pojille, eivätkä tytöille. Otetaan pari lukua: joka kahdeksas peruskoulunsa päättävä poika ei osaa edes lukea kunnolla, ja joka viides alle 25-vuotias nuori mies on syrjäytynyt. Tytöillä menee poikiin verrattuna loistavasti. Suomessa sukupuolten välinen ero oppimistuloksissa ja lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Poikien tappioksi. Silti yksikään poliitikko ei asetu julkisuudessa poikien puolelle. Yksi esimerkki: Vielä vaalikauden alkupuolella puhuttiin siitä, kuinka tällä hallituskaudella oikeasti puututtaisiin poikien huonompaan koulumenestykseen. Nyt syksyllä sitten selvisi lopullisesti, ettei kouluissa muuteta mitään poikien kannalta parempaan suuntaan. Käynnistettiin vain korostetun sukupuolineutraali #lukuliike-kampanjointi nuorison lukuinnostuksen edistämiseksi. Pojat petettiin jälleen kerran.
Tasa-arvokeskustelussa nousevat esiin sukupuoliroolit, ja etenkin miesten ja poikien asemasta puhuttaessa (silloin kun miesten ja poikien asema ylipäätään muistetaan mainita) esitetään, että ahtaat sukupuoliroolit kahlitsevat miehiä ja poikia ja että heidät pitäisi vapauttaa noiden haitallisten roolien ikeen alta. Mutta millaista sukupuoliroolivankilaa rakennetaan pojille sillä, että joka vuosi heille tehdään erittäin selväksi, että loppujen lopuksi vain tytöillä on väliä? He saavat nähdä somessa, kuinka poliitikot ovat #tyttöjenpuolella, he saavat lukea Helsingin Sanomista, kuinka sukupuolten välisessä tasa-arvossa on kyse vain ja ainoastaan tyttöjen ja naisten aseman parantamisesta, he saavat seurata YLE:n tv-ohjelmissa, kuinka tytöt ottavat vallan yritysten johdossa. Missä on vastaava tuki ja kannustus pojille? Eikö sitä pitäisi olla vielä enemmän, ottaen huomioon sen, että pojilla tutkimusten ja tilastojen valossa tiedetään menevän huonommin? Yritysjohtajuuden, poliitikkojen tuen ja median hehkutuksen sijasta 17-vuotiaat pojat saavatkin vain käskyn saapua kutsuntoihin. Jokainen poika saa näin oppia, mikä on miehen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. He oppivat myös, että naisen paikka on jalustalla, joka miehen on pyyteettömästi rakennettava.
Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) Tasa-arvopäivät järjestettiin sattumalta tällä samalla viikolla Helsingissä. Sinne kokoontui noin 200 tasa-arvoalan asiantuntijaa, mutta heistä vain yksi, Miesten tasa-arvo ry:n (MTA ry) jäsen, kommentoi tilaisuudessa yrittäen kohdentaa huomiota tasa-arvon miesnäkökulmaan. Edellä esitetyt luvut poikien ongelmista eivät siis Tasa-arvovaltuutetun tai Tasa-arvoasian neuvottelukunnan (TANE:n) ja sosiaali- ja terveysministeriön (STM) tasa-arvoyksikön työntekijöiden mielestä ole niin olennaisia, että niistä olisi valtakunnallisilla tasa-arvopäivillä pitänyt puhua yhtään mitään. Kansainvälinen tyttöjenpäivä sitä vastoin oli näyttävästi esillä Tasa-arvopäivillä. Hieman ironista on, että Tasa-arvopäivillä on usein kannettu niin kovin suurta huolta sukupuolten moninaisuuden huomioimisesta, mutta kansainvälisenä tyttöjenpäivänä olikin sitten tärkeää olla nimenomaan #tyttöjenpuolella.
MTA ry haastaa kaikki poliittiset päättäjät ja tasa-arvoviranomaiset osoittamaan julkisesti tukensa sukupuolten väliselle tasa-arvolla sekä miesten ja poikien oikeuksille kansainvälisenä miestenpäivänä 19.11.2018. Osoittakaa, että te tuette ja kannustatte poikia ihan siinä missä tyttöjäkin. Osoittakaa, että te välitätte. Osoittakaa, että te olette myös #poikienpuolella.
- nimetön nimi
- 10.10.2018
- 3 min käytetty lukemiseen
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) on järjestänyt yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja valtakunnallisen tasa-arvoverkoston kanssa syksyisin Tasa-arvopäivät vuodesta 2015 alkaen. Vuoden 2018 Tasa-arvopäivät ovat siis järjestyksessään neljännet, joten tasa-arvopäivien järjestelyistä ja sisällöstä on kertynyt riittävästi kokemuksia välitilinpäätöksen tekemiseksi. Mitä mieltä Miesten tasa-arvo (MTA) ry on Tasa-arvopäivistä?
Ensimmäiset Tasa-arvopäivät järjestettiin siis lokakuussa 2015 Helsingissä. Päivillä olisi tarkoitus puhua tasa-arvopolitiikan tavoitteista ja toimenpiteistä. Tasa-arvopäivien tarkoituksena oli mm. koota yhteen tasa-arvotoimijoita, keskustella tasa-arvon edistämisen tavoitteista ja vaihtaa kokemuksia käytännön tasa-arvotyöstä. Tasa-arvopäiville olivat tuolloin tervetulleita kaikki tasa-arvoasioiden kanssa työskentelevät tai niistä kiinnostuneet. Järjestäjien etukäteen laatiman ohjelman, joka oli teemoiltaan ja esiintyjäkunnaltaan erittäin naisvaltainen (yksi seitsemästä puheenvuorosta oli miehen pitämä), lisäksi päiviin kuului ns. kokemuspörssi-osuus, jossa etukäteen ilmoittautuneet tasa-arvotoimijat saivat kertoa tasa-arvotyön kokemuksistaan. Puheenvuoropaikat, joita oli yhteensä 24, täytettiin ilmoittautumisjärjestyksessä. Järjestäjät toivoivat myös mies ja poikatyön esittelyä sekä erilaisia keskustelunavauksia. Niinpä MTA ry osallistui päiviin esityksellään, jossa pureuduttiin tasa-arvoviranomaisten toimintaan tasa-arvon esteenä. Kokemuspörssistä löytyi useampia muitakin miesteemaisia esityksiä (yhteensä viisi miesteemaista esitystä 24:stä). Tasa-arvopäivien yleisö, joka koostui pitkälti järjestäjätahojen edustajista, jotka saavat tasa-arvotyöstä palkkansa, ei oikein lämmennyt miesnäkökulmaiselle tasa-arvotyön ja – tilanteen tarkastelulle.
Jälkikäteen julkisuudessa kummasteltiin, ja jopa paheksuttiin, sitä, että päivien suunnitteluun oli osallistunut 42 naista, mutta ei ainuttakaan miestä. Tuolloin järjestäjät lupasivat että tilanne korjattaisiin jatkossa ja että miestoimijatkin olisivat tervetulleita osallistumaan Tasa-arvopäivien suunnitteluun talkootyönä. Mainitsematta jäi tietysti se, että THL:n ja STM:n työntekijät osallistuivat luonnollisesti järjestelyihin palkkatyönään. Miesjärjestöjen edustajille jo osallistuminen Tasa-arvopäiviin edellyttää yleensä lomapäivien käyttämistä, sillä päivät järjestetään keskellä viikkoa parhaaseen työaikaan.
Vuoden 2016 Tasa-arvopäivien valmistelu oli julkisen kohun seurauksena avoimempaa, ja MTA ry:llä oli myös edustajansa mukana suunnitteluvaiheessa. Varsin nopeasti kuitenkin ilmeni, ettei MTA ry:n ehdottomia teemoja hyväksyttäisi Tasa-arvopäivien ohjelmaan. Edellisen vuoden miesteemaiset esitykset oli sisäpiiritietojen mukaan koettu ”hyökkääviksi”. Päivien teemaksi valittiin sukupuolen moninaisuus ja tasa-arvotyö kunnissa sekä paikallishallinnossa. Tasa-arvopäivien osallistujille oli laadittu ensimmäistä kertaa seikkaperäiset korrektin käytöksen ohjeet, joissa mm. yleistäminen, hyökkääminen ja häiritsevä tuijottaminen. Aamupäivän puheenvuoroissa miehet pääsivät ääneen vain paneelikeskusteluosiossa (kolme osallistujaa kuudesta). Iltapäivän seitsemästä teemadiskurssista kaksi oli miesteemaisia: ”Miehet ja eron jälkeinen vanhemmuus” ja Miesten ongelmia? Koulutus ja kuolema”. Kokemuspörssi-osiossa, jonka 24 paikkaa täytettiin taas ilmoittautumisjärjestyksessä, MTA ry:n edustajat puhuivat keskeisistä lainsäädännöllisistä tasa-arvo-ongelmista: asevelvollisuudesta ja uskonnolliskulttuurista syistä tehtävistä ympärileikkauksista. Kokemuspörssin 24 puheenvuorosta kaikkiaan 7 voidaan laskea miesteemaisiksi. Voidaan sanoa, että miesteemat olivat kohtuullisesti näkyvillä vuoden 2016 tasa-arvopäivillä.
Vuoden 2017 tasa-arvopäivien järjestelyissä palattiin ensimmäisestä vuodesta tuttuun salamyhkäiseen valmisteluun. MTA ry:lle ei tarjottu mahdollisuutta osallistua ohjelman suunnitteluun. Päivät järjestettiin Kajaanissa yhteistyössä Kainuun liiton kanssa. Alueellistamispolitiikan konkreettinen seuraus oli se, että MTA ry:llä ei ollut edustusta päivillä. Viranomaisille ja valtion budjetista rahoituksensa saaville naisjärjestöille matkustamisen ja majoittautumisen kustannukset eivät aseta estettä osallistumiselle, mutta puhtaasti jäsenmaksuvaroilla toimivalle kansalaisjärjestölle tilanne on toinen. Päivien teemoina olivat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus alueellisena ilmiönä sekä 30-vuotias tasa-arvolaki. Päivien puheenvuoroista (miesten osuus puhujista 5/10) tai teemasessioista ja työryhmistä yksikään ei ollut miesteemainen. Kokemuspörssi-osiota ei järjestetty.
Tämän vuoden ohjelma seuraa naisvaltaisuudessaan tuttuja polkuja. Päivän valmistelut eivät tapahtuneet avoimesti, eikä MTA ry:lle tarjottu mahdollisuutta osallistua ohjelman suunnitteluun. Päivien teemana on pohtia sitä, miten tasa-arvoa pitäisi mitata. Miehet pääsevät ääneen vain tulevan kauden hallitustavoitteita käsittelevässä paneelikeskustelussa, jossa mukana ovat tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara ja Miesjärjestöjen keskusliiton Antti Alén. Tasa-arvopäivien kahdeksasta työryhmästä ja työpajasta yksikään ei ole miesteemainen. Kokemuspörssi-osiota ei järjestetä. Sen sijaan päivillä kuullan 12 tutkimushankkeesta, joiden esittely on etukäteen järjestäjillä hyväksytetty. Näistä yksi on miesteemainen. MTA ry:llä ei ole edustusta päivillä.
MTA ry toteaa, että THL:n Tasa-arvopäivät ovat pienen ja sisäänpäin lämpiävän tasa-arvoeliitin kokoontumisajot, jonne toisinajattelijat ja etenkään valtiofeministisen tasa-arvopolitiikan kriitikot eivät ole oikeasti olleet tervetulleita. Verovaroilla kustannettavien päivien ohjelmaan pääsevät vaikuttamaan vain sisäpiirin jäsenet. Vuodesta toiseen päivillä tuntuvat toistuvan samat esiintyjät ja aiheet. Esiintyjäkaarti, ja arvatenkin suunnitteluporukka, on aina erittäin naisvaltainen. Päivien valmistelu on salamyhkäistä, eikä MTA ry:n kaltaisella kansalaisjärjestöllä ole käytännössä mitään mahdollisuutta vaikuttaa tapahtuman sisältöön. Tasa-arvopäivillä käydyt keskustelut eivät ole järin monipuolisia, moniäänisiä tai aidosti kriittisiä. Dialogin sijasta tarjolla on lähinnä monologeja. Miesten ja poikien tasa-arvo-ongelmien käsittelylle ei olla valmiita antamaan aikaa ja tilaa.
MTA ry toivoo, että THL:n Tasa-arvopäivät olisivat aidosti kaikille avoin tapahtuma, jossa tasa-arvoasioista voitaisiin keskustella asiallisesti, mutta myös kriittisesti ja monipuolisesti. Miesten ja poikien asioiden järjestelmällinen marginalisoiminen ei ainakaan edistä sitä, että tasa-arvo koettaisiin molempien sukupuolten yhteiseksi tavoitteeksi. Erilaisten näkökulmien hyväksyminen osaksi tasa-arvokeskustelua on erittäin tärkeää ja viime kädessä kaikkien etu.
