- nimetön nimi
- 27.8.2018
- 2 min käytetty lukemiseen
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) vastaa niistä avustuksista, joita Veikkaus Oy:n pelituotoista jaetaan sosiaali- ja terveysalan järjestöille. STEA:n esityksestä tasa-arvoasioista vastaava sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on nyt päättänyt myöntää 485 608 euron rahoituksen Y-säätiön uuteen hankkeeseen, jonka tavoitteena on naisten asunnottomuuden vähentäminen. Hankkeessa on kyse ns. naisten asunnottomuuden nollatoleranssista.
Miesten tasa-arvo ry kysyy, miksi STEA ja STM tukevat hanketta, jonka tavoitteena on vain naisten asunnottomuuden vähentäminen? Miksi STEA ja STM eivät vaadi ja edellytä, että tuettavalla hankkeella on vähennettävä kaikkien ihmisten (siis myös miesten) asunnottomuutta? Miksi tavoitellaan nollatoleranssia vain naisten asunnottomuudelle, eikä asunnottomuuden lopettamista kokonaisuudessaan? Eikö sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen kuulu STEA:n ja STM:n tavoitteisiin? Halutessaan STEA ja STM voisivat helposti päättää, ettei avustuksia myönnetä sukupuolitetuille hankkeille ilman erityisen painavia perusteita.
Suomessa asunnottomista neljä viidesosaa on miehiä. Voisi siis kuvitella, että jos asunnottomuutta olisi jostain syystä pakko vastustaa sukupuolitetusti, niin miesten asunnottomuuden vähentäminen olisi etusijalla. Asunnottomien miesten asema on sitä paitsi usein hyvin heikko, sillä asunnottomuus on monille heistä vain yksi ongelma muiden joukossa, eikä hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkosto toimi heidän kohdallaan. He jäävät helposti yksin ja ilman apua ongelmineen. Välinpitämättömyyden taustalla on stereotyyppinen käsitys, jonka mukaan asunnottomiksi ajautuneet miehet ovat itse vastuussa kohtalostaan ja ongelmistaan, kun taas asunnottomiksi joutuneet naiset ovat ensisijaisesti onnettomien olosuhteiden uhreja, joita koko yhteiskunnan tulee auttaa voittamaan vaikeutensa. STEA:n ja STM:n pitäisi avustustoiminnallaan nimenomaan murtaa näitä ennakkoluuloja ja tehdä selväksi, että kaikki asunnottomat, sukupuolestaan riippumatta, ovat yhtä arvokkaita ihmisiä ja yhtä oikeutettuja yhteiskunnan täysimääräiseen tukeen.
Miesten tasa-arvo ry katsoo, että STEA:n ja STM:n on tässä tilanteessa avattava laajemmin rahoituslinjaustensa perusteita. Miten STEA ja STM:n ovat varmistaneet, että niiden rahoittamat hankkeet edistävät sukupuolten välistä tasa-arvoa? Kuinka paljon STEA:n kautta on myönnetty rahaa erilaisiin sukupuolitettuihin hankkeisiin? Miksi niin on tehty? Onko STEA:n avutusten vaikutuksista teetetty sukupuolivaikutusten arviointia?
- nimetön nimi
- 24.6.2018
- 6 min käytetty lukemiseen
Miesten tasa-arvo ry toteaa surukseen, että sukupuolierottelulla – ja syrjinnällä näyttää olevan yhä 2010-luvullakin kannattajansa. Helsingin Sanomat kertoo yhdysvaltalaisesta yrittäjästä Kristina Rothista, joka avasi juhannuksena Suomeen SuperShe Island luksuslomasaaren, jonne miehiltä on pääsy kielletty.
Sukupuolten välistä tasa-arvoa kunnioittavassa maassa tällaiselle sukupuolisyrjinnälle ei voi olla mitään sijaa. Emmehän me Suomessa hyväksyisi ”vain valkoisille” palveluja tarjoavaa lomakeskustakaan. Pohjimmiltaan tässä on kyse ihan samasta ilmiöstä. Rasismi on vain muuttunut seksismiksi. Kaikesta päätellen Kristina Roth olisi varmaan ollut kuin kotonaan apartheid-ajan Etelä-Afrikassa, tai Yhdysvaltain syvässä etelässä niinä surullisina aikoina, jolloin Jim Crow-lait pitivät mustat ja valkoiset visusti toisista erillään. SuperShe-saari on syvästi taantumuksellinen hanke. Kaikuja pimeästä ja synkästä menneisyydestä, jonka soisi viimein jäävän kauas historiaan.
Jokainen voi miettiä, millaisia julkiset reaktiot olisivat olleet, jos joku olisi suunnittelemassa vain miehille avointa lomakeskusta, jonne naiset eivät, vain siksi että ovat naisia, olisi lainkaan tervetulleita. Julkaistaisiinko suunnitelmasta ylistäviä lehtikirjoituksia, vai olisiko vastaanoton sävy aivan toinen?
Miesten tasa-arvo ry pitää mielenkiintoisena, ettei Helsingin Sanomat, joka muutoin on niin kovin pyrkinyt profiloitumaan edistyksellisenä ja liberaalina lehtenä, kohdista minkäänlaista kritiikkiä Rothin syrjintäsuunnitelmiin. Suomessa on viime vuosina pidetty tärkeänä sukupuolten välisten raja-aitojen purkamista. Jopa siinä määrin, että koululiikuntatunneilla on haluttu luopua perinteisestä jaottelusta poikien ja tyttöjen liikuntaan. Myös yhdistystoiminnassa, vaikka laki salliikin yhdistyksen jäsenyyden rajoittamisen sukupuolen perusteella, on yhä enenevässä määrin siirrytty herra- tai rouvakerhoista järjestöihin, jotka hyväksyvät kaikki ihmiset, sukupuolesta riippumatta jäsenikseen. Tähän kehitykseen Rothin syrjintäsaari sopii erittäin huonosti.
Tasa-arvovaltuutetun toiminta
Miesten tasa-arvo ry:n mielestä ylivoimaisesti pahinta tässä tapauksessa on kuitenkin se, että tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara on asettunut tukemaan Superhe-yrittäjän syrjintäsuunnitelmia. Tekosyyksi lain kiertämiselle on tällä kertaa keksitty tilojen rajallisuus, mikä on täysin nollatason argumentti. Jos tiloja ei ole riittävästi, on vain asiakasmäärää rajoitettava, tai toiminnan aloitusta lykättävä siihen asti, että riittävät tilat saadaan aikaan. Tilat voisivat myös olla vaikka vuoroviikoin mies- ja naisasiakkaiden käytössä. Tasa-arvovaltuutetun pitäisi, muiden viranomaisten tavoin, pyrkiä toiminnassaan kaikin tavoin edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja poistaa sen tiellä olevia esteittä. Nyt syntyy vaikutelma hyvin heikosta viranomaisesta, joka salli yrittäjän harjoittavan sukupuolisyrjintää, kunhan vain sopiva porsaanreikä löytyy. Tasa-arvolain syrjintäsäännöksen pitäisi olla pääsääntö, josta hyväksyttäisiin poikkeuksia vain yksittäistapauksissa ja erittäin painavista syistä. Tasa-arvovaltuutetun tulkintakäytäntö on kuitenkin muotoutunut sellaiseksi, että miehiin kohdistuva syrjintä pääsääntöisesti hyväksytään.
Häveliäisyys häpeämättömän syrjinnän perusteluna
Tasa-arvovaltuutetun kannanottoa on syytä arvioida myös sitä taustaa vasten, minkälaisia perusteluita tasa-arvovaltuutettu on aiemmin antanut muissa tapauksissa, esim. koskien parturiliikkeiden toimintaa tai kuntosalien harjoittamaa sukupuolierottelua. Tasa-arvovaltuutettu esimerkiksi perustelee naisten erillisiä kuntosaleja, ja ilmeisesti myös vain naisille avoimia kuntosalien lisätiloja, häveliäisyyssyillä. Häveliäisyysperustelu on naurettava, sillä kuntosaleilla kuntoillaan urheiluvaatteissa. Pääsääntöisesti ihmiset kuntoilevat sellaisissa vaatteissa, joissa he saattaisivat jopa ulkoilla kesäiseen aikaan, eli arkijärjellä ajatellen häveliäisyysperustelu on ihan tuulesta temmattu. Peseytymis- ja pukeutumistilat ovat tietenkin miehille ja naisille erilliset. Jos julkinen uimahalli tarjoaa naisasiakkailleen erillisen naisten vuoron, sen on tasapuolisten liikuntamahdollisuuksien varmistamiseksi ja tasa-arvon toteuttamiseksi tarjottava vastaava uimahallivuoro pelkästään miehille (sivuhuomautuksena todettakoon, ettei naisten häveliäisyydestä niin huolestunut tasa-arvovaltuutettu ole vaatinut porttikieltoa naissiivoojille miesten peseytymis- tai pukeutumistiloihin).
Häveliäisyys-perustelu on lisäksi miehiä demonisoiva ja naisia infantilisoiva. Sen kautta annetaan ymmärtää, että naisia pitäisi jotenkin suojella heitä uhkaavilta miehiltä rajoittamalla miesten kuntoilua samoissa tiloissa. Jos jollain on tällaisia seksistisiä ennakkoluuloja miehiä kohtaan, ei viranomaisen tehtävänä ole ainakaan lähteä niitä myötäilemään, vaan toimia määrätietoisesti näiden ennakkoluulojen purkamiseksi. Ei ole liioittelua väittää, että tasa-arvovaltuutettu leimaa lausunnollaan kaikki miehet (potentiaalisiksi) ahdistelijoiksi. Roth puolustelee Supershe-hankkeen syrjivyyttä tasa-arvovaltuutetulle antamassaan selvityksessä sillä, että saarelle voitaisiin luoda naisasiakkaille rentoutumisen mahdollistava ilmapiiri vain sulkemalla miehet kokonaan pois. Toisin sanoen saaren on tarkoitus palvella naisasiakkaita, joiden suhtautuminen miehiin on vihamielinen ja seksistisen ennakkoluuloinen. Tasa-arvovaltuutettu hyväksyy tämän selityksen kritiikittä, eli hän pitää miesvihaa miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän oikeuttavana perusteluna.
Pahimpia ovat tietysti salit (esim. Fitness24seven), jotka veloittavat mies- ja naisasiakkailta yhtä paljon, mutta tarjoavat naisasiakkailleen yhteisten liikuntatilojen lisäksi vielä erikseen vain naisille avoimia tiloja. Niiden harjoittamaa syrjintää ei voi puolustella millään rationaalisella argumentilla. Häveliäisyyssyyt eivät nimittäin estä naisasiakkaita treenaamasta miesasiakkaiden rinnalla salin yleisissä osissa, ne vain sulkevat miehet ulkopuolelle osasta kuntosalin tiloja. On tietenkin selvää, että oikeudenmukaista olisi periä naisasiakkailta suurempi pääsymaksu, kun he kerran saavat suuremman harjoittelualueen ja enemmän laitteita sekä painoja käyttöönsä kuin miesasiakkaat. Kuntosaliharjoittelun sujuvuuden ja tehokkuuden kannalta nämä ovat aivan olennaisia asioita, joten tasa-arvovaltuutetun linjaus asettaa miehet sukupuolen perusteella eriarvoiseen asemaan. Vaihtoehtoisesti naisasiakkaiden pääsy yleiselle puolelle pitäisi kieltää, jolloin siitä tulisi pelkästään miehille avoin harjoittelualue.
Miesten tasa-arvo ry muistuttaa, ettei SuperShe Island -lomasaari ole mikään nudistileiri, vaan ihan tavallinen majoituspalveluja tarjoava yritys. Suomi on täynnä vastaavankaltaisia majoitusliikkeitä, jotka tilojensa mahdollisesta rajallisuudesta ja primitiivisyydestä huolimatta kykenevät tarjoamaan asiakkailleen aivan riittävän yksityisyyden vaatteiden vaihtamista ja peseytymistä varten. Miten on mahdollista, ettei Rothin yritys pysty samaan, mihin kaikki muut pystyvät? Toisaalta muut majoitusyrittäjät olisivat kenties voineet kohdentaa investointinsa toisin, jos niiden tiedossa olisi ollut, että majoitusliikkeet saavat valita asiakkaansa sukupuolen perusteella.
Tällainen mutkaton ja liikunnallinen kanssakäyminen miesten ja naisten välillä pitäisi tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran mielestä saada häveliäisyyssyistä kieltää:
Pohjoismainen tasa-arvon perinne saa väistyä syrjintäkulttuurin tieltä
Tasa-arvovaltuutettu puolustelee Supershe-saaren syrjintää myös viittaamalla saarella mahdollisesti vierailevien erilaisiin kulttuurisiin taustoihin. Jälleen kerran suomalainen viranomainen nöyristelee ulkomaisten syrjintä- ja sukupuolierottelutraditioiden edessä sen sijaan, että hän suoraselkäisesti puolustaisi suomalaista tasa-arvoa, jonka edistämiseksi on vuosien mittaan tehty niin paljon töitä. Suomalaisen kulttuurin perinteet, joihin kuuluvat mm. luonnollinen suhtautuminen alastomuuteen sekä molempien sukupuolten mutkaton yhdessäolo liikunnan, saunomisen ja uimisen merkeissä, ovat tasa-arvovaltuutetun mielestä vähempiarvoisia kuin ulkomaalaiset syrjintätraditiot, joten niitä ei tasa-arvovaltuutetun lausunnossa huomioida lainkaan. Monissa maissa, kuten vaikkapa Iranissa, todelliset tasa-arvoaktivistit tekevät henkensä uhalla töitä, jotta sukupuolisyrjinnästä ja -erottelusta päästäisiin eroon. Sen sijaan, että tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara tukisi näitä rohkeita ihmisiä, hän haluaa tuoda syrjintäkulttuurin Suomeen. Viranomaisena tasa-arvovaltuutetun kannanottojen pitäisi tietysti perustua Suomen lakiin, joka perustuslakia myöden kieltää ihmisten asettamisen eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella, eikä ennakkoluuloisten ja suvaitsemattomien ihmisten vaatimuksiin saada syrjiä ihmisiä sukupuolen perusteella. Kauniit periaatteet ja puheet arvoista tai perinteistä osoittautuvat täysin arvottomaksi sanahelinäksi, kun tosipaikka tulee eteen, ja noita arvoja pitäisi uskaltaa oikeasti puolustaa.
Vertailu partureihin
Tasa-arvovaltuutetun taholta on julkisuudessa viitattu vain miehille suunnattuihin partureihin. Totta on, että jotkut parturiliikkeet keskittyvät tavoittelemaan nimenomaan miesasiakkaita, mihin niillä on laillisesti täysi oikeus. Parturiliikkeillä ei sitä vastoin ole oikeutta sulkea naisasiakkaita pois . Sellaisesta sukupuolisyrjinnästä ei ole merkkejä. Niinpä niiden toiminnan rinnastaminen lomakeskukseen tai kuntosaleihin, jotka kirjaimellisesti haluavat sulkea, tai jo sulkevat, ovensa miehiltä, on harhaanjohtavaa.
Vaikka parturiliikkeen tilat olisivat rajalliset ja vaikka yrittäjällä olisikin kulttuurisia syitä, joiden vuoksi hän ei haluaisi naisasiakkaita palvella, ei tasa-arvovaltuutettu hyväksy sitä, että yrittäjä itse valitsisi asiakkaitaan. Tämä osoittaa tasa-arvovaltuutetun Supershe-hankkeen tueksi keksimät selittelyt puhtaasti tekosyiksi. Tasa-arvovaltuutetun mielivaltainen laintulkinta asettaa yrittäjät keskenään eriarvoiseen asemaan; yksi saa rikkoa lakia mielensä mukaan, mutta muiden on noudatettava sitä pilkulleen. Tasa-arvovaltuutettu puuttuu yrittäjien harjoittamaan sukupuolisyrjintään jämäkästi, kun syrjityiksi tulevat naiset, mutta miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää hän jopa aktiivisesti tukee ja edistää. Miesten tasa-arvo ry:n mielestä tasa-arvovaltuutetun toiminta on malliesimerkki siitä kaksinaismoralismista, joka on suomalaista tasa-arvopolitiikkaa jo vuosien ajan leimannut. Tämä on kansallinen häpeä.
Tasa-arvon vastustajat
Supershe- fiasko on tuorein lisäys tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran ala-arvoiseen ja puolueellisen toimintahistoriaan. Hän ei ole toimikaudellaan tehnyt mitään miesten ja poikien aseman parantamiseksi. Siinä missä lapsiasiavaltuutettu on jämäkästi puolustanut myös poikavauvojen ihmisoikeuksia sukupuolielinten silpomistraditiolta ja missä yhdenvertaisuusvaltuutettu on konkreettisesti puuttunut asevelvollisuusjärjestelmän syrjivyyteen, on Jukka Maarianvaara ollut vain feminististen naisasiajärjestöjen juoksupoika. Hän on lisännyt sukupuolten välistä vastakkainasettelua, miehiin ja poikiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää ja tehnyt Suomesta aiempaa epätasa-arvoisemman maan. Mitään uskottavuutta hänellä ei tasa-arvovaltuutettuna enää tämän farssin jälkeen ole. Hän on pelkkä naisasiavaltuutettu.
Yllätyksenä ei toki tule sekään, että feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro puolustaa voimakkaasti Rothin syrjintäsaarta. Feministisen puolueen linjana näyttää siis olevan sukupuolten välisen tasa-arvon vastustaminen ja miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän edistäminen.
Miesten tasa-arvo ry on myös huvittunut siitä, että ne samat tahot, jotka yleensä paasaavat sukupuolten moninaisuudesta ja ajavat vahvasti sukupuolierottelusta luopumista mm. julkisissa käymälätiloissa, ovatkin nyt yhtäkkiä sitä mieltä, ettei sukupuolierottelussa ja ihmisten jakamisessa yksioikoisesti miehiin ja naisiin ole mitään ongelmallista. Opportunismi onnistuu selvästi useammilta kuin looginen ajattelu.
SuperShe- hankkeessa on yksi hyvä puoli. Se tarjoaa jokaiselle sukupuolten välisen tasa-arvon kannattajalle tilaisuuden osoittaa vakaumuksensa vahvuus. Kaikki sukupuolisyrjintää vastustavat ja tasa-arvoa kannattavat tuomitsevat Rothin syrjintäsaaren. Jyvät erottuvat akanoista.
Yrittämisen vapaus ja suhteellisuudentaju
Jotkut ovat nähneet Rothin hankkeessa pyrkimystä yrittäjien vapauden edistämiseen. Heidän mielestään vapaassa maassa elinkeinonharjoittajilla pitäisi olla oikeus vapaasti valita itse asiakkaansa, myös sukupuolen perusteella niin halutessaan. Miesten tasa-arvo ry toteaa, että tämä olisi perusteltu näkökanta, jos hän olisi ajamassa lakimuutosta, joka mahdollistaisi yrityksille ja yrittäjille sen, että ne voisivat itse jatkossa valita asiakkaansa. Mistään sellaisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Kyse on vain yhden yrittäjän halusta nostaa itsensä lain yläpuolelle. Tasa-arvovaltuutetun osalta kyse on siitä, että yrittäjille halutaan oikeus syrjiä miehiä, mutta naisiin kohdistuvaa syrjintää ei hyväksytä millään perusteilla eikä missään oloissa. Eli asetetaan yrittäjät keskenään ja miehet ja naiset keskenään eriarvoiseen asemaan lain edessä. Millainen miesasiajärjestö katsoo hiljaa sivusta, kun miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää yritetään lainvastaisesti lisätä Suomessa?
Voi hyvin ajatella, ettei yhden majoitusliikkeen sisäänpääsyn rajoituksilla tai jonkun kuntosalin hinnoitteluratkaisuilla ole suurta väliä. Kuluttajahan voi aina viedä rahansa muualle. Kun näitä yksittäistapauksia kertyy siinä mittakaavassa, kuin niitä on nyt alkanut kertyä, niistä muodostuu trendi. Kyse on sitä paitsi periaatteellisesti erittäin tärkeistä asioista: ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä, lain kirjaimen ja sen hengen kunnioittamisesta sekä viranomaisten toiminnan tasapuolisuudesta.
Johtopäätökset
Miesten tasa-arvo ry kannustaa kaikkia, jotka ovat joutuneet sukupuolensa perusteella Supershe-yrittäjän, tai muiden yrittäjien, syrjimiksi tekemään asiasta rikosilmoituksen. Rikoslain 11 luvun 11 § kieltää sukupuolisyrjinnän elinkeinonharjoittamisessa . Jokamiehen oikeudet mahdollistavat myös sen, että saaren tila otetaan laillisesti haltuun. Miesten tasa-arvo ry pyytää tasa-arvovaltuutetulta epäasiallista tai puolueellista kohtelua kokeneet olemaan yhteydessä osoitteeseen sihteeri@miesten-tasa-arvo.fi . Tarkoituksena on luoda kattava ja mahdollisimman tarkasti dokumentoitu selvitys tasa-arvovaltuutetun toiminnan laiminlyönneistä ja puolueellisuudesta.
Miesten tasa-arvo ry:n kannanotto raiskauksen määrittelyn muuttamisesta suostumuksen ympärille perus
- nimetön nimi
- 7.6.2018
- 3 min käytetty lukemiseen
JOHDANTO
Miesten tasa-arvo ry:n kannanotto meneillään olevaan lakialoitteeseen sekä julkiseen keskusteluun raiskauksen määrittelyn muuttamisesta kaavaillulla tavalla suostumuksen ympärille perustuvaksi. KANNANOTTO
Miesten tasa-arvo ry vastustaa nimenomaisen suostumuksen puutteeseen perustuvaa määritelmää raiskaukselle. Huomattava osa molempien osapuolten vapaasta tahdosta tapahtuvista sukupuoliyhteyksistä on sellaisia, joissa suotumusta ei suoraan erikseen kysytä, eikä anneta. Sen vuoksi raiskauksen määrittely nimenomaisen suostumuksen kautta olisi suuressa ristiriidassa huomattavassa osassa vapaehtoisuuteen perustuvia tilanteita. Tällaisen vakavan rikoksen ollessa kyseessä (jonka tuomion suorat ja epäsuorat seuraukset tuomitun tulevaisuudelle voivat olla poikkeuksellisen mittavia) olisi täysin epäoikeudenmukaista syytettyä kohtaan vaatia oikeussalissa näyttöä etukäteisestä nimenomaisesta suostumuksesta, kun samaan aikaan yleisesti tiedetään, että huomattava osa normaaleista seksuaalisista kanssakäymisistä ei sellaista täysin yksiselitteistä, etukäteistä suostumuksen antamistilannetta sisällä.
Julkisessa keskustelussa useasti esiin nostettuun sanattomaan, eleisiin, ilmeisiin ja toisen aktiivisuuden tasoon perustuvassa suostumuksessa on myös monia ongelmia, kun sitä mietitään tuomion perustana. Seksuaalisia tilanteita on hyvin erilaisia ja joskus osapuolten halut ovat eriäviä esimerkiksi yhdyntään ryhtymisen osalta. Ihmisten herkkyys tulkita toisen eleitä ja ilmeitä vaihtelee niin osallisten ihmisten, kuin tilanteidenkin mukaan.
Osa suostumuksen lakiin viennin puolesta puhuvista on kommentoinut, että ”kysyäkin voi”. Sitä ei varsinkaan parisuhteissa kuitenkaan tehdä joka kerta tilanteiden mielekkyyden takia, eikä sen takia, että sellainen viestisi epäluottamuksesta sekä itseä, että toista kohtaan.
Seksuaalinen tilanne kehittyy sukupuoliyhteydeksi usein asteittaisen, tunnustelevan toiminnan kautta, jolla haetaan toisen osapuolen suostuvaisuutta toiminnan jatkamiselle ja syventämiselle. Suostuvaisuus on kuitenkin eri asia, kuin etukäteinen nimenomainen suostumus, jolla käsitteenä viitataan kiistattoman suostumuksen etukäteiseen antamiseen ja saamiseen.
Julkisessa keskustelussa on myös puhuttu suostumuksen yhteydessä ”seksin haluamisesta tai haluamattomuudesta”, ikään kuin nämä asiat olisivat samaa asiaa. Haluaminen tai oikeastaan haluamisen taso on mielestämme vakavan rikoksen ollessa kyseessä liian subjektiivinen käsite. Haluamisen voimakkuuskin vaihtelee esim. parisuhteissa sinänsä vapaaehtoisesti tapahtuvissa sukupuoliyhteyden omaavissa tilanteissa. Monessa parisuhteessa halut seksiin eroavat määrällisesti, sisällöllisesti tai laadullisesti. Toinen voi olla suostuvaiseen seksiin, vaikka ei sitä juuri sillä kertaa erityisesti haluaisi. Monen parisuhteen seksielämässä on vaikeuksia eikä molemmat nauti aina seksistä, vaikka siihen olisi molempien osalta ryhdytty ilman minkäänlaista pakottamista. Kommunikointi voi olla puutteellista molempien osapuolten taholta. Kaikki vapaaehtoinen seksi ei ole elokuvista tuttua selkeää molemminpuolista kiihkoa. Huonon seksin ei pitäisi olla lähelläkään vakavaa seksuaalirikosta.
Nimenomaiseen suostumuksen saamiseen perustuva lainsäädäntö tarkoittaisi käytännössä sitä, että varsinkin naisen ja miehen välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä miehelle painottuisi ankara vastuu. Silloin seksuaalisuuden toteuttaminen tarkoittaa naiselle ja miehelle ihan eri asioita. Saman asian aiheuttaa lainsäädännön rakentaminen myös sanattoman, mutta kiistattoman suostumuksen antamiseen ja saamiseen pohjautuvaksi. Lainsäädäntö ei saa olla sellainen, että huomattava osa normaaleista, molempien vapaasta tahdosta tapahtuvista seksuaalisista tilanteista olisi ”epäselvällä alueella”, mikäli toinen syystä tai toisesta päättäisi kuitenkin viedä tilanteen oikeuden arvioitavaksi.
Erityisen ongelmallisena pidämme raiskauksen määrittelemisessä suostumuksen ympärille sitä, mikä luokiteltaisiin raiskauksen yritykseksi. Esimerkiksi olisiko jo se yritys, että muun koskettelun ja osittaisen molemminpuolisen riisuutumisen jälkeen mies on työntymässä sormin naisen sisään, mutta nainen kuitenkin estää? Tässä mies olisi ilmeisesti ymmärtänyt sanattoman suostumuksen olemassaolon väärin ja yrittänyt sukupuoliyhteydeksi laskettavaa tekoa ilman naisen etukäteistä suostumusta. Tulisiko suostumukseen perustuvaan lakiin ns. inhimillisyyspykälä – eli perustellun väärinkäsityksen mahdollisuus tilanteissa, joissa muutoin ollaan jo oltu jonkinlaisessa seksuaalisessa kanssakäymisessä?
Miesten tasa-arvo ry on äärimmäisen huolestunut kannanotoista, joissa nähdään ongelmaksi se, että syytettyä vastaan pitäisi esittää näyttöä tuomion aikaansaamiseksi. Todella vakavia ovat myös vihjailut syyttömyysolettamasta luopumisesta raiskausrikosten kohdalla – jolloin syytetty olisi syyllinen, mikäli hän ei pystyisi kiistattomasti todistamaan syyttömyyttään. Raiskaussyyte voi koskea monia vuosia vanhoja väitettyjä tapahtumia yhtälailla kuin läheisiä tapahtumia. Miten voisi olla kohtuullista, että syytetyn pitäisi pystyä todistamaan, ettei ollut vuosia takaperin väitettynä tekohetkenä väitetyssä tekopaikassa, varsinkin jos osapuolet ovat tuttuja ja asuvat samassa kaupungissa? Miten suostumuksen puutteen ollessa raiskauksen tunnusmerkkinä syytetty voisi pitävästi todistaa suostumuksen olemassaolon, varsinkin jos suostumus on annettu sanattomasti – tai vaikka ihan sanallisesti?
Raiskaus on kansalaisten keskuudessa vastenmielinen rikos, eikä siitä pidä voida tuomita pelkän väitteen perusteella. Syyttömälle annettu raiskaustuomio vie miehen kunnian, vaurioittaa siihen asti rakennettua elämää aina tärkeistä ihmissuhteista taloudelliseen asemaan, sekä vaikeuttaa mielekkään elämän rakentamista myös tuomion kärsimisen jälkeen. Lisäksi syyttömälle annettu raiskaustuomio voi aiheuttaa vakavia mielenterveydellisiä sekä henkilön omaan seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia. Raiskauksen määrittely suostumuksen ympärille toisi oikeuteen vielä näyttöön perustuvaan ”syyllinen vai syytön” pohdinnan lisäksi abstraktin määrittelyn siitä, mitkä eleet, sanat tai toimet voidaan katsoa suostumukseksi ja mitkä ei.
Miesten tasa-arvo ry:n mielestä sekä nykyistä määritelmää, että suostumukseen perustuvaa määritelmää, tasapainoisempaa olisi määritellä raiskaus sen kautta, että toinen on osoittanut kieltäytymisensä, mutta tekijä on siitä huolimatta suorittanut sukupuoliyhteyden. Tästä voitaisiin poislukea tiedottomuudet, kuten sammuminen, perustellut näkyvät pelkotilat, teon kohteen alaikäisyys ja muut vastaavat tilanteet – joista olisi muutoinkin selkeästi ymmärrettävissä, ettei toinen ole pystyvä ilmaisemaan kielteistä tahtoaan.
Miesten tasa-arvo ry
