- nimetön nimi
- 1.5.2019
- 2 min käytetty lukemiseen
Nykymuotoinen, vain miehiä koskeva, asevelvollisuus on korvattava tasa-arvoisella maanpuolustuksella. Palvelusta suorittavia miehiä ja naisia on kohdeltava tasa-arvoisesti.
Alaikäisille kulttuurisista tai uskonnollisista syistä tehtävät ympärileikkaukset on kriminalisoitava.
Julkisen talouden sukupuolivaikutuksista on teetettävä kokonaisvaltainen ja puolueeton selvitys.[i]
Miesjärjestöille on taattava valtion budjetista tasa-arvoinen rahoitus naisjärjestöjen kanssa.[ii]
Tasa-arvolaki ja rikoslaki on muutettava täysin sukupuolineutraaleiksi.
Sukupuolierot oppimistuloksissa, koulumenestyksessä ja koulutukseen osallistumisessa on poistettava kaikilla koulutuksen tasoilla. Poikien ja miesten koulu- sekä opiskelumenestyksen parantamiseksi on koko koulutusjärjestelmää varhaiskasvatuksesta korkeakoulukseen muutettava määrätietoisesti pojille ja miehille sopivampaan suuntaan.
Viranomaisten on aktiivisesti kampanjoitava kaikkea väkivaltaa vastaan väkivallantekijän tai uhrin sukupuolesta riippumatta. Jokaisen henki ja terveys on yhtä arvokas, joten jokaisen turvallisuus on taattava yhtäläisesti. Tasa-arvon edistäminen ei voi olla nollasummapeliä.
Lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa on turvattava myös vanhempien erotessa. Erotilanteessa vuoroasumisesta on tehtävä lähtökohta, ja jaottelusta etä- ja lähivanhempiin on luovuttava. Kun vuoroasuminen toteutuu, on vanhempia tuettava tasa-arvoisesti. Esimerkiksi lapsilisät on jaettava tasan, eikä elatusmaksuja enää tarvita. Vieraannuttaminen on kriminalisoitava.
Isyyshuijauksista on tehtävä loppu teettämällä isyyden varmistamiseksi aina automaattisesti DNA-testi. Isien osuutta vanhempainvapaista on kasvatettava, mutta myös perheiden omille valinnoille vanhempainvapaiden käytössä on jätettävä tilaa, ja näitä valintoja on kunnioitettava.
Rikoslaissa raiskaus on yksinkertaisesti määriteltävä toisen pakottamiseksi sukupuoliyhteyteen vasten toisen tahtoa. Syyttömyysolettamasta on pidettävä ehdottomasti kiinni ja perättömiin rikosilmoituksiin on puututtava ankarasti.
Sukupuolen vaikutuksesta rikostuomioihin on teetettävä tutkimus.
Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto (kuten HPV-rokote ja syöpäseulonnat) on järjestettävä myös pojille ja miehille.
Tavoitteeksi on otettava se, että miehet saavuttavat naisten tason kaikilla hyvinvointimittareilla vuoteen 2050 mennessä.
Palkkatasa-arvon on toteuduttava samapalkkaisuuden periaatetta kunnioittaen ja todellisuudessa tehdyt työtunnit huomioiden. Nämä tosiasiat on huomioitava myös tilastoinnissa.
Sukupuolten välisen tasa-arvon edistymisen arvioinnissa on siirryttävä käyttämään BIGI-tasa-arvo-indeksiä[iii], joka ottaa muita tasa-arvovertailuja paremmin huomioon miesten oikeudet ja tasa-arvo-ongelmat.
Politisoituneen ja pseudotieteellisen sukupuolentutkimuksen rahoittaminen julkisilla varoilla on lopetettava.
Jos sukupuolikiintiöitä ja ns. positiivista erityiskohtelua käytetään tasa-arvotyössä, niitä on sovellettava myös niillä sektoreilla, joilla miehet ovat aliedustettuja ja heikommassa asemassa. Kiintiöiden ja positiivisen erityiskohtelun on hyödytettävä tasapuolisesti molempia sukupuolia.
Tasa-arvoasian neuvottelukunnan (TANE) rakenne on uudistettava niin, ettei miesten asioita enää delegoida alemman tason jaostolle, vaan neuvottelukunnan on arvioitava automaattisesti kaikkia asioita myös miesnäkökulmasta. Molempien sukupuolten ja miesasiajärjestöjen on oltava tasa-arvoisesti edustettuina kaikissa tasa-arvoelimissä.
Miesten asiaa ajamaan on saatava erillinen miesasiavaltuutettu.
Suomen on huolehdittava miesnäkökulman tasa-arvoisesta huomioimisesta pohjoismaisessa yhteistyössä, EU:ssa ja YK:ssa. Miesten oikeuksien edistämiseksi on solmittava kansainvälinen miesten oikeuksien sopimus.
- nimetön nimi
- 7.4.2019
- 2 min käytetty lukemiseen
Suomessa on viime syksystä saakka puhuttu Ruotsin mallin mukaisesti sukupuolitietoisesta budjetoinnista. Tällä tarkoitetaan sitä, että valtion ja kuntien talousarvioihin liittyvien uusien esitysten, kuten menolisäysten tai -leikkausten, sukupuolivaikutukset tulisi arvioida ennakkoon. Sukupuolinäkökulma pitäisi lisäksi integroida talousarvion valmistelun kaikkiin vaiheisiin valmistelusta seurantaan. Tavoitteena pitäisi olla tulojen uudelleenjärjestäminen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi.[i]
Tämän ajatusmaailman mukaisesti toteutettiin ”Tasa-arvoa talousarvioon” – selvitys, joka julkaistiin syyskuussa. Selvityksen mukaan miehet olisivat hyötyneet vuosina 2016 – 2018 tapahtuneista verotuksen ja sosiaalimenojen muutoksista selvästi enemmän kuin naiset. [ii] Selvityksessä suositeltiin, että Suomessa pitäisi jatkossa ryhtyä soveltamaan sukupuolitietoista budjetointia laajemmin.
Talouden sukupuolivaikutukset on huomioitava kokonaisuudessaan
Sukupuolitietoisessa budjetoinnissa on kuitenkin merkittävä ongelma. Siinä tarkastellaan vain uusien esitysten vaikutuksia. Olemassa olevat rakenteet vain otetaan annettuina. Toisin sanoen se perustuu olettamukselle siitä, että julkinen talous olisi lähtökohtaisesti kustannusvaikutuksiltaan sukupuolineutraali. Tätä perusolettamusta ei kuitenkaan ole osoitettu toteen. Jos se on virheellinen, on koko sille rakentuva analyysi väistämättä virheellinen.
Miesten tasa-arvo ry esittää, että seuraavalla hallituskaudella teetetään perusteellinen ja puolueeton selvitys julkisen talouden sukupuolivaikutuksista kokonaisuudessaan. On otettava huomioon julkisen sektorin palkat (kuntapuolella työntekijöistä 80 % on naisia)[iii] , ketkä ovat erilaisten etuuksien saajia (eläkkeensaajista naisia on 55,6 %, kotihoidon tuen saajista 91, 5 %, lapsilisien saajista 94,1 % jne.[iv]), ketkä käyttävät erilaisia julkisia palveluja, kuten terveyspalveluita (vuonna 2002 naisten terveydenhuoltoon käytettiin 46 % enemmän kuin miesten[v]), ja ketkä maksavat julkisen talouden ylläpidon erilaisina veroina ja maksuina[vi]. Unohtaa ei liioin sovi vain miehiä koskevan asevelvollisuuden kustannusvaikutuksia[vii]. Suomessa asevelvolliset hoitavat pakkotyönä maan puolustamisen. Useimmissa muissa maissa tämä tehtävä on uskottu ammattilaisten käsiin. Jos lähtötilanne ei ole kustannusvaikutuksiltaan miehille ja naisille tasa-arvoinen, on luonnollisesti ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin tilanteen tasapainottamiseksi.
Kun sukupuolitietoisessa budjetoinnissa keskitytään vain muutosten sukupuolivaikutuksiin, lähtötilannetta kriittisesti analysoimatta, ajaudutaan helposti virheellisiin päätelmiin. Jos julkiselle sektorille esimerkiksi rekrytoidaan lisää poliiseja tai sotilaita[viii], voi rekrytointipäätös vaikuttaa sukupuolivaikutuksiltaan miehiä suosivalta, sillä todennäköisintä on, että näihin tehtäviin hakeutuu ja palkataan enemmän miehiä kuin naisia. Julkisen talouden kokonaisuuden kannalta vaikutus on kuitenkin toinen. Se vain hieman tasapainottaa julkisen sektorin merkittävää naisvaltaisuutta. Samalla tavalla vaikkapa kotihoidon tuen leikkaus saattaisi näyttää muutoksena epätasa-arvoa lisäävältä, kohdistuisihan se väistämättä enemmän naisiin kuin miehiin. Kokonaisuuden kannalta leikkaus voisi kuitenkin olla sukupuolivaikutuksiltaan tasa-arvoa lisäävä, jos naisten ja miesten asema julkisen talouden etuudensaajina sen myötä tasoittuisi.
Ruotsissa sukupuolitietoista budjetointia on käytetty jo jonkin aikaa. Käytännön seurauksena miesten yleisimmän syövä, eturauhassyövän, hoito on huomattavasti huonommalla tolalla kuin Suomessa. Varakkaimmat hakeutuvatkin Suomeen hoitoihin, joita kotimaassa ei ole tarjolla[ix]. Halutaanko Suomeen sama tilanne?
Miesten tasa-arvo ry haluaa, että Suomesta kehitetään aiempaa tasa-arvoisempi maa kaikille. Siis myös miehille. Jotta Ruotsin virheet ja sukupuolitietoiseen budjetointiin liittyvät vääristymät voitaisiin Suomessa välttää, tarvitaan enemmän tietoa siitä, millaisia julkisen talouden sukupuolivaikutukset kokonaisuutena ovat. Siksi seuraavan hallituksen on teetätettävä asiasta perusteellinen ja puolueeton selvitys. Sen tuottamien tietojen pohjalta voidaan aidosti rakentaa tasa-arvoisempaa maata ihan kaikille. Lähtökohtana ei voi olla ”saavutettujen etujen” puolustaminen.
[i] https://tasaarvoatalousarvioon.wordpress.com/page/, https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804262200904243_u0.shtml
[ii] https://www.talouselama.fi/uutiset/ettei-haviaja-olisi-aina-sama-suomeen-suositellaan-sukupuolitietoista-budjetointia/b2b855d7-e6e4-315e-94a9-b10c8355f98d, https://vnk.fi/julkaisut/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-287-603-4
[iv] http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161000/52-2018-Tasa-arvoa%20talousarvioon.pdf?sequence=1&isAllowed=y s. 16
[v] ”Mies vailla tasa-arvoa”- teos, http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/32605-miesten-tasa-arvo-ongelmien-top-10
[vi] https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/tilastot/tuloverotilastoja/henkiloasiakkaiden_tuloverotilastoj/henkiloasiakkaiden_tuloverotilastoja_ve4/verohallinnon_tilastoja_naisten_ja_mies/
[viii]http://www.reservilainen.fi/uutiset/lisaa_poliiseja_ja_100_uutta_virkaa_puolustusvoimille_budjettiriihessa_sovittiin_lisasatsauksista
- nimetön nimi
- 4.4.2019
- 2 min käytetty lukemiseen
Miesjärjestöt, kuten Gender Egalitarian Finland ry (GEF ry) tai Miesten tasa-arvo ry (MTA ry) tekevät tärkeää työtä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi Suomessa. Miesjärjestöt ovat tuoneet kauan kaivattua miesnäkökulmaa tasa-arvokeskusteluun ja ne ovat innostaneet kasvavan joukon miehiä osallistumaan tasa-arvotyöhön. Tämä on todella tärkeää, sillä sukupuolten välistä tasa-arvoa pitää rakentaa yhdessä, miesten ja naisten asemaa samanaikaisesti parantaen ja yhteistyössä edistäen. Tasa-arvotyö ei etene tehokkaasti, jos miehet eivät tunne sitä yhtä lailla omakseen kuin naiset. Miesjärjestöt katsovat, että tasa-arvo kuuluu kaikille ja että tasa-arvon edistämisen pitäisi olla kaikkien yhteinen projekti. Jotta tämä olisi aidosti mahdollista, on mies- ja naisjärjestöjen toimintaedellytyksistä huolehdittava tasapuolisesti.
Miesjärjestöjen toimintaedellytyksiä rajoittaa tänä päivänä suuresti se, että niiden sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävä, ja miesten asemaa parantava kansalaisjärjestöaktivismi on täysin vapaaehtoistyön, vapaaehtoisten lahjoitusten ja jäsenmaksujen varassa. Valtion budjetista miesjärjestöt saivat tänä vuonna tasa-arvotyöhönsä tukea pyöreät 0 euroa. Naisjärjestöjen valtionapu, jota saavat Naisjärjestöjen keskusliitto ry, Naisjärjestöt Yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry ja Monika-naiset liitto ry, vakinaistettiin vuonna 2007 yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Tänä vuonna nämä järjestöt saavat valtiolta yhteensä 318 000 euroa. Vuonna 2017 ne saivat valtionavustuksia 268 000 euroa ja vuonna 2018 samoin 268 000 euroa. Valtiolla siis on rahaa tasa-arvotoiminnan tukemiseen, mutta sitä ei jaeta tasapuolisesti mies- ja naisjärjestöille. Tämä on tasa-arvon kannalta merkittävä ongelma.
Epätasa-arvoinen rahanjako ei ole jäänyt huomaamatta. MJKL on jo kiinnittänyt huomiota miesjärjestöjen rahoitustilanteen epätasa-arvoisuuteen. Sosiaali- ja terveysministeriön miestyöryhmä korosti myös loppuraportissaan vuonna 2014 yhteisen tasa-arvopolitiikan tärkeyttä ja miesjärjestöjen tukemista. Toistaiseksi tilanne ei kuitenkaan ole korjaantunut.
Lisäksi eduskuntapuolueiden saamasta puoluetuesta osa on korvamerkitty puolueiden naisjärjestöjä varten. Ilman erillistä naisjärjestöä jokainen puolue saisi vähemmän puoluetukea. Tästä syystä jokaisella eduskuntapuolueella on oma naisjärjestönsä. Näillä järjestöillä on paljon valtaa etenkin puolueiden tasa-arvopoliittisten ohjelmien muotoilemisessa. Niinpä ei ehkä ole ihme, ettei miesnäkökulma ole näissä ohjelmissa yleensä kovinkaan vahvasti esillä. Jos osa puoluetuesta varattaisiin tasa-arvon nimissä poliittista miesjärjestötoimintaa varten, puolueiden tasa-arvopoliittiset ohjelmat, ja sitä myöten Suomessa harjoitettu tasa-arvopolitiikka, tasapuolistuisivat varmasti.
Nyt on korkea aika korjata tämä epäkohta. Uuden eduskunnan on varmistettava, että miesjärjestöt saavat yhtä lailla tukea valtion budjetista, kuin naisasiajärjestötkin saavat. GEF ry, ja MTA ry vaativat yhdessä tasa-arvoista rahoitusta miesjärjestöille.
