- nimetön nimi
- 29.1.2017
- 2 min käytetty lukemiseen
Miesten tasa-arvo ry:n hallitus on päättänyt, että yhdistys palkitsee sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä erityisesti ansioituneen toimijan tai ansioituneet tahot vuosittain jaettavalla tasa-arvopalkinnolla. Vuoden 2016 tasa-arvopalkinnot Miesten tasa-arvo ry antaa miehiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa tutkineelle ja esiin nostaneelle Kati Federleylle sekä pitkän linjan linjan tasa-arvotutkijalle ja -kirjoittajalle Henry Laasaselle. Virallinen palkintoseremonia järjestetään tasa-arvon päivänä 19.3.2017 Helsingissä (tarkemmat tiedot tapahtumasta julkistetaan myöhemmin). Molemmat palkitut tulevat pitämään palkintotilaisuudessa esityksen. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Miesten tasa-arvo ry onnittelee palkittuja!
Palkintojen perustelut
Kati Federley on tehnyt arvokasta pioneerityötä nostamalla esiin miehiin parisuhteissa kohdistuvaa väkivaltaa. Hänen ansiokas hoitotieteen alan pro gradu – tutkielmansa: ”Miesten kokemuksia naisten tekemästä parisuhdeväkivallasta” (1) ja sen saama mediahuomio (2,3) nosti selkeällä ja selväsanaisella tavalla esille vuoden 2016 aikana naisten miehiin kohdistaman väkivallan kirjoa tämän päivän Suomessa. Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta on ensisijaisen tärkeää, että erilaiset tiedon tuottamisen katvealueeseen jääneet aihealueet tulevat valaistuksi ja tätä kautta uudenlaisen huomioinnin kohteeksi. Federleyn aihealueen esillenostojen voidaan nähdä myös suoraan palvelevan yksittäisiä ihmisiä, joiden kokemuksien julkitulolle on nyt aiempaa parempi yhteiskunnallinen hyväksyntä.
Henry Laasanen on pitkään ollut näkyvin yksittäinen toimija Suomessa miesnäkökulmaisen tasa-arvojäsennyksen tuottajana. Hänen jo 15 vuoden ajan tuottamansa yleistajuiset tekstit ovat tarjonneet monille mahdollisuuden kiinnostua tasa-arvokysymyksistä tavalla, joka on kyseenalaistanut vakiintuneen näkemyksen tasa-arvosta vain naisasiana. Tuomalla esiin potentiaalisia miesten tasa-arvo-ongelmia (4) on Laasanen haastanut myös suomalaista tasa-arvopolitiikkaa. Suomalaisen miesasialiikkeen kehittymiselle Laasasen merkitystä on vaikea yliarvioida. Vuoden 2016 aikana Laasasen näkyvimmät ulostulot ovat tapahtuneet hänen artikkeleihinsa kokoelmateoksessa ”Epäneutraali sukupuolikirja” (5) liittyen. Osin tasa-arvoteemaan kytkeytyen, mutta myös omana aihealueenaan, Henry Laasanen on esittänyt sosiologista valta-analyysiä niin sanotuista ”heteroseksuaalisista pariutumismarkkinoista” kirjassaan ”Naisten seksuaalinen valta” (6). Kirjassa esiteltävillä ajatuksilla on ollut merkittävä vaikutus Suomessa aihealueesta käytävään keskusteluun.
Miesten tasa-arvo ry
Miesten tasa-arvo ry on poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa miesten tasa-arvo-ongelmiin keskittyen. Tämä tarkoittaa miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän poistamista ja sitä, että miesten ongelmiin kiinnitetään yhtä suurta huomiota, kuin naisten ongelmiin. Tasa-arvolla tarkoitamme sitä, että ihmisillä on, sukupuolesta riippumatta, oltava yhtäläiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet kaikilla elämänalueilla.
________________________
Lähteet:
1 https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98740/GRADU-1458733112.pdf
2 http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/naisten-parisuhdevakivalta-ahdistaa-miehia
3 http://www.aviisi.fi/2016/06/gradu-graduni-muuttaa-edes-yhden-miehen-elamaa-tyo-kannatti/
4 http://publishing.yudu.com/Freedom/Aclt8/Laasasenlista/resources/index.htm?referrerUrl=http%3A%2F%2Fihmissuhteet.blogspot.fi%2F2008%2F05%2Flaasasen-lista.html
5 http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2016/10/Ep%C3%A4neutraali-sukupuolikirja-pdf.pdf
6 https://fi.wikipedia.org/wiki/Naisten_seksuaalinen_valta
- nimetön nimi
- 9.12.2016
- 2 min käytetty lukemiseen
Hyvä Kaius Niemi,
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 17.11 ”Naisia johtopaikoille – ilman kiintiöitä” väititte lasikaton olevan tiukassa ja että ”vaikka naiset ovat keskimäärin koulutetumpia kuin miehet, yritysten ylin johto valitaan edelleen vain sopivimpien miesten joukosta”. Samana päivänä MTV uutisoi pääaiheenaan poikien merkittävästi tyttöjä huonommista arvosanoista, joiden professori Liisa Keltikangas-Järvinen arvioi liittyvän syvälle suomalaiseen koulujärjestelmään juurtuneeseen tyttöjä suosivaan asenneongelmaan. Lehtenne ei ole tähän mennessä huomioinut asiaa lainkaan, vaikka professorin mielestä kyseessä on ”Yhteiskunnan kannalta oikea ongelma”.
Keväällä päätoimittamanne lehti, Helsingin Sanomat, kertoi, että naisten lasikaton olemassaolo on tieteellisesti todistettu. Juttunne perustui nollatutkimukseen, jonka mukaan Ruotsissa naisia pitäisi olla yritysten johtoryhmissä enemmän varusmiesten psykologisissa testeissä nais- ja miesjohtajien hyvin menestyneiden veljien suhteen perusteella. Vaikka kyseessä oli tasa-arvosta kertova uutinen, tutkinta-aikana vain miehiä koskenutta asevelvollisuutta ei nähty tasa-arvo-ongelmana, vaikka se pakotti vertailemaan tutkittuja johtajia heidän veljiensä kautta, mikä ei ainakaan paranna tutkimuksen luotettavuutta.
HS ei ole koskaan tasa-arvon nimissä vaatinut naisten osuuden kasvattamista varusmiespalveluksessa, vaikka se on useasti tuonut julki huolensa naisten pienestä osuudesta johtavilla paikoilla. Lehtenne ei ole kyennyt löytämään luonnollisia syitä naisjohtajien pieneen määrään ja naisten lasikattoon, vaikka naisten reserviupseerikoulutuksen 20-vuotisjuhlissa haastatellut johtajanaiset kertoivat hyötyneensä armeijan johtajakoulutuksesta.
Lauantaina 19.11 vietettiin Kansainvälistä miestenpäivää. Helsingin Sanomien lukijoilta merkkipäivä saattoi mennä täysin ohitse, sillä lehtenne ei huomioinut miestenpäivää millään muotoa. Melkoinen ero siihen mediasirkukseen, joka luodaan joka vuosi Kansainvälisen naistenpäivän ympärille.
Sunnuntaina 20.11 lehtenne jatkoi lasikattoteemalla julkaisten jälleen artikkelin naisjohtajista ”Naisia ja johtajia” pelkkään sukupuoleen perustuen. Niin ikään Tampereesta oli tehty juttu ”Tästä tehdään nyt numero” siksi, että kaupunkia johtaa nainen. Puolitoista aukeamaa oli omistettu Minna Canthille ja Kaisa Korhoselle naisten alisteisen aseman teemalla jutussa ”Kaksi radikaalia”.
Yksi sukupuolittunut artikkeli oli tehty myös miehistä, mutta ei aivan yhtä positiivisessa hengessä. Jutussa ”Miehet, jotka rakentavat robottinaisia” kerrottiin, kuinka naistutkija Kathleen Richardsonin mielestä ne miehet, ”jotka haluavat täydellisen vallan kumppaniinsa” ovat ongelmia ja että ”seksi koneiden kanssa ruokkii ihmisten pahimpia viettejä, esineellistää naisia ja tukee käsitystä seksistä kauppatavarana”.
28.11. Lehtenne uutisoi fysiikan opiskelun vaikutuksesta yliopistopaikan saamiseen otsikolla ”Ainevalinnoilla on vaikutusta myös sukupuolten tasa-arvoon – Pitkällä lukiofysiikalla yhteys yliopistoon pääsyyn”. Vaikka kaikilla oppilailla on yhtäläiset mahdollisuudet valita omat oppiaineyhdistelmänsä, HS näkee tasa-arvo-ongelman siinä, että tytöt valitsevat matemaattisten aineiden opiskelun poikia harvemmin. Sitä, että jo nyt naiset ovat yliopistoissa yliedustettuna sukupuolena, ei ole katsottu aiheelliseksi kertoa.
Hyvä Kaius Niemi, sukupuolten tasa-arvo ei ole yhtä kuin feminismi. Suomessa medialla olisi työsarkaa esimerkiksi sukupuolten tutkimuksen vääristyneissä rakenteissa, nais- ja miesjärjestöjen julkisen rahoituksen täydellisessä epäsuhdassa tai vaikka terveydenhuollon kustannusten epätasa-arvoisessa jakautumisessa sukupuolten välillä. Tasa-arvokeskustelua pitäisi käydä siitä lähtökohdasta, että sukupuoliroolien syntyminen ei ole miesten syy, vaan seurausta historiallisesta ja kollektiivisesta tarkoituksenmukaisuudesta.
Helsingin Sanomien päätoimittajana te allekirjoititte alkuvuonna vetoomuksen ”Luotettavan median puolesta”. Vetoomus oli ja on kannatettava, mutta sen pitäisi myös näkyä lehtenne uutissisällössä. Nyt toimituksessanne valitun linjan runnominen ja näin valikoituneen sisällön julkaiseminen tai julkaisematta jättäminen ei juuri eroa vetoomuksen allekirjoittamiseen kirvoittaneiden julkaisujen toiminnasta.
- nimetön nimi
- 1.12.2016
- 2 min käytetty lukemiseen
Tuoreen tutkimustiedon mukaan poikien taitotaso matemaattisissa ja muissa luonnontieteellisissä aineissa on suorastaan romahtanut suomalaisissa kouluissa. Sukupuolineutraaliutta /sensitiivisyyttä korostavat metodit, joiden nimeen etenkin Opetushallitus on viime vuosina vannonut, eivät näytä edistävän koulutuksen tasa-arvoisuutta, vaan päinvastoin ovat heikentäneet poikien oppimistuloksia ja koulumenestystä entisestään. Suomen kaltaisella pienellä maalla ei ole varaa haaskata poikien osaamista ja potentiaalia tällä tavoin. Koulutusjärjestelmän on edistettävä sukupuolten välistä tasa-arvoa, ja taattava kaikille koululaisille riittävä taitotaso, jotta he voivat pärjätä työmarkkinoiden jatkuvasti kovenevassa kilpailussa.
Uudelleenarvioinnin sijasta Opetushallitus puskee härkäpäisesti epäonnistunutta koulutuskokeiluaan eteenpäin. Vastuu koulutuksen katastrofaalisesta tasa-arvotilanteesta sysätään täysin kotien ja etenkin alaikäisten pikkupoikien niskaan. Kuten koulutuksen kokeneet ammattilaiset ovat käytännössä saattaneet havaita, niin vaatimustason laskeminen entisestään ei ainakaan paranna tuloksia, eikä liioin lisää opiskelumotivaatiota. Koulutuksen perustehtävä on sen monilukuisilta ”kehittäjiltä” unohtunut mitä ilmeisimmin kokonaan. Se ei ole itsensä toteuttaminen, viihtyminen tai hauskanpito, vaan elämässä tarvittavien, suorastaan välttämättömien, perustaitojen oppiminen. Mitä hyötyä on vuosia kestävästä ja valtavia rahasummia maksavasta koulutusputkesta, jos sen päättävät nuoret (miehet) eivät osaa edes lukea tai kirjoittaa kunnolla? Mitkä ovat tällaisten nuorten mahdollisuudet pärjätä globaalitalouden työelämässä tai informaatioyhteiskunnan elämässä ylipäätään?
Muutosvastarinta on vaikea ymmärtää, sillä poikien koulumenestystä ja koulutuksen tasa-arvoisuutta voitaisiin edistää varsin helposti, jos vain niin haluttaisiin. Tuoreen tutkimustiedon mukaan esimerkiksi säännöllisillä, ulkoilua ja liikuntaa sisältävillä, välitunneilla voitaisiin parantaa poikien koulumenestystä. Käytännössä viime vuosina koulujen välitunteja on vain harvennuttu, ja niitä vietetään pitkälti sisätiloissa istuskellen ja elektronisia laitteita näppäillen. Poikien kannustus ja kehuminen auttaisi myös, sillä tutkitusti poikia kehutaan selvästi vähemmän kuin tyttöjä jo varhaiskasvatuksessa, mikä näkyy myöhemmin motivaatiossa ja tuloksissa. Konkreettisia keinoja siis on tarjolla, mutta jostain syystä opetusalan viranomaisen asenne poikaystävällisemmän ja tasa-arvoisemman koulun luomista kohtaan on erittäin nihkeä.
Opetusalan viranomaisten viikon kruunaa uutinen, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö aikoo käyttää verovaroja jakaakseen ensi keväänä jokaiselle peruskoulun yhdeksäsluokkalaiselle ”Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä” – pamfletin, joka on puhtaasti feminististä poliittista propagandaa. Poikien koulumenestyksen parantamiseen ei siis löydy resursseja, eikä edes tahtoa, mutta tällaiseen yhden ideologian pakkosyöttämiseen lapsille niitä löytyy. Opetushallitus on perustellut tämän propagandateoksen jakamista mm. sillä, että se lisäisi monimuotoista keskustelua tasa-arvosta, mutta miten keskustelua edistää ylhäältäpäin annetun ”yhden ja oikean” mielipiteen tyrkyttäminen pakolla. Missä on kriittisyys, miesnäkökulman huomioiminen ja eriävät mielipiteet? Ei koulutuksen käyttöön myönnetyin verovaroin jaeta muutakaan poliittista tai ideologista materiaalia koululaisille.
Jos tälle linjalle lähdetään, on opetus- ja kulttuuriministeriön tasa-arvon ja tasapuolisuuden nimissä tuettava ja levitettävä Miesten tasa-arvo ry:n tulevaa pamflettia koulutuksen tasa-arvo-ongelmista vastaavassa laajuudessa. Se on välttämätöntä monimuotoisen tasa-arvokeskustelun herättämiseksi, poikia syrjivän koululaitoksen tasa-arvo-ongelmien korjaamiseksi ja Suomen kansantalouden tulevaisuuden turvaamiseksi.
