top of page

Opetushallituksen tasa-arvoskandaali


Suomalaisen koulutuksen suurin tasa-arvo-ongelma on poikien alisuorittaminen. Poikien ja tyttöjen välinen ero on oppimistuloksissa, koulutukseen osallistumisessa ja koulumenestyksessä suuri, ja ero poikien tappioksi on vain viime vuosina kasvanut kasvamistaan. Joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa kunnolla edes lukea ja joka viides heistä ei kykene kirjoittamaan kunnon työhakemusta[1]. Tämä ei ole vain tasa-arvo-ongelma, vaan myös uhka Suomen taloudelliselle kilpailukyvylle, hyvinvointivaltion kestokyvylle ja maan tulevaisuudelle. Niinpä tämän ongelman korjaamisen pitäisi olla suomalaisen koulutus- ja tasa-arvopolitiikan ykkösprioriteetti.

Opetushallitus on juuri julkaissut ”Tasa-arvotyö on taitolaji” – oppaan koulujen tasa-arvotyön tueksi[2]. Opas on todella ala-arvoinen ja asenteellinen esitys, joka on täynnä virheitä ja valheita. Oppaan on laatinut työryhmä, jossa on virkamiesedustajia Opetushallituksesta, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä ja tasa-arvovaltuutetun toimistosta[3]. Vaikka poikien ongelmat koulutuksessa ovat valtavasti suurempia, on Opetushallituksen tasa-arvo-opas täysin tyttökeskeinen.

Oppaan lukuisista virheistä ylivoimaisesti pahin löytyy oppaan sivulta 20, jossa todetaan: ”On todettu, että pojat saavat usein parempia arvosanoja kuin heidän osaamisensa edellyttäisi, ja tyttöjä arvioidaan vastaavasti ankarammin[4]. Todellisuudessa lukuisat tutkimukset sekä Suomessa, että ulkomailla ovat osoittaneet, että nimenomaan poikia syrjitään koulujen arvostelussa [5]. Vaikka yksi tutkimus kertoisikin päinvastaista, niin se ei ole mikään syy sivuuttaa kaikkia niitä tutkimuksia, joiden viesti on aivan toinen. Kaiken huipuksi Opetushallituksen omassa selvityksessä vuodelta 2012 todetaan matematiikan arvostelusta näin: ”Samalla osaamisella tytöt ovat keskimäärin saaneet puolisen arvosanayksikköä paremmat numerot todistukseen[6]. Eivätkö oppaan laatimiseen osallistuneet ”asiantuntijat” ole tietoisia näistä tutkimuksista, vai eivätkö he välitä niistä? Vaikea sanoa, kumpi on pahempi vaihtoehto. Lopputulos on joka tapauksessa häpeällinen osoitus siitä, ettei sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen kiinnosta suomalaisia viranomaisia lainkaan varsinkaan silloin kun sen saavuttamiseksi pitäisi parantaa poikien ja miesten asemaa. On selvää, että oppaan tekijät ovat halunneet valehtelemalla piilotella koulutuksen todellisia tasa-arvo-ongelmia, jotta niihin ei puututtaisi, vaan poikien syrjintä saisi jatkua entiseen malliin

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja Juuso Erno pitää työryhmän toimintaa skandaalina: ”Mikä on oppaan laatineiden virkamiesten ammattitaito, asiaosaamisen taso ja kyky käsitellä tasa-arvon kannalta keskeisiä kysymyksiä asiallisesti ja puolueettomasti?” Puheenjohtaja Erno jatkaa: ”On selvää, että oppaan laatimisesta vastuussa olevilla ei ole tasa-arvoasioissa tämän jälkeen uskottavuutta. He ovat tietoisesti antaneet väärän todistuksen koulutuksen tasa-arvo-ongelmien todellisesta tilasta ja pyrkineet piilottelemaan poikiin kohdistuvaa syrjintää jättämällä oppaassaan huomiotta siitä todistavan tutkimusaineiston.” Puheenjohtaja Erno lyö pallon Opetushallituksen kenttäpuoliskolle: ”Onko työryhmän toiminta Opetushallituksen mielestä ollut virkamiesetiikan ja hyvän hallintotavan mukaista?

Oppaan laatijoiden asenteellisuus tulee selvästi esille siinä, miten poikien ja tyttöjen koulutuksessa kohtaamiin ongelmiin suhtaudutaan. Poikien merkittävistä ongelmista syytetään vain poikia itseään, tai kouluvastaista ”poikakulttuuria”. Poikia jopa kutsutaan koulutuksen ”vapaamatkustajiksi”. Oppimateriaaleissa, opetusmetodeissa tai koulujärjestelmän rakenteessa tai toimintatavoissa ei löydetä tässä suhteessa juuri mitään korjattavaa. Tyttöjen marginaalisista ongelmista, joiden nähdään ilmentyvän lähinnä matematiikan opiskelussa (vaikka tytöt saavat siinäkin aineessa parempia arvosanoja) syytetään puolestaan täysin opettajien asenneongelmia, oppimateriaalin sukupuolittuneisuutta tai tehtävien mielenkiinnottomuutta. Tytöissä tai ”tyttökulttuurissa” ei ole mitään vikaa. Tyttöjen tilanteen kohentamiseksi vaaditaan konkreettisia muutoksia kouluun ja tyttöjen innostamista ja kannustamista. Poikien ongelmien edessä nostetaan vain kädet pystyyn[7]. Paljon tämän asenteellisemmaksi viranomaisten toiminta ei voi enää mennä. Näyttää sille, että tyttöjen kohdalla voidaan tehdä, ja vaaditaan tehtävän, vaikka mitä, mutta poikien kohdalla mitään ei olla valmiita muuttamaan tai uudistamaan.

Poikien kutsuminen ”vapaamatkustajiksi” on loukkaavaa, leimaavaa ja syyllistävää. Täysin ala-arvoista lainusmerkeissäkin esitettynä. Tämä ei ole viranomaisviestinnässä missään tapauksessa hyväksyttävää”, toteaa Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja Juuso Erno. ”Näinkö poikia on tarkoitus innostaa ja kannustaa koulunkäynnin pariin?”, hän jatkaa. ”Suhtautuminen poikien ja tyttöjen ongelmiin on kuin eri planeetalta. Tyttöjen kohdalla syytä haetaan koulusta, metodeista, materiaaleista ja opettajista, mutta poikien kohdalla vain heistä itsestään. Vastuu koulutuksen onnistumisesta ja tasa-arvoisuudesta on kuitenkin aina aikuisten. Lapset ovat koulussa vasta vastuunkantoa opettelemassa. Oppaan viesti on selvä: Tyttöjen jo ennestään hyvien tulosten parantamiseksi esitetään useita suuria muutoksia, mutta poikien, joiden ongelmat ovat merkittäviä, eteen ei olla valmiita uudistamaan mitään. ”, Puheenjohtaja Erno tiivistää oppaan asenneongelmat.

Miesten tasa-arvo ry vaatii Opetushallitusta julkisesti korjaamaan oppaansa sisältämät valheet ja virheet välittömästi. Miesten tasa-arvo ry vaatii Opetushallitukselta julkista selvitystä siitä, kuinka on mahdollista, että Opetushallitus julkaisee näin asenteellisen ja valheellisen oppaan. Eikö virkamiehiltä vaadita enää tasapuolisuutta ja rehellisyyttä? Mitä konkreettista Opetushallitus tekee poikien oppimistulosten, koulumenestyksen ja koulutukseen osallistumisen vahvistamiseksi?

___________________________________________________________

bottom of page